tuumis

Toukokuu

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja rine » 29.05.2014 07:48

https://www.youtube.com/watch?v=7fmgeajER2U

Lueskellessani lehtiä huomasin että Pentti Holi on mukana matkalla jonka järjestää
mejun lähellä oleva seurakunta, matka on maalis huhtikuun taitteessa 2015.

Alkukesän huikeimmat hetket sattuvat aamuihin, kun muut nukkuvat ja taivas peilautuu tyyneen järvenpintaan. Aurinko lämmittää kasteen jäljiltä kimaltelevaa ruohikkoa. Kun avaan oven keittiöstä ja venyttelen terassilla unta pois jäsenistä, astun keskelle konserttia. Joka puolelta kuuluu viserrystä ja sirkutusta.
Kuusien ja pöheikköjen suojasta näitä mestarilaulajia ei näe. Mutta ne, jotka ovat rakentaneet pesänsä poikkihirren päälle katoksen suojaan, tulevat tutuiksi. Häiritsen tahtomattani linnun pesimärauhaa, kunnes se hyväksyy kahvitteluni likellä huoltoreittiä ja sujahtelee pesään tuon tuosta nokka täynnä hyttysiä. Lintu voi luottaa vain vaistoihinsa. Olen isompi, olen uhka.
Nuorena linnunlaulu häiritsi. Linnut mökäsivät aina silloin, kun olisin halunnut loma-aamuina nukkua. Vasta viime vuosina olen alkanut tarkkailla maalla lintujen elämää. Istun rappusilla ja panen merkille reviiriselkkauksia, emon viipymisen ja yläilmoissa kiertelevän haukan. Huollan kahta pönttöä, joissa molemmissa asuu joko sirkku tai sieppo. Kiikaroin niitä. Ei minusta intohimoista bongaria tule, mutta mökkiloman ajan seurailen, mitä metsässä ja rantaviivassa tapahtuu.
Reviireistä tapellaan. Orava ryövää pesät ja muut munarosvot. Isompi syö pienemmän. Untuvaton poikanen on pudonnut pesästä, ja lapset viettävät hautajaisia. Konserttikausi jatkuu siihen saakka, kun poikaset ovat lentäneet tiehensä. Kohta jo lentoharjoituksissa törmäillään ikkunaan. Pökertynyt piipittäjä selviää tai ei. Koko ajan on meneillään draama – elämän hauraus.
Metsän laulun voi kuulla vain muutaman viikon vuodessa, sitten se vaikenee.

TEKSTI: KATI TERVO
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja meju » 29.05.2014 11:47

Merkki
Jesaja 7:11 luvussa kehoitetaan pyytämään merkki Jumalalta, uskon että meidänkin hyvä pyytää merkkejä elämämme valintoihin. Rine kirjoitti Pentti Holin opastamasta matkasta maaliskuulla jonne täältä Joensuusta lähtee matkanjohtajat. Tosi innostavaa mutta just samoihin aikoihin Anjankin matka joten.........merkkejä tarvitaan ja oikeita valintoja. Tosin eihän sitä tiedä missä kunnossa ollaan ja saako lomaa yns. Intoa kuitenkin on. Jospa Lissu kälynsä kanssa lähtisi nyt.......Kaisu Jormalainen on matkanjohtajana uskon että Lissu tietää sillä hän on vapaakirkollisia ja toinen on Rantakylänsrk pappi Tuomo Käyhkö. Aikaa vielä miettiä ja merkkejä varmasti tulee :idea:

Lassen jutut on hauskoja kun hän yrittää saada meitä kommentoimaan ja etsii särmiämme :lol: Käväsen lukemassa Lassen blogia joka tosi hyvä, ihmettelenkin että hän jaksaa meidän kanssa uskollisesti turista vaikka monta rautaa tulessa vai miten sen ilmaisisi että ymmärrettäisiin :P

Sateinen keli ja kylmä ilma täällä päin. Pönttöuuni lämpiämässä ja pääpönttöni kohmeessa niin ettei oikein juttu kulje. Tyttö touhuilee innoissaan ja välillä pyytelee tätä konetta kun haluaisi teletappeja katsoa. Pieni koira istuu nytkin sylissäni kun tätä kirjoitan, se on aina vieressäni niin uskollisesti, ihanasti lämmittää niin syliä kuin mieltäkin.

Sinäkin olet mielen lämmittäjä kirjoituksillasi ♡☆♡☆♡☆♡☆
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja eva » 29.05.2014 22:21

"On kestettävä sadetta,
että näkisi auringon."
Tosi kylmä ja sateinen päivä. Mitenkähän mökille jätetyt äitienpäiväkukat jaksavat.
Eilen tuli sitten, vihdoinkin autotallin katontekijät. Jo syksyllä tehtiin katto muuten. Vaikea saada tasaiselle katolle tekijää. Olisi pitänyt hakea rakennusluvat ym muutoksia varten. Kyllä tämä nyt kestää, sen mitä mekin.
Olin eilen rukouspiirissä. Tapaan siellä aina yhden" Herran ja Israelin sotilaan". Meillä on aina yhteinen rukous Israelin puolesta ja paljon asiaa.
Pentti Holin matka on usein kiertomatka. Olen ollut hänen matkallaan alkuaikojen matkaat ja nyt tämän viimeisen. Tosi antoisaa, kuten muidenkin matkat. Se on aika ja makukysymys.
Nyt uusi matka suunnitteilla. Juuri soittelimme ja rukous kiihtyy syksyä kohti.
Rinen luontoasiaa ajatellen. Orava sai meilläkin häädettyä peipon pesimisen. Ihan harmittaa, kun se ei enää tule tuohon lähioksalle laulamaan.
:) Tänään Helatorstai. Vaikka Jeesus meni pois ei hän jättänyt meitä orvoiksi. Saamme mennä niin lähelle hänen rakkauttaan, ettei orpouden tunne, pelko, epäilys eikä arvottomuus saa tilaa minussa.
Teitä kaikkia kiittäen
Eva
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja meju » 30.05.2014 11:13

Tunnetko vai tiedätkö
-Suurin osa meistä tietää kuka on Suomen presidentti ja nimenkin muistavat, mutta tuskin monikaan tuntee hänet. Samoin moni tietää Jeesuksen mutta tunteeko? Voimmeko sanoa " minä tunnen hänet johon uskon.

-"Aurinko luotiin vasta sen jälkeen kun tuli valkeus" , oletko miettinyt mikä tämä valkeus on. Meiilehän luvataan ihanat ajat ja mikä ihmeellistä silloin ei enään aurinkoa ole vaan .......
-Jumala piti Jeesusta ilmestysmajanaan.
-Nähdä ja katsella........mikä ero? Näkeminen on vilaus muta katseleminen läheltä lähemmin. Evankeliumin kirjoittajat katsoivat läheltä......
-Kohtele minua hyvin kun en muista nimeäni (runo) , löytysköhän se tänne?

Ylläolevat on kopsattu muistilehtiöstäni jota olen Orolla kirjoittanut. Tuon viimeisen runon luki itkien Eila Mikkonen, hän oli saanut joltain kortin jossa kyseisen runon ja se kosketti sekä tuli mieleeni tulo matkalla junassa. Alkoi kuulua vessan suunnadta naisen kovaa ääntä joka ilmeisesti lasta opetti vessan käyttöön(näin luulimme), lapsi ei osannut pestä käsiään ja huudosta selvisi että isompi tarve oli pitkin lattiiaa ja kengätkin ulosteessa jne. Nainen oli niin hermostunut että ajattelimme ystävän kanssa mennä apuun sillä lapsi kärsii. Meni aikaa kunnes he tulivat vessasta ja nainen selitti että elkää kukaan menkö nyt vessaan sillä hänen miehensä on muistisairas ja nyt on sotkut.......Mies istahti niin että näin hänet koko ajan, hätääntynyt katse ja jotain ymmärsikin aika ajoin, vaimo oli ihan puhkipoikki ja huomasi ettei enään jaksanut edes rakastaa.......sillä hetkellä. Mies oli iältään nuorempi minua ja siinäpä tuli tuo runo mieleeni............rukoilin heidän puolestaan ja voimia kummallekkin. Lähtiessä vaimo lähti ennen miestään eteiseen ja kurkki ikkunasta miten miehen käy, hän lähti väärään suuntaan ja............taas nolo olo sekä myötähäpeä. Emme vaan aina jaksa, mut tìetenkin sitä omassa mielessään arvosteli etten noin tekisi mut.........en tiedä mistä tulivat ja miten jo tähän asti päässeet. Sekin hyvä opettava runo nousi mieleeni.

Tänään on jotenkin ärripurri tuuli eikä yhtään kiinostas täällä maalla olo, vettä sataa kaatamalla ja taitaa istuttamamme perunat kellua vedessä ja uiskennella ties minne. Jospa kirjan lukisin loppuun ja pitäisin tälläisen pyjamapäivän. Tytön hakivat eilen pois vaikka yritin sanoa että kyllä hän täällä olla vois......, kuulemma kaipaavat jo sotkijaa sinnekkin suuntaan :D Ihana kun isänsä tuli niin heti alkoi selittään perunamaasta ja veti ikkunan äärelle katsomaan mitä oli tehnyt, eipä uskoisi kuinka tärkeää on lapselle tälläiset asiat. Itse en saanut lapsena koskaan istuttaa mitään kun ei maalla oltu kuin vasta 10 vuotisena eka kertaa Ilomantsissa enolassa vietin kesälomaa.

Nyt jos lukisi hetken ja sitten teen retken....keittiöön :D
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja Vehnä » 30.05.2014 15:16

meju kirjoitti:
-Kohtele minua hyvin kun en muista nimeäni (runo) , löytysköhän se tänne?


"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -
"Minä olen sinut nimeltä kutsunut."
Avatar
Vehnä
 
Viestit: 188
Liittynyt: 16.12.2013 19:23

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja rine » 31.05.2014 09:59

”Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja,
ei valmiita vastauksia.
Tärkeintä on vaan mennä lähelle, välittää.
Minulla on aikaa ja minua koskettaa se,
mitä sinulle kuuluu.”
Hilja Aaltonen
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja meju » 31.05.2014 10:37

Nouse, ole kirkas
Jesaja 60 on mielenkiintoinen luku jonka äsken luin ja siinä tämä kehoitus nousemaan myös on. Eilen vietin pyjamapäivän ja tekisi mieli jatkaa kun ei vaan innosta mikään, mutta kun ei jaksa edes nukkuakkaan.......minulle tulee joskus näitä päiviä etten saa tsempattua itseäni ja alakulo valtaa mielen vaikka kuinka yrittäisi ajatella hyviä juttuja ja lukea sanaa, rukoilla yms kirjakin jota aloittanut niin ei etene lukeminen kun en pysty keskittymään. Eilen tuntu että en jaksa päivääkään täällä maalla jamieheni saikin kuulla että tämä ei ole minun unelma enkä aio maatua tänne :?

Meitä kuljetetaan sinnekkin minne itse emme tahdo eikä ole ollut suunitelmissakaan. Ajattelin Hannaa kuinka hän nyt siellä Hämeenlinnassa asustaa ja tuskin sellaista suunitteli. Emme aina tiedä miksi........ja se vasta vaikeaa onkin tyytyä osaansa etenkin kun ei mene niinkuin itse ajatellut. Tämmösiä syvällisiä täällä kammarissa tuumailen ja päättänyt että tänään ainakin yritän olla eilistä pirteämpi.

Mies kävi kaupungilla ja toi postit, nyt iso pino lukematonta lehtiä on Ristin Voittoja, Sana lehtiä, Avainmedia, Kirkkotie, niitä olenkin selaillut. Kirkkotiessä olikin se Israelin matka ilmoitus ja ilo uutinen että Kirkastusjuhlille on linjuri kyyti jota viime vuonna haikailin ja matka jäi sen vuoksi tekemättä. Toivottavasti nyt pääsen , pääsemme........

Avainmediaa lukiessani kolahti yksi juttu ja ajattelin sen jakaa tähän lopuksi.Tämä on sivulla 4 Joyce Mayerin kirjoitus. Tässä kerrotaan Jumalan antamasta tehtävästä, näystä, unelmasta ja kuinka se voi toisista tuntua naurettavalta ja eihän sikusta sellaiseen ole........
"Ihminen turhautuu jos ei teesitä, mihin sydän palaa. Usein myös ajatellaan, että on liian myöhäistä enään aloittaakkaan. Jumalan kanssa ei ole koskaan liian myöhäistä"
Tässä kerrotaan kuinka kohtaamme omat jättiläisemme joita on kaikenlaiset vastustukset sekä sielunvihollinen virittää ansojaan saadakseen meidät pois tolaltaan .
" Jos haluat täyttää Jumalan kutsun elämässäsi, opi kohtaamaan omat jättiläisesi ja voittamaan ne. Tähän löytyy malli Raamatusta 1Sam 17 luvusta. Goljat niminen jättiläinen uhkaili Israelin sotilaita. Kukaan ei tahtonut taistella Goljatia vastaan, joten paimenpoika David , päätti kohdata jättiläisen. Kuningas Saul piti ideaa järjettömänä ja Daavidia liian nuorena. Daavid kuitenkin voitti jättiläisen. Kertomus opettaa kuinka vastustajat päihitetään."

Sivuuta arvostelut
Jätä huomiotta toisten kritiikki ja epäusko. Daavid vastasi Saulin kritiikkiin kertomalla Jumalan avusta. 1 Sam 17:32-36
Muista voitot
Joutuessasi tiukkaan tilanteeseen muistele, minkä ahdingon lävitse Jumala on aiemmin johdattanut. Älä katso, kuinka pitkälle on vielä kuljettava vaan kuinka pitkälle olet jo päässyt.
Vahdi sanojasi
On tärkeää julistaa Jumalan Sanaa eikä tappion sanoja. Daavid kertoi etukäteen Goljatille kuinka aikoo voittaa jättiläisen 1Sam 17:46-47 Pannessamme luottamuksen Jumalaan voitamme esteitä.Raamatun mukaa olemme Jumalan lapsia, joita Hän on luvannut aina auttaa. Ei luovuteta!
Korota Jumalaa
Daavid oli täysin riippuvainen Jumalasta ja antoi Hänelle kaiken kunnian. Daavid ei ollut huolissaan, mitä itse voisi tehdä, koska tiesi, mitä Jumala vo. Ei katsota omaan puseroon vaan pelkästään Häneen, koska voimme olla varmoja, että Hänen kanssaan kaikki on mahdollista. Saatanan ei tarvitse voittaa valheella eikä sinun luovuttaa. Voit voittaa jättiläisesi ja nähdä unelmasi toteutuvan. Hänen avullaan voit saattaa päätökseen sen, minkä olet aloittanut!
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 31.05.2014 11:42

Meillä oli pieni loma tässä. Poika ja miniä tulivat Suomesta käymään ja mies Ranskasta kotiin. En oikein saanut täällä käydyksi.
Nyt loma on ohi ja mies matkalla Pariisiin moottoripyörällä. Suojelusta hänelle rukoilen kovasti. Eilen noin 20 kilometriä ennen majapaikkaa oli tiellä ollut paha moottoripyöräkolarisuma, useampi pyörä rekan takana kuulemma makasi. Moottoritie molempiin suuntiin suljettu ja neljä ambulanssia kiirehti paikalle.

Joskus se on kovin lähellä, onnettomuus. Kiitollisena ajattelen, että oma mies viipyi huoltoasemalla viisi minuuttia pidempään, tai ajoi sateen takia sen viisi minuuttia hiljempaa. Mutta joillekin se onnettomuus oli eilen kohdalla. En tiedä miten onnettomuudessa kävi, mutta luulen, että hyvin siinä ei käynyt.

Joku voi ajatella nyt, että kun ne moottoripyörät ovat niin vaarallisia, mutta vaaralliseksi ne monesti tekee ihmisten tyhmyys tai autoilijat, jotka vihaavat tai ovat piittaamattomia pyörien suhteen.

Miehelläni on ajaessaan päällä liivi. Se on erään moottoripyöräkerhon liivi... ei mitään hurjaa, sellainen kiltti kerho :mrgreen: Liivissä on myös ommeltuna erilaisia tekstejä tai lippuja, yksi niistä on: "Jeesus on Herra".
Mieheltäni on monta kertaa pyöräpiireissä kysytty, että "oletko tuota mieltä?" Tai sanottu, "ai, sä olet niitä".
Meheni ei kuuluta uskoaan maailmalle puhein, ei evankelioi, ei kerro Jumalasta kavereille. Mutta se merkki liivissä on hänen tapansa julistaa sanomaa, ja aika tehokas onkin. Se herättää aina reaktioita.

Mutta ei kukaan pahalla hänelle kommentoi. Pyöräilijät ovat aika suvaitsevaisia, selllaista veljeskuntaa tavallaan. Jokainen edustaa omaa ajatusmaailmaansa, toiset rikollista, toiset uskonnollista, toiset vaikkapa sitten farmareita tai kukkakauppiaita, tai vaan kulmakunnan samanhenkisiä.

MIeheni kävi Suomessa tutustumassa erään kristillisen mp-kerhon toimintaan, mutta ei sitä ihan omakseen tuntenut, vaikka kaverit siellä olivatkin hienoja ja on käynyt sen jälkeenkin kerhon tapaamisissa. Ehkä mieheni vielä etsii tuota omaa seurakuntaansa, toivon että se löytyy. Tai sitten pitää perustaa sellainen itse ;)
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Toukokuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 31.05.2014 23:50

On se kyllä kumma tuo alakulo, joskus tulee vaikka ei pitäisi olla muka mitään syytäkään. Mikään ei vain innosta, kuten Mejukin kirjoitti. Samaa valitin tässä äskettäin. Muistui mieleen sana Joonan kirjasta, joka oli vähän samantapainen ,sana siis. ....vapauttamaan hänet pahantuulisuudesta....Jumala kasvatti risiinipensaan Joonalle varjoksi. Tämä Raamattu kansalle käännös. Pahantuulisuus, alakulo, vähän samaan suuntaan vain. Jumala teki jotakin vapauttaakkseen, mutta samalla myös opettaakseen. Sitä opetusta samalla Jumala usein antaa minulle muistuttamalla maailman suuresta ja monenlaisesta hädästä. Ja nyt muistutettiin tulossa olevasta viikkojuhlasta eli helluntaista, joka täällä on keskiviikkona. Iloitse Herran, sinun Jumalasi edessä, sinä sekä......keskuudessanne asuva muukalainen....Joten siinä saa muistutella mieleen, että Jumala on kanssamme Pyhän Henkensä kautta. Ei jätä meitä orvoiksi, vaikka tuntuisi siltä!!!!!
Ja todella, miltä kaikelta Jumala on meitä varjellut, ei aina edes tiedetä. Kyökkipiika koki miehen varjelun ihan konkreettisesti, kun vaara oli nin lähellä.
Ilo Herrassa on väkevyyremme, sitä saamme muistutella itsellemme ja toisillemme.
Rukoilen, Herra, yhä
Henkesi lahjoita.
Sytytä valo pyhä,
mieleni kirkasta.
Yön usvat aamu voittaa,
taas uusi päivä koittaa
saan elää armosta.
Virsi 124,4.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Edellinen

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron