tuumis

Helmikuu

Helmikuu

ViestiKirjoittaja meju » 01.02.2019 08:08

Huomenta tuumikseen helmet. Uusi kuukausi kantaa kaunista nimeä josta helmeilee mielessä monta juttua. Elämämme päivät on kuin helmiä elomme ketjussa, kaikille meille annettu eripituiset langat jota vois kutsua elämänlamgoiksi johon päivä kerrallaan helmen saamme jne. Aidon helmen synnyn simpukasta tiedätte miten se tapahtuu, ei ole kivuton prosessi tämä. Näin koen meidän ihmistenkin kanssa, aidot helmet syntyvät kivun kautta tähän helminauhaan joka meillä jokaisella erilainen mutta lopputulos on varmasti oleva kaunis jonka viemme ikuisuuteen. Tämmösiä aatoksia näin aamusta anivarhain. Ihana että olette jaksaneet helmeillä täällä tuumiksessa ja varmaan joskus tulee hölmöiltyäkkin :D
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja amanda » 04.02.2019 10:11

Helmikuu on tullut tulleet valko hanget, pakkasherra nurkissa nyt paukuttaa.... Kesä oli kesä ja nyt talvi on talvi. Olemme saaneet nauttia luonnon kauneudesta. :D
Meju avasi helmikuun puhui hölmeydestä,,,, ei emme me hölmöillä ollaan vain erilaisia. Kyllä tuolla lounnossakin on erilaisia kukkasia, niin ollaan mekin. :P :cry: ;) Lasten lapsia kun seurailee, kyllä ne niin erilaisilla luonteilla ovat varustettu.
Vaikea on kirjoittaa mutta olkoon tämä tervehdyksenä teille. Jumala pitää meistä huolta.
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 05.02.2019 14:36

Tervehdys kotiväelle tammelan rotvallin reunalta :D
Täällä kivikylässä tulee hölmöiltyä enemmän kuin puukylässä. Puukylässä paikallinen käpytikka hölmöilee kun rikkoo ruoka astioita
siellä ei voi pitää muovi astioita esillä, lintulaudan puumökin nokkii rikki. No, onkohan se erilaisuutta ja luonteen omaista tikoille?

Koska olen erilainen kuin te muut kotiväestä, tykkään toisinaan hölmöillä.. Rasvaan vaseliinilla tiettyjen ovien hantaakeja
siksi kun en tykkää ihmisistä jotka valittaa jatkuvasti milloin mistäkin asioista.
Tietysti he saavat hyvän aiheen taas valittaa mutta myös miettimistä miksi ja kuka juttuja :D
On olemassa Kiitos ihmisiä ja valittaja ihmisiä, kumpaan sinä kuulut aikuisen oikeesti?

Nyt on haastavaa aikaa elää lumenpaljoudenmaassa. Viikonloppuna suunnitellan taas menemistä puukylään auraamaan pihapiiriä.
Viime käynnillä sanoin Herralle ettei lähettäisi meijän ja naapurin tontille liikaa lunta ja jotta rakennuksien katot kestäisi.
Kolasin viime käynnillä liiterin ja saunan katoilta lumet matalaksi semmoisella 4kympin jatkovarsi työntökolalla,
jonka kanssa saa työstää maankamaralla. Eihän sillä voi korkeelta pudota.

Kuva

Ei ole elämän aluetta,johon Jumala ei pääse.

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki.
Hänen on kunnia ikuisesti! Amen. Room.11:36

Siunausta kaikille ja nähdään kahvilassa :D
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 05.02.2019 18:54

Teillä siellä edelleen todella paljon lunta, sen luo,ist, apioimista, pudottamista, jne. En :) kadehdi. ;)
Täällä ollut taas viikon verran vaihtelevaa. aurinkoista kyllakin, mutt jopa 18 stetta tänään tuntui kylmähköltä kun kylmä iätuuli puhalsi, että oli itsekin lentää mukana. Ja taas yksi hattu oli mennä johonkin mustaan aukkoon, mutta sain kiinni.
Mielialat ovat vaihdelleet laidasta laitaan ja alaskin ja sitten tas tasaiseen alaluloon. Ja välillä taas vähän ylöspäin, kun mustaa kiitosaiheet.......Herra tuntee nimelta, on lunastanut, on pannut töhänkin elämäntilanteeseen.
Vaivalloisen loppupätkän mattoa sain eilen kudotuksi ja nyt sitä solmeilen. Loimien kanssa oli monta ongelmaa, ja lopputuloskaan ei ihan hyvvä, mutta väri ainakin on hyvä :o :o
Vieläköhän jaksaisi laitattaa uudet loimet? Pitää pyytää voimia. Ja siihenkin, että jaksaisi mennä Tel Aviviin huhtikuussa äänestämään ja samalla uusimaan passi, varmuuden vuoksi.Yritän pyytää myös voimia, että jaksaisin ensi kesänä vielä käydä Suomessa.Voisi joitakin tärkeitä asioita saada hoidetuksi siellä ja tietysti tavatuksi osin sukua ja ystäviä.
Tänään kävin Jerusalemissa asioilla. Ostin myös jaloillaan seisovan puisen takanaulakon.SE on kolmena kappaleena ruuvattavissa yhteen, Taksin takapenkillä sen sain kotiin....ja kun itsekin jo väsynyt, niin hyvä kyyti kotiin. :) :D
Kauniita lumipäiviä teille ja kaikille kiitollista mieltä. :idea: :idea:
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja rine » 05.02.2019 21:37

Kannetaan Eliinaa ja perhettään kaikkivaltiaan Jumalan käsivarsille, Hänen on valta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Rakas lähettäjäni!
Vuosi on vaihtunut. Olen odottanut, että saan kertoa sinulle kuulumiseni. Olet aina ollut niin ihana ja kul-kenut rukouksin perheemme rinnalla. Tiedät, miten rakas ja tärkeä olet minulle.
Tämä on se asia, jonka olen halunnut jakaa kanssasi. Älä pelästy. Leukani alle rupesi kasvamaan taas iso möykky. Mietin, onko syöpä uusinut, joten hakeuduin syöpälääkäriin. Mies, joka ei ollut aiemmin hoitanut minua, tunnusteli möykkyä ja totesi, ettei se aiheuta mitään toimenpiteitä. En uskonut häntä, mutta en alkanut väittää vastaankaan.
Seuraavana päivänä minulle oli varattuna aika terveyskeskuslääkärille. Vuosia vaivannut olkapääni on sär-kenyt aina vain enemmän, ja menin hakemaan siihen kortisonipiikkiä. Lääkäri oli kokenut ja luotettava, joten pyysin häntäkin kokeilemaan pattia kaulassani. Hän lähetti minut saman tien ultraan. Sieltä minut ohjattiin heti tietokonetomografiaan ja sen jälkeen koepalan ottoon. Kaikki nämä hyvin lyhyen ajan sisällä.
Uudenvuoden aattona tuli puhelu: näytteistä oli saatu tulokset. Joskus harvoin käy niin, että hitaasti ete-nevä imusolmukesyöpä tekee toisen syövän. Sain kuulla, että minulla on nyt jonkinlainen verisyöpä.
Tammikuun 10. päivänä menin oman syöpälääkärini vastaanotolle. Hän on ihana ihminen. ”Sinun kohdal-lesi nyt sattui tämmöinen harvinainen juttu”, hän sanoi. ”Se on vaikeasti hoidettava, koska elimistösi ei kestä vahvoja lääkkeitä. Mutta ilman hoitoja sinulla on elinaikaa luultavasti vain joitakin viikkoja.” Se oli minulle yllätys, mutta en missään vaiheessa pelästynyt. Kysyin lääkäriltä, minkä verran hoidot pidentäisi-vät elämääni. ”Emme yhtään tiedä. Ehkä kahdesta neljään kuukautta, mahdollisesti enemmän.” ”Mitä itse tekisit tässä tilanteessa?” minä kysyin. ”Ottaisin hoidot”, hän vastasi. ”Sitten minäkin otan.”
Lääkäri oli jo miettinyt lääkitystäni. Minulle alettiin antaa heti isolla annostuksella kortisonia. Ensimmäiset päivät olivat tosi tiukkoja, koska kortisoni nosti verensokerini huippulukemiin ja olin hyvin väsynyt. Nyt vaikutus on tasaantunut, ja voin taas hyvin. Kortisonin ohella saan kahtena viiden päivän sarjana pienen määrän sytostaatteja, joista on poistettu kokonaan pahimmat myrkyt. Lisänä on vielä imusolmukesyövän aikainen lääke, josta ei ole koskaan tullut minulle mitään sivuvaikutuksia.
En ole missään vaiheessa ollut järkyttynyt siitä, että kuolen pian. Minulla on koko ajan ollut täysi rauha tämän asian kanssa. Ei minkäänlaista pelkoa, ei hätää, ei miksi-kysymyksiä, vaan täysi varmuus siitä, että lähden juuri silloin, kun on Jumalan hetki. Hän on jo pitkään puhunut minulle tästä ja näyttänyt ilmestyk-siä. Hän on sanonut, että laulan nyt joutsenlaulua. Olen ymmärtänyt, että se on kaikkein tärkein osa koko työstäni. Mielessäni on vielä paljon sellaista, mistä haluan puhua.
Helmikuun 5. päivänä TV7 on tulossa tänne meille kotiin kuvaamaan minua. Siitä sovittiin jo elokuussa, kun sairaudestani ei ollut mitään tietoa. Se on hieno mahdollisuus. Sydämelleni on tullut, että nyt kun en jaksa enää matkustaa kovin kauas, tekisin täällä kotona puheita nauhalle. Jumalan suunnitelma siis selviää
pikkuhiljaa. Hän ei tee virheitä. Näin pystyn yhä työskentelemään. TV:n ja netin kautta paljon entistä suu-rempi joukko voi kuulla puheitani ja myös useampaan kertaan, koska ne jäävät arkistoon ja ovat kuunnel-tavissa milloin tahansa. Jumala on sanonut, että minun paikkani on viimeisessä herätyksessä ennen Jee-suksen tuloa. Tämä sairaus kuuluu hänen suunnitelmaansa. Ilman sitä en ikinä tavoittaisi näin paljon ihmi-siä.
En ole surrut kuolemaani hetkeäkään. Tiedän, minne olen matkalla. Uskon kuitenkin, ettei Jumala ota mi-nua pois täältä, ennen kuin olen saanut pidettyä kaikki ne puheet, jotka hän tahtoo minun pitävän. Sairau-teni on Jumalan lahja, jonka hän on tarkoittanut mi-nulle. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Voin re-hellisesti sanoa, että olen onnellinen tästä. En osaa kuin iloita ja kiittää.
Tämän enempää en saa tästä asiasta mahdutettua yhteen kirjeeseen, mutta saat rukoilla minun ja per-heeni puolesta. Pyydetään ennen kaikkea sitä, että Jumalan tahto toteutuu. Lähettäjäkirjeitä en missään nimessä aio lopettaa – jatkan niitä, kunnes lähden täältä.
Kun ikää on tullut lisää, olen monta kertaa miettinyt, kenelle KRS:n työntekijöistä haluaisin jättää lähettä-jäpiirini sitten, kun olen tehnyt oman työni loppuun täällä. Toissa kesänä olin Tervonsalmessa puhumassa ja siellä kuulin ensimmäistä kertaa Kristiina Nordma-nia. Emme olleet tunteneet toisiamme ennen sitä. Häntä kuunnellessani tunsin, että tämä on se oikea ih-minen. Kristiina on evankelista, joka osaa oikeasti kertoa asiansa yksinkertaisesti. Hän on aito, rehellinen ja ihana ihminen – ja sydämestään nöyrä. Hän tuntee oman vajavuutensa ja riittämättömyytensä, niin kuin minäkin olen aina tuntenut.
Heti, kun sain tiedon sairaudestani, ilmoitin, että haluan ehdottomasti jättää lähettäjäpiirini Kristiinalle. Toivon sydämestäni, että jatkat työtä hänen rinnallaan, kun minä lähden tuonne ilmavoimiin Ylipäällikön luo. Meillä on niin selvät ja samanlaiset sydänäänet. Tue Kristiinaa hänen työssään. Hänellä on se sama arkuus, joka minulla on aina ollut. Hän tuntee olevansa täysin Jumalan varassa.
Yksi puute Kristiinassa on: jos hän meinaa päästä minun mittoihini, hän joutuu syömään hirveästi läskisoo-sia. Antakaa hänelle anteeksi, että hän on semmoinen normaalikokoinen, vaikka olette tottuneet minuun, joka olen tällainen pullero ja hirveän kauan inhonnut ja hävennyt isoa mahaani.
Sen jälkeen, kun annoin Jeesukselle täysin vapaat kädet tehdä minusta minut, olen kuitenkin huomannut, että vuosien myötä minusta on tullut hyvin kokonainen. Minulla on terve itsetunto. Maha ei ole pienenty-nyt, mutta kun tykkään pukeutua nätisti myös kotona ja katson sitten peiliin, en näe enää kiloja, vaan upean naisen. Minä oon just tämmösenä maaliman paras minä. Ja se on ihanaa.
Sinulle toivotan tämän kirjeen myötä paljon siunausta. Jos itkettää, itke – jos ei, kiitä. Muista, ettei tässä minun tilanteessani ole tapahtunut minkäänlaista virhettä. Jumala toteuttaa siinä omaa suunnitelmaansa, ja se on täydellinen. Sovin Kristiinan kanssa, että hän esittäytyy teille jo tässä kirjeessä, jotta ehditte oppia tuntemaan hänet ja koska lo-pulta vain Herra yksin tietää, milloin minä lähden.
Haluan jo nyt kiittää sinua kaikesta siitä tu-esta ja rakkaudesta, jota olet antanut mi-nulle ja annat loppuun asti. Kiitos myös kai-kista rukouksistasi. Perhe tarvitsee niitä edelleen, koska heille jää minun lähdettyäni
se ikävä. Ja niin jää varmaan sinullekin – ethän olisi muuten minusta välittänyt. Jumala sanoi minulle tä-män työn alussa 36 vuotta sitten: ”Minä olen nostanut puhtaat tukijat koko matkasi varrelle.” Näin on to-della tapahtunut.
Muista surusi keskellä tämä yksi asia: Jeesuksen tulo on niin lähellä, ettei erostamme tule pitkä. Pian nä-emme toisemme taivaassa ja voimme juhlia ja kiittää yhdessä. Siellä myös tunnemme toisemme oikeasti, vaikka nyt en muista kaikkien nimiäkään.
Jääkaappini ovessa on monenlaisia magneetteja. Yhdessä niistä on kermainen mansikkakakku. Sen alla lukee: ”Mitä enemmän vuosia takana, sitä suuremmat juhlat edessä.” Olemme matkalla Karitsan häihin. Sen suurempaa juhlaa ei voi olla. Mielessäni on soinut monta päivää laulu ”Kuivaa kyyneleet, saamme nähdä Kuninkaan. Ei enää kuolemaa, saamme nähdä Kuninkaan.”
Jumalan siunausta sinulle. Olet minulle ja Tasille äärettömän rakas ja tosi tärkeä koko meidän
perheellemme.

Hyvä Eliinan lähettäjä! (tämän on kirjoittanut Kristiina)
Kirjoitan tätä omaa esittäytymistäni aika ristiriitaisten tunteiden vallassa. Olet lukenut Eliinan kir-jeestä hänen vakavasta sairaudestaan. Voin vain ihmetellä sitä rauhaa, jonka Jeesus on hänen sydä-meensä antanut kaiken tämän keskellä. Hän miettii jo lähettäjäpiiriin liittyviä käytännön asioita. Olin hyvin kosketettu, kun kuulin hänen toiveestaan piirin jatkon suhteen. Jumala yksin tietää päiviemme määrän. Kaikkein tärkeintä on nyt kantaa Eliinaa ja hänen rakkaitaan rukouksissamme.
Tapasimme Eliinan kanssa ensimmäistä kertaa kasvokkain Tervonsalmen naistenpäivillä. Joskus vain käy niin, että tykästyy johonkin ihmiseen saman tien. Minulle tapahtui niin, ja se taisi olla molemmin-puolista. Mutta siitä kohta vielä lisää. Ensin kerron vähän itsestäni.
Olen ollut reilut kuusi vuotta Kansan Raamattuseuran palveluksessa. Olen osa Koulutuspalvelujen tii-miä ja kierrän kouluttajan ominaisuudessa eri puolilla Suomea. Kouluttaja voi kuulostaa vähän vie-raalta tehtävänimikkeeltä, mutta ytimeltään teen siis sitä samaa, mitä hengellisen työn tekijä ylipää-tään tekee: opetan Raamattua ja puhun erilaisista kristityn elämään ja kasvuun liittyvistä teemoista.
Kutsumukseni on rohkaista uskovia niin, että kaikkein arinkin löytäisi oman paikkansa Jumalan valta-kunnan työssä. Hänellä on ainutlaatuinen suunnitelmansa meidän jokaisen elämää varten. Voiko olla mitään ihanampaa kuin saada elää sitä todeksi?
Olen oppinut tuntemaan Jeesuksen jo pikkutyttönä. Minulla oli uskova isoäiti, joka rakastutti minut Hyvään Paimeneen. Muistan vieläkin ulkoa virsiä, joita hän luki iltarukoukseksi, kun pienenä tyttönä nukahdin hänen kainaloonsa. Ennen rippikoulua kuljin muutaman vuoden omilla teilläni Jumalasta välittämättä, mutta rippikoulussa sain sitten jättää elämäni kokonaan Jeesukselle. Sillä tiellä olen siitä
asti ollut. Jumalalla oli oma suunnitelmansa minunkin elämälleni, ja sitä johdatusta olen vuodesta toiseen saanut ihmetellen elää todeksi.
Aviopuolisoni Jari, rovasti nykyään, toimii Suomen Raa-mattuopiston aluejohtajana Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä. Teemme myös paljon yhteistyötä, ja se on meille molemmille suuri ilo. Vaikka meillä onkin eri työnantajat, kutsumuksemme on sama: opettaa Raa-mattua ja kertoa Jeesuksesta. Haluamme olla sillanra-kentajia yli järjestörajojen. Nimemme näkyvät siis aina silloin tällöin myös yhdessä, milloin Vivamon, milloin Vuokatinrannan ohjelmissa.
Meillä on kaksi poikaa, jotka molemmat ovat naimi-sissa. Heistä vanhemmalla, Henrikillä, on Maarian kanssa kolme poikaa: Leevi (9 v), Luukas (7 v) ja Lenni (4 v). He asuvat Lahdessa, vaikkakin nyt vuoden ajan Maarian työn takia väliaikaisesti Tukholmassa. Nuo-rempi poikamme Sakari asuu vaimonsa Veeran ja las-tensa Aliisan (7 v) ja Elielin (6 v) kanssa Keravalla.
Olemme olleet perheenä lähetystyössä Japanissa 80–90-luvulla, yhteensä vähän alle kahdeksan vuotta. Ne vuodet opettivat paljon niin itsestämme kuin Jumalastakin. Ja myös jotain siitä Jumalan perspektiivistä, että miljoonienkin keskellä hän näkee yksilön ja kutsuu tätä nimeltä. Yksi ihminen on hänelle kallisarvoinen. Yhdenkin takia kannattaa nähdä vaivaa.
Japanin vuosien jälkeen opiskelin vähän lisää ja olin töissä seurakunnassa. Juuri ennen Kansan Raa-mattuseuraan siirtymistäni työskentelin kristillisessä kansanopistossa.
Mutta vielä Tervonsalmen tapaamisestamme. Suoraan sanottuna minua jännitti, kun tajusin, että Eliina ja Tasi olivat tulossa puhumaan samoille päiville – onhan Eliina koko valtakunnan tuntema evankelista ja TV:stäkin tuttu! Minun osuuteni jälkeen hän pyysi puheenvuoroa. En koskaan unohda niitä lämpimiä, rohkaisevia ja kauniita sanoja, joilla hän kiitti opetuksestani ja jo siellä vetosi osallistu-jiin, että he liittyisivät lähettäjikseni. Monet sitten tekivätkin niin. Eliinan aitous ja lämpö tekivät mi-nuun suuren vaikutuksen.
Yksi isoäidiltäni oppimistani virsistä on minulle erityisen rakas: Jeesus matkakumppani (virsi 368). Sen sanojen myötä siunaan Eliinaa, hänen perhettään ja sinua.
”Jeesus matkakumppani on mulla ristin tiellä. Vaikka horjuu jalkani, ei apuaan hän kiellä. Lapsen heikon tuntee hän ja rientää avukseni. Korven tiellä synkeän hän on mun Paimeneni.”
Lämpimin rukousterveisin,
Kristiina
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja meju » 07.02.2019 10:14

Rine, kiitos taas kerran että toit tämän Eilinan kirjeen, toivottavasti moni lukee ajatuksen kanssa. Rukoillaan että Eliinan puolesta edelleen.
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja amanda » 08.02.2019 00:02

Kiitos Rinelle Eliinan kirjeestä, tuli kiitollinen mieli siitä miten ihanasti Jumala hoitaa omiaan. Uskon että saamme lukea monta Eliinan "JOUTSENLAULUA" ja kuulla TV7STA.
Kuulin ensi kertaa Eliinaa Joensuun Vapaakirkossa noin 18vuotta sitten. Siunattu olkoon hänen elämänsä.
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Eeva » 10.02.2019 09:14

Hyvää huomenta tutut tuumislaiset! Tuttavia olemme ainakin joltakin osin ja siitä iloitsen. Teitä ajattelen usein, mutta konetta en saa avatuksi. Kyky alkaa taitaa mennä.
Me kutsuimme Eliinan meille SenioriFoorumiin Vapunaatoksi. Lupasi tulla. Sitten kuulimme tuon lääkärin tekstin. Eliina oli ollut viikko sitten Karstulassa. Soitin ja kysyin :oikeestiko oli? Tilaisuus alkoi jo klo 17 ja vielä 20.30, kun laulajat lähtivät Eliina keskusteli, hoiti sieluja. Hän, kiitos Herralle, ottaa lähetyskäskyn kirjaimellisesti.Herra antaa voimia. Nyt minun tehtävä olisi hankkia Eliinalle varamies. En tiedä, kuinka menetellä.
Minulla aika menee lumitöissä, huushollin hoidossa ja uimassa. No, käynhän kahdessa raamattupiirissä, rukouspiirissä, eilen naistenpäivillä (vain 2tuntia), eläkeläisissä. Tulisin kyllä mökkihöperöksi, jos en pääsisi välillä ihmisten ilmoille. ;)
Olin ti tutustumassa Eduskuntaan. Yksi täkäläinen pyrkivä kävi uusitussa ja sanoin, järjestä bussimatka. Lupasi syksyksi ja ei kuulunut. Vihjasin ja sitten alkoi tapahtua ja niin sitten sakeassa lumipyryssä matkasimme.
Oodissa kävimme. Seinällä luki, että paikalla PÄÄMÄÄRÄTÖN OLESKELU on sallittua jopa toivottua. Kyllä siellä olikin porukkaa.
On se erikoinen olohuone. :)
Oli kiva tavata ystävä, jonka kanssa paljon puunailimme seurakunnassa. Nyt hän on Eduskunnassa lääkärinä. Näin saan aina jouluksi kortin Arkadian mäeltä.
Ystävän päivä lähestyy. " Ystävyys on yhteistä työtä, Jumalan antamaa." Minulla tämä työ on ollut heikkoa. Mutta Jumalan syliin olen teitä kantanut.
Tänään nuoret tulevat. Ehtiiköhän ehtoollisellekaan? Nuoret siirtävät katolta tippuneet lumet. En edes koskenut niihin, kun taivaan levittämääkin on riittänyt.
Teille ILOÖLJYÄ, voimia ja Isän suurta siunausta! :) :)
Eeva
 

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja rine » 12.02.2019 07:35

Kiitos siitä että tuumis on vielä kanavana meille, niinkuin Eevakin pohti ajattelevansa usein tätä
meidän harventunutta porukkaa. Jokaisesta rukouksesta osaltani kiitän, Jumala on se joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.
Jokainen lause täällä tuo iloa ja rohkaisua, myöskin Eliinan ja perheensä tämän hetkisen elämän tilanteen puolesta saamme yhdessä rukoilla
ja kiittää siitä kaikesta mitä Herra on palvelijansa kautta meille jakanut.
Häenen kirjoituksistaan tulee vahvasti esiin se että: Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Lumi on meidätkin vallannut ja vienyt päivittäiseen kehonmuokkaukseen, läheltä piti Herra varjeli, menin pudottamaan
lumitaakkaa leikatun kuusen oksistosta ja 15 min myöhemmin, talon katolta tuli koko kuorma, juuri hengessa
kahlaamani jälkien päälle.
Eilen katolta tullut lumi vei äidin puolen luiskan kaiteet mennessään ja lunta oli autolavallinen.
Vielä odotamme yhtä katon puolikasta vapautumista lumitaakasta, ettei se putoa kenenkään päälle.
Mies lähti jo aamusta sohjoa työntämään, kadut ovat kurjassa kunnossa, äidin luona käyvät hoitajat
3 päivässä autolla ja paikkojen pitäisi olla sikäli hoidettuna. Äidin kohdalla iloitsen siitä että hänellä
ei ole muistisairautta ja saa asua tässä kotipihallaan, tahtonsa mukaisesti. Hoitajista olen kiitollinen
he ovat tehneet työnsä hyvin, nyt kun valtakunnan keskusteluissa ovat nousseet esiin vanhusten laiminlyönnit
joidenkin hoitoalan yrittäjien osalta. Kunnissa tarvitaan edelleen omana työnä tapahtuvaa vanhustenhoitoa.
Kiitollinen olen myös, että tämä on noussut esille ennen vaaleja ja saamme rukoilla, että saisimme hallituksen,
joka kantaa oikeasti huolta vähempiosasisista ihmisistä, että arvopohja olisi Jumalan antamassa 10 käskyssä.

Tämän viikon olen lomalla, tytär on käymässä, kerran viikossa käyn vesijumpassa ja tällä viikolla on myös koiran
verikokeet, sillä todettiin maksasairaus kuukausi sitten. On opeteltu kokonaan uusi ruokavalio ja koira on laihtunut
ja voi hyvin tällä hetkellä. Pyysin Herralta jatkoaikaa koirallemme että pääsisimme kesään, jolloin maa on sula
ja voimme haudata tuttuun paikkaan.
Elämä on luopumista, syntymän ja kuoleman väliin mahtuu elämä ja kuinka totta onkaan se, että elämä
muuttui merkitykselliseksi silloin kun Jeesus astui siihen.
Jääkää siunatuiksi ihan jokainen, jaan kanssanne alla olevan laulun, niin monessa olemme kiusattuja ja rääkättyjä elämämme aikana,
Ristillä on voitto saatu ja saamme kätkeytyä Jeesuksen veren suojaan.

1. Ristin luona kiusatulla, / langenneella vaivatulla / paras paikka on, paras paikka on. / Siksi älä koskaan lähde, / älä minkään synnin tähden / ristin luota pois, ristin luota pois. / Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

2. Ristin luona pohja kestää, / armo putoomasta estää / kauhun kuiluihin, kauhun kuiluihin. / Ristin luona lepo koittaa, / toivo epätoivon voittaa, / sydän puhdistuu, sydän puhdistuu. / Ristin luona ainoastaan / synnin turmelusta vastaan / voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla / paras paikka on.

Melodia:
Jukka Salminen 1985
Teksti:
Erkki Leminen
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 14.02.2019 10:58

:o Päämäärtön oleskelu sallittu jossakin, kertoi Eeva. Se on melkein ollut lotilani muutaman päivän. Tappelua, etten saisi samaa tautia, flunssantapaista, joka naapuri Eevassa on ollutö ja samalla muutwenkin hontelo olo, joka yleensä tuo mulle myös alakuloa tai matalapainetta.
:) Sain muutama päivä sitten kirjan, joka kertoo lapsensa eri tavoin menettäneist' äideistä ja isistä. Viimeinen niistä kertoo irakilaisen expoikaystävän tappamasta tytöstä ja hänen perheestään. Ihmettelin, miksi minun piti saada tuollainen kirja, ei ole ollut edes lasta, jonka olisi voinut menettää.
Nyt kuitenkin on tullut esille 26 v sitten tapahtunut suomalaisen äidin tyttären raiskaus ja tappo. Saatu kiinni henkilö, jonka DNAta löytyi paikalta, eli voisi olla tappaja. Tiedän tuon äidin vain nimeltä, mutta lähetän hänen aapurilleen, toiselle suomalaiselle tuon kirjan, ja jos hänestä myös tuntuu siltä, antamaan sen sitten tuolle äidille.
Kuuntelin yhtenä päivänä, oli tuota päämäärätöntä oleskelua silloinkin, ja sieltä tuli Olavi Syvännön ääni, jostakin kokouksesta Suomessa, milloin, en tiedä. Mutta hän kertoili vanhoista Raamatun ajan häätavoista, ja puhui vertauksesta kymmenestä neitsyestä. Hän oli n'hnyt jonkun aramenakielisen takstin samasta kohdasta, ja sanoi siinä lukevan, että neitsyet menivät ylkää ja MORSIANTA vastaan. Virittelivät lamppujaan että pimeässä näkisivät heistä vilahduksen, ei kai ollut katuvaloja, sanoi. Ja omana mielipiteenään O Syväntö sanoi, että tuon vertauksen pääoeptus on VALVOKAA, sillä ette tiedä hetkeä.....Ja lisäsi, ettei tarvitse spekuloida yksityiskohtia, niistä voi joutua vääriin ytsityiskohtiin. Neitsyet eivät ainakaan edusta morsianta, kuka heistä se silloin olisi?
Tällaisin miettein täällä. Teillä sitä lumen paljoutta. Täällä luvattu taas sadetta ainakin pohjoisessa ja Hermonille myös edelleen lunta. Täällä siitä iloitaan ja pyydetään, ettei sateen kera tulisi vahinkoja.
Vieraani lähtevät sapattina. Joa jaksan pesen saunan lattian ja lämmitän jo tänä iltana saunan, heillekin. Ovat saaneet kukea omien ohjelmiensa mukaan ihan rauhassa.
:) :) :) HYvää ystävänpäivää kaikille. Elinan kirjeen luin osittain, luen uudelleen.....Hänelle edelleen siunausta ja iloa ja rauhaa kaiken keskellä. Ja teille kaikille edelleen kiitos tuumiksesta. :) :) :)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Seuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron