tuumis

Maaliskuu

Maaliskuu

ViestiKirjoittaja meju » 01.03.2019 10:27

Sydämen asialla ollaan heti maaliskuun eka päivänäkin :idea: Aamusta mielessä pyörinyt "Sydämen asialla" lause ja mitä se itsekullekkin tarkoittaakaan. Olen seurannut telkkarista tämän nimistä sarjaa joka alkoi uudestaan ihan alusta, yli 300 jaksoa on tiedossa eli tämän mummelin sukkaneulominenkin edistyy kun sitä katson. Raamatusta löytyy monta opetusta sydämestä ja siitäkin että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Tietenkään kaikki ei voi ymmärtää mainitsemaani hömppäsarjaaa mut ei se minua haittaa, löydän kyllä hyviäkin asioita tälläisistäkin sarjoista.
Olen iloinnut että päässyt pois ns. lain alta jolla tarkoitan sitä kun ns. fariseukset pyrkii laittamaan jos jonkinlaisia sääntöjä sekä ehtoja taivas matkalaiselle, luotan Pyhän Hengen todistukseen joka sydämessä In todistaa olen Jumalan lapsi sekä perillinen vaikken täytäkkään kiillotettua uskovaisen kuvaa, noh sen käsittää kukin tavallaan. Vapauteen Kristus vapautti meidät siis elkäämme antako kenenkään sitä vapautta kahlita Jonnen joutavilla itse tekemillään säännöillä.
Tämä tuumiskin on hieno paikka kirjoittamalla kertoa sydämensä asioita sekä tuoda rohkeasti esille kuka on sydämemme Herra. Jeesus on sydämeni valtias, hän omalla sudänverellään on meidät jokaisen lunastanut, valinta on henk.kohtainen otammeko hänet Herraksemme.
Tämmösiä aatoksia tänään. Kiitos kirjoituksista ne edellisista ja tulevista.
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 01.03.2019 17:02

Hyvää sapatinaattoa. Kylmää kyllä on, vain plus 10 ja yöllä oli 7. Pari päivää oli todella kovia sateita, eka kerran myös talonalustani tulvi, niin että saunaankin vettä lainehti. Suurin osa kylla oli mennyt poiskin kahdesta viemarinaukosta. :) :)
Ensi yönä piti tullaerään ystäväni Suomesta, mutta hän peruikin, kun sai jo uuden antibiootikuurin poskinontelotulehdukseen. Paremmalta tämä tuntui hänen kohdalleen, sillä kylmää taitaa vieläkin jatkossakin olla. ;)
Näin jo eräässä lehdssä jutun lähetyssarnaaja Pertti Söderlundista ja yllättäen myös käymään tullut ystävä toi hänestä kertovan kirjan Afrikka valitsi minut. Ja löysin myös hänestä tehdyn dokumenttieloluvan, samannimisen kuin kirja, Googelista, Yle sen on myös esittänyt. Kannattaa kysellä kirjaa kirjastosta, on se niin mielenkiitoinen ja uskoa vahvistava. Ja voi pojat niitä monia tapauksia, joista Jumala hänet ja hänen perheensä pelasti. Ja vaarat, käärmeet ym. minkä rinnalla meikäläisen kokemukset niistä ja skorpioneista ovat tosi mitättömiä. :o :o
Niinpä, meillä itsekullakin oma tiemme, hyvine ja huonoine puolineen. Anatakoon Herra siihen kärsivällisyyttä ja iloakin sopivan määrän. :roll:
Minä katsoisin noita sarjaohjelmia Ylestä, ja monia ajankohtaisia, mutta useat eivät näy ulkomaille.
Vielä kerran shabat shalom, Herra kanssanne, hänen rakkautensa ja armonsa.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja Eeva » 03.03.2019 09:27

Hyvää huomenta!
Tänään on meidän hääpäivä. 51v tulee täyteen yhteistä eloa. On se ihmeellistä, miten nopeaan aika on mennyt ja miten minua on kestetty. :o
Eilen olin Saarijärvellä Naistenpäivillä. Maalaistalon emäntä ei pääse koko talvena, muuta kuin kerran viikossa taxilla kauppaan ja ajattelin , hän pääsisi. Olihan meillä muilla muisteloita. Menimme sinne monesti bussilla ja kerran kahdella. Silloin Eliina puhui. Ne oli niitä hänen evankelistakauden alkuja.
Oli muuten valtavan huono keli ajaa takaisin. Lunta tuli taivaan täydeltä Sivutie aivan jäinen, kun haimme emännän. Huomasin, että yksi kaveri jännitti kovasti. Rukous tiivistyi.
Miehellä oli ruoka valmiina ja hän tavallisesti nukkuu, pientä puuhaa sisällä ja syö. Pullatkin olin pannut valmiiksi ja veden keittimeen. Kun tulin, oli iso orkidea pöydällä ja mies sängyssä. Oli lähtenyt rollaattorin kanssa kukkakauppaan. Alkumatka oli mennyt hyvin. Sitten tuli kaksi auttajaa, jotka vinkkasivat lisäapua ja heidän koira oli ollut myötätuntoisesti puuhassa. Oli liukas ja rollaattorin jarrut eivät pitäneet. Oli sitkeä ja rakastava, mutta sydän meinas loppua.
Olemme sopineet, että voin olla poissa ja hän pärjää. Yllyttää minua menemään, etten tule mökkihöperöksi. Onneksi selvisi. Olihan läheiset kaupungissa ja muutenkin olisi voinut järjestää, mutta...
Olin pe Raamattupiirissä ja parkkipaikalla oli ajosuunnat muutettu ja siinä pökkäsin toista autoa. Ei siinä paljon kolahtanut, mutta kallis paukku. Autoja yritetään myydä halvalla, muu maksaa maltaita. Naarmun takia vaihdattaa koko pusurin. No maallista se on, mutta silloin harmitti. Miten voi olla, vaikka siunaa itsensä menonsa ja tulonsa, tapahtuu tällaista. On se Jumalan puhuttelua.
Tänään tyttö on kutsunut syömään ja Reijo Ikosen konsertti täällä. Sinne täytyy päästä ja etupenkkiin.
"Huolehtiminen on asioiden ajattelemista väärään aikaan. "
Ensi ma menemme vierailulle senioritaloon ja on monta terveyskeskuksessa käyntiä.
Rukouksessa tyytyväisyys.
Hyvää paastonaikaa ja sitä ennen liukasta laskiaista. (Tuota ei tarvi toivottaa, on vaarallisen liukasta)
Shalom täältäkin :) :) :)
Eeva
 

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja rine » 03.03.2019 13:42

Shalom toivatan minäkin teille,
Eevalle ja miehellensä pitkän yhteisen taipaleen johdosta onnittelen ja rukoilen Jumalan huolenpitoa ja
siunausta elämänne arkeen ja juhlaan.
Kaksin on parempi kuin yksin ja kun Jeesus on yhteisessä matkassa mukana, ei kolmisäikeinen lanka helpolla katkea.
Eilen ja viime yönä tuli taas lumilisää ja reilusti tulikin, tänään aurinko paistaa ja keväälle tuoksuu.
Haasteellista on nivelvaivaisille lumen luonti kun lumen alla on jäätikkö ja jalat lipsuvat.
Vaalit lähestyvät muistetaan äänestää, että saisimme maallemme kristillisiä arvoja ja niihin sitoutuneita
kansanedustajia.
Radiota kuuntelin viime viikolla ja siinä keskusteltiin kannabiksen hyväksyttämisestä Suomessakin lääkeaineena.
Näin ne pienet ketut hiipivät keskuuteemme.
Oscar gaalassa oli jaettu osallistujille tuotteita esim kasvovoiteessa oli ollut kyseistä ainetta, suuren maailman
meiniki...ihmiset eivät kestä elämää ilman päihdyttäviä tai huumaavia aineita.

Tänään sunnuntaina klo 20.00 Eliinan testamentti: TV 7

Marttyyrien ääni on ohjelma jossa kerrotaan vainoista kristittyjä kohtaan.
https://www.tv7.fi/vod/player/63195/
https://www.marttyyrienaani.fi/

Meillä jokaisella on elämässämme suuriakin haasteita, uupumusta, sairautta, yksinäisyyttä,
jatkuvaa taistelua Jumalan lapsena, usein ajatuksena onko Jumalakin hyljännyt kun ei kuulu vastauksia
rukouksiin.
Helppoa tietä ei ole luvattu, ansaitsemattoman armon kokeminen, on suurta Jumalan rakkautta.
Kuinka vähän sitä oppiikaan elämänsä aikana ymmärtämään Jumalaa, ehkä juuri näissä voimattomuuden hetkissä
ja kamppailuissa, ajan kuluessa huomaa että Jeesus on kantanut silloin sylissään.
Siunausta tulevaan viikkoonne!
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja rine » 05.03.2019 22:03

Eliinan kirje:A
Rakas lähettäjäni!
Olen saanut paljon postia – ja tiedän, että rukouksia on ollut vieläkin enemmän. Jotkut ovat olleet järkyttyneitä kuullessaan sairaudestani, mutta myös kosketettuja.
Viime kirjeen jälkeen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Nordmanin Kristiina kävi täällä meillä, koska haluaa tu-tustua minuun entistä paremmin, ennen kuin lähden Taivaan kotiin. Toivon sinun tulevan lähettäjänä hänen tu-ekseen; moni on jo ilmoittanutkin tulevansa. Ai että on tuntunut hyvältä ja lämpimältä.
Kristiinan kohdalla sattui jännä juttu. Soittaessaan tulostaan hän kysyi, mitä haluaisin hänen tuovan minulle. Vastasin, että ei kukkia eikä mitään, mutta tuo minulle sellainen iso risti, joka pannaan kaulaan. Sitten säikähdin sanojani ja kiiruhdin korjaamaan, että ei mitään kallista kultasepänliikkeestä, vaan sellainen puinen risti, jonka näin juuri jossakin lehdessä – en tosin muista, missä.
Olin jo aiemmin lukenut Kristiinan osuuden viime lähettäjäkirjeestäni, mutta joutessani luin sen nyt uudelleen. Silloin ongelma ratkesi: näkemäni risti oli Kristiinan kaulassa. Kerroin hänelle haluavani juuri sellaisen. ”Eihän tämmöinen käy, puuhelmiä ja rautalankaa”, Kristiina toppuutteli. ”Tämmöisen minä näin ja tämmöisen haluan. Ellei se maksa paljon”, vastasin. ”Maksaa se, kaksi euroa. Ja menee aina välillä vinksin vonksin.” ”Ei se minua haittaa, minulla on aikaa käännellä”, sanoin hänelle.
Kun Kristiina sitten tuli meille, hän oli tehnyt minulle kaksi ristiä. Toisessa on aitojen helmien näköisiä, kiiltäviä helmiä. Kummassakin ristissä hän oli käyttänyt hopealankaa. Voi että iloitsin niistä.
Välillä ristit roikkuvat kaulassa vähän miten sattuu ja ovat hiukan retkahtaneen näköisiä. Niin on myös ihmisen elämän laita: se ei aina mene niin suoraviivaisesti kuin itse arvelisi, vaan välillä tulee mutkia matkaan. Yksi minun elämäni mutkista tuli vastaan viime perjantaina. Olin menossa Rolle-rollaattorin kanssa toiseen huoneeseen, ja Tasi kulki perässäni. Yhtäkkiä vasen polveni petti kokonaan. Rupesin kaatumaan, samoin Rolle ja Tasi, joka yritti ottaa minusta kiinni. Siinä sitten makasimme keittiön lattialla kaikki kolme. Kukaan ei onneksi loukkaantunut sen kummemmin. Tasi ei kuitenkaan saanut nostettua minua ylös.
Kun ambulanssi tuli, mietin, että noinkohan sen hoikat nuoret miehet jaksavat kantaa minut alas kolmannesta kerroksesta, mutta hyvin se meni. Sairaalassa olettivat polveni pettämisen johtuneen MS-taudistani. Siellä jal-kani pitikin sitten jo ihan normaalisti. Minulla oli kuitenkin myös pientä lämmönnousua ja kurkkukipua, ja tuleh-dusarvot olivat koholla, joten jäin viideksi päiväksi sairaalan syöpäosastolle. Tulehdusarvojen nousulle ei löy-detty syytä, mutta nekin ovat alkaneet nyt laskea.
Heti sairaalaan tullessani sanoin Taivaan Isälle, että sulla on jotain töitä täällä mulle, voisin aloittaa vaikka heti. Huonekaverinani oli semmoinen Toini, emäntä jostakin lähiseudun talosta. Rupesin juttelemaan hänelle niitä näitä, tunnustelin maaperää. Tuntui mahtavalta huomata, että Jumala antoi meidän puhella asioista, jotka tuli-vat luontevasti esille.
Toini oli ihan aito, oma itsensä. Kun kerroin hänelle työstäni, että käyn kirkoissa puhumassa Jeesuksesta, hän ei hätkähtänyt sitä millään tavalla. Kun meille tuotiin huoneeseen ruoka – elimme herroiksi emmekä viitsineet
mennä syömään muiden seuraan – Toini maistoi sitä ja totesi: ”Tätä ei kyllä söisi pirukaan!” Sanoin olevani sa-maa mieltä. Seuraavien viiden päivän aikana kuului paljon kirosanoja, mutta vielä enemmän sanoja siitä, mitä Jeesus voi tehdä.
Iltasella kysyin aralla mielellä, voisinko rukoilla meidän puolestamme. ”Soppii”, vastasi Toini. Niinpä sitten rukoi-lin joka ilta. Ihailin Toinissa sitä, ettei hän pyrkinyt muuttamaan käytöstään mitenkään, niin kuin moni muu olisi ehkä hänen paikallaan tehnyt. Hän oli koko ajan Toini: aito ihminen, joka ei yritä esittää yhtään mitään. Hän oli myös äärettömän innokas auttamaan ja teki sen eleettömästi ja asiasta minkäänlaista melua pitämättä.
Suurin osa sairaalan ruuista oli erittäin hyviä, siitä olimme samaa mieltä. Joistakin puuttui suola – siitäkin olimme yhtä mieltä. Ajattelin silloin raamatunkohtaa, jossa puhutaan meistä uskovista maan suolana. Sitä halusin olla Toinin kohdalla: en tuputtaa hänelle yhtään mitään, vaan osoittaa hänelle rakkautta. Paljon nauroimme yhdessä. Ja aina välillä oli niitä ruokia, joita ei pirukaan olisi syönyt.
Kun Toini sai kuulla, että pääsen sairaalasta päivää häntä aiemmin, hän parahti: ”Mitenkäs minä sitten seleviin?” ”Kyllä ne sinusta huolen pitävät iliman minuakkii”, vastasin. Sitten kysyin, saisinko tulla hänen sängylleen istu-maan ja siunata hänet. Sain luvan. Siihen sitten menin ja laskin käteni hänen kätensä viereen. Koko sydämestäni rukoilin Toinin puolesta, että hänenkin kohdallaan tapahtuisi hyvän Juma-lan tahto. Koko rukouksen ajan kyynelkarpalot vierivät hänen poskilleen. ”Kyllä minä joka ilta rukoilen”, hän sanoi.
Viiden päivän ajan olin puhunut Jeesuksesta ja hänen hyvyydestään, siitä, että hän tuli sovittamaan meidän ihmisten synnit ja että häneen usko-malla olemme matkalla taivaan kotiin. Rukoillessani julistin Toinille myös synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Eilen oli ihan haikea olo, kun Toini ei ollut kanssani täällä meillä. Hän jäi sinne sairaalaan omine ajatuk-sineen.
Kaulassani olevaa ristiä katsoessani ajattelen, että myös meillä uskovilla se vinksahtaa välillä suuntaan tai toiseen. Siinä on kuitenkin se hopea-lanka, jonka varassa sen voi oikaista taas oikeaan asentoon. Muistetaan Golgatan keskimmäistä ristiä ja Jeesuksen sovitustyötä. Sitä ei pysty ku-kaan tekemään tyhjäksi tai tekemättömäksi niin, etteikö yksi ristin puun-sälekin riittäisi meidän jokaisen kohdalla kantamaan meidät perille asti.
Mieleeni nousee eräs nainen, josta kuulin joskus kerrottavan. Hän kirjoitti tyttärilleen kirjeen opiskelukaupun-kiin. Siinä oli paljon asioita; kirje oikein huokui lämpöä ja rakkautta lapsia kohtaan. Sen loppuun äiti oli kirjoitta-nut: ”Tuli sotku.” Siitä huolimatta hän laski lapsensa Jeesuksen lämpimään syliin.
Uskon meidän kaikkien olevan sellaisia, että saamme sotkuja aikaan. Siinä lämpimässä sylissä, Jumalan vahvojen käsivarsien kantamina, meillä on kuitenkin elämässä ja kuolemassa varmuus siitä, että jonain päivänä mat-kamme on tehty loppuun. Pääsemme perille sinne, missä ei enää ole ainuttakaan sotkua. On vain ilo, rauha ja rakkaus.
Tänään voin eilistä paremmin. Tarkoitus olisi lähteä sunnuntaina Juukaan puhumaan. Nyt on torstai, joten sun-nuntaina jaksan varmaankin jo loistavasti. (Tasi naurahti tämän kuullessaan aika railakkaasti…)
Sinulle paljon rakkautta koko meidän perheeltämme, niin että se pursuaa laitojenkin yli. Ja ennen kaikkea rak-kautta Jeesukselta, joka sanoo samat sanat. Tavat-toman suuri kiitos siitä, että kuljet perheemme rinnalla.
Siunausta toivottaen,
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja amanda » 06.03.2019 15:40

Eliinan testamentti oli ja on puhutteleva. Kiitos siitä Rinalle :!:
Elämääni on tullut rajoitteita, toistaiseksi oman auton käyttö auttaa että voin asiani hoitaa. Kaihileikkaus lähestyy, se on hyvä, kun lasini menivät rikki ja yritän tulla toimeen vanhoilla laseilla. Kauas näkee hyvin, mutta lukeminen ei oikein suju.

Lapsia en ole nyt hoidellut yritin liikaa ja väsyin. Tämä jäinen talvi on minulle liikkumisen kannalta hankala, innolla odotan kevättä.
Siunausta kaikille teille, Rinekin innolla odottaa eläkä ikää :P
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja rine » 08.03.2019 10:14

Siunattu olkoon päiväsi, Herra kanssasi missä kuljetkin!

https://www.tv7.fi/tilaa-unelmille/
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja pappa » 09.03.2019 21:31

Maata kiertelemästä tulin kotiin muusan ja jälkipolvien kanssa tiistaina. Täällä vielä lumen määrä pysyy puolessa metrissä,vaikka reissun varrella olikin monessa kohden liki paljaat pellot. Tänään taas yöllä satoi vettä ja nyt pyry tekee hupaisan näköisiä penkkoja tien varteen. Aamulla kävin postilaatikolla autolla toteamassa, että vielä täältä maantielle on kulkuyhteys, nyt illalla voi olla toisin. Vilu- ja mahataudin vuoksi ei ole kykyä lähteä mökkitietä aukomaan.
Tampereella saimme kolmena sukupolvena olla kotiutettavien Afgaanien, turkkilaisen, Somalin, nepalilaisen, iranilaisten ja mitä kansallisuuksia lie ollutkaan, haastateltavana tyttären työpaikalla. Hän otti meidät työpaikalleen mukaan parin tunnin opetusjaksoon keskustelemaan tällä kotoisella kielellämme näille maahan tulleille ja muutaman kuukauden kurssitusta Suomen kielessä saaville.

Onnittelut Eevalle ja kumppanilleen pitkästä yhteisestä taipaleesta. :o Kukkasen laitoin tähän, mutta oli kasvanut liian isoksi, joten oli poistettava.

Tytär oli huolissaan, kun kylillä puhutaan isästä, että on heikossa vedossa. Olin jossain tilaisuudessa kertonut lääkärin maininnasta sairauteni kohdalla, että elinpäiviä ei taata pitkän päälle tilastoissa. Omantyyliseni huumori ei satu kaikille ihan oikeaan uraan ja siitä syntyy epäselvyyksiä. Kuitenkin olen tällainen hupakko ja ehkä pitäisi oppia varomaan kieltään, jonka sanotaan olevan voimakkain lihaksemme.
Elinvuosiodote laittaa tarkentamaan sitä päämäärää, joka on edessäpäin. Tärkeysjärjestys jotenkin menee uusiksi, kun uhkakuvia piirretään eteen. "Ei ole meillä täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaa me etsimme." Tätä lainausta isäni viimeisinä aikoinaan viljeli ja se tuntui jotenkin kaukaiselta tai vieraalta. Nyt omalla kohdalla ajatus useammin kiinnittyy raamatun lupauksiin sensijaan, että kerskaisin aikaansaannoksistani. Näillä eväillä mennään, mitä ymmärrystä ylhäältä annetaan, muistaen, että meidät on ostettu Kristuksen omistukseen vajavuuksistamme huolimatta.
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 11.03.2019 13:07

:) :) Rinelle suurkiitokset linkistä, unelmista, jonka alussa oli mahtava kuva tulppaaneista.
Täälläkin jo kukkivat luonnossa tulppaanit. Ja eilen matkalla Jerusalemiin, kaupunkia lähestyessämme näimme kauniit kukkalaatikot tien jakajina ja niissä oli punaisia, keltaisia ja valkoisia tulppaaneja. :o
Eilinen kaupungin reissu oli taas kuuden mummelin tapaamispäivä. Ainakin yhdessä söimme pizaa ja joimme kahvit,keskustelu oli vähän sitä ja tätä kun koskaan kaikki eivät kuulleet mitä puhuttiin. Vaihdettiin myös öehtiö ja kirjoja keskenämme.
Täällä sataa ja paistaa, sataa ja paistaa. Eilen ja tänään on paistanut, huomiseksi vielä luvattu oikein lämmintä, sitten taas tulee myrsky ja mylväys eli sadetta koko maahan. Tietysti hyvä
Teillä lumikinokset metrisiä, täällä rikkaruohot ovat lähes sen mittaisia. Vielä ne ovat vihreitä, mutta ennen kesää ne pitää saada pois, kuivina ovat tulipalolle arkoja.
Viime viikolla aloitin jo urakan poistaa niitä tuosta tien varrelta, unohdin sitten. Eilen hupmasin ne kamalat kasat
ja tänään jatkoin hommaa, että sain yhden pätkän puhtaaksi ja vein jopa kottikärryllä ne minne pitääkin. Mutta nyt on selkä, jalat ja olkapää ikääänkuin kipeät :roll:
Kuka se nyt olikaan joka oli ollut Japanin lähetystyössä ja eli aka vanhaksi. Näin hänet täällä ja hän sanoi, ettei ole aikaa ajatella taivasta, nyt on tehtävä työtä. Mutta se lähtövalmius pitää silloin olla. Usein minä sanon, että pidä, Herra, sinä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään.
Tämän päivän tunnussana on Jakobista, joka sanoi, että Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.Välillä on niitä eämaaksi sanottuja aikoja, ja kuitenkin useimmiten ja sanoisinko aina, Jumala on sielläkin läsnä. Armonsa ja kärsivällisyytensä kestää. :roll: :)
Ihanaa kevättä odotellaan.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Maaliskuu

ViestiKirjoittaja amanda » 15.03.2019 12:30

Katselen harmaata taivasta harmaata kattoa, katukin tuolla alhaalla on harmaa. Dinan ympärillä kaikenlaiset kukkaset ovat puhjenneet runsaitten sateitten ansiosta kaikkialle. Minäkin sain monta vuotta elää niissä maisemissa, muistot ovat jäljellä. Saarnaajan kolmannessa luvussa on kirjoitettu kuinka kaikelle on aikansa.....AIKA ON PURKAA AIKA RAKENTAA, AIKA ITKEÄ JA AIKA NAURAA, AIKA ON ETSIÄ JA AIKA KADOTTAA, AIKA ON OLLA VAITI JA AIKA PUHUA. :roll: :cry: :o

Luin Sananlaskujakin nyt pitkästä aikaa, kyllä on viisaita ajatuksia täynnä, tästä meidän ihmeellisestä ihmisen elämästä. Meille elämä on ajoittain täynnä mutkia ja polulta eksymistä, Sain kuunnella kerran Gorrie Ten Buumia Helsigissä Vanhassa kirkossa, hän näytti käsin kirjottua kukka-pöytäliinaa tausta oli epämääräinen lankojen sotku, mutta toisella puolella oli kaunis kukka kuvio. Hän sanoi me näemme taustan mutta Jumala katselee kukka kuviota Hänen suunnitelmaa elämäämme :)

Jatkamme elämäämme Johdatukseen luottaen, syntimme on sovitettu ovi avattu Isän sydämelle. Meille jää kiitos :!:
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Seuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron