tuumis

Helmikuu

Helmikuu

ViestiKirjoittaja meju » 01.02.2018 07:39

Helmikuu koittanut ja näyttäs valo pimeyden voittanut. Olemme saaneet viettää monta kuukautta hämärä kautta ja se vaikuttaa mielialaan. Kuinka ihana oli eilen kun kirkkaat auringonsäteet vilahti taivaalta, saamme taivaallista sädehoitoa yhä enemmän tulevina päivinä.
Toivon että virkistymme kesää kohti tämän kirjoittamisrnkin suhteen. Kiitosaihe että meitä tuumis laisia on vielä paikalla. Siu siu siu
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja pappa » 01.02.2018 13:56

Pitipä tulla ihan moikkaamaan, kun "äitee" on herännyt horroksestaan, vai oliko taudistaan, ja nyt virkkuna poikennut avaamassa oven.

Ei tässä erityisempiä kerrottavia, kuin että tohtori eilen antoi kylmää viestiä etsittävän taudin suhteen. Perästä kuuluu jälleen, kuten monesti ennenkin, ...eli ei mitään löytynyt tähän mennessä. Onko kuin vanhassa sananlaskussa, "etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä"?

Pakkaspäivä vaan jotenkin pitelee sisällä. Etelä-Suomen lumimyräköistä ei viitettäkään täällä.
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 01.02.2018 20:40

Tervehdys helmikuu ja kotiväki.
Mansen rotvallin reunat on hukkunu lumi kinokseen :D
Aamulla alkoi hiljalleen lunta tippumaan taivaalta, nyt on koko iltapäivä pyryttäny vallan mahrottomasti.
Ollaan Maikan kanssa kivikylän seinien sisäpuolella eikä yhtään kaivata edes lähikauppaan.

Siu siu kaikille :D
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 02.02.2018 17:35

Niin se on erilaista tämä olo, teillä ja meillä. Siiä on varmaan viikko kun vii,eksi satoi, siis kuivaa taas, melko viileää olut, mutta auringossa tänään tosi lämmin, istuin terassilla tovin, kun oli juttuseuraa. Vierashuoneeni asukki virkkaili töitänsä ja juteltiin. Huomenna hänellä vielä vapaa, sitten alkavat vapaaehtoishommat Raamatunkääntäjillä. Nyt hän meni saunaan, kun illalla menoja, minä menen sitten.
Tällä mäellä istuteltiin tänääm puita, lähinnä talojen lähelle uutta kaunisttusta. Lapsetkin innolla mukana, tulivat mu0vilapioineen......minä otin kuvan herkkupöydästä ja lapseista sen äärelä, kuivattuja hedelmiiä, mutta myös sokerihattaroita teki kone. Itse kyllästyin odottamaan istutusjuttua, kun alku venyi, mutta otin mtöhemmin lisää kuvia, kun istuttivat ihan lähellä monta puuta.
Hyv'' sapattia ja rauhallisata aikaa sinne ja tänne, ilman terroritekoja.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 03.02.2018 11:47

Tiina sanoi "Niin se on erilaista tämä olo, teillä ja meillä"
Onko? teillä Pojat heittää kiviä ja meillä suomessa lumipalloja sillalta alas varsinkin sapattina
sitten juoksevat karkuun :o
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja amanda » 04.02.2018 18:29

Taistelukentällä ollaan siellä ja täällä, taistelun muodot ovat erilaisia. Taistelua parisuhteissa, ahdistusta unettomuutta. Yksi keino annettu Jeesus on voittanut kaiken pahan vallan, jospa uskoni olisi vahvempi.
Ikkunastani katselen auringon painumista horisonttiin. Autuas se joka Sinuun turvaa Herra.
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Eeva » 04.02.2018 21:21

Hyvää kynttilänpäivää! :)
Valo on todella voittanut. Oli ihana potkutella tänään kirkkoon. Luisto oli hyvä ja aurinko paistoi. Ei se mikään oikea kirkko ollut vaan uusi srk:n tila ostoskeskuksessa. On se vihitty käyttöön ja monenlaisia mielipiteitä tilasta on.
:D Juuri naapurin rva tuli ja toi minulle litran hernekeittoa ja HAMPURILAISEN. Hän oli vapaaehtoisena Messun lounaalla. Maistuipa pitkästä aikaa nuorisoruoka kahvin kanssa, kun ulkoilua tuli kunnolla kirkko- ja sairaalamatkasta.
Eilen kävin sairaalareissun (mies sairaalassa) jälkeen kotikokouksessa. Se oli oikein juhlaa "juhlatalossa". Tämä perhe on monitaiteellinen; tekevät ohjelmia TV7, maalaavat ja kirjoittavat lehteen. Mies on aivan mainio saamaa kaikki rukoilemaan ja keskustelemaan. Olivat järjestäneet myös ehtoollisen ja mukana oli mainio pariskunta, jotka ovat olleet Keltossa, Thaimaassa ja Singaporessa lähetystyössä. Vilkkaan keskustelun jälkeen, pappi sanoi, että me olemme koko ajan ylistäneet Herran suuria tekoja. Sitä se sitten oli, kun kerroimme, mitä Jumala on meille itse kullekin tehnyt.
:D Minua pyydettiin kummiksi tsekkiläiselle naiselle. Kummin tehtävästä ei voi kieltäytyä. Sanoin, että kummilla pitäisi olla vielä pitkä elämä jäljellä, mietitään. Sitten keksin, että yksi sopivan ikäinen nainen kätilö, oli Israelissa armeijassa ja meni kihloihin tsekkiläisen kanssa. Kysyin ja hän oikein jupileerasi, kun pääsee tähän tehtävään.
:) Israel tukimarssi on su 11.2. ja täältä on bussikuljetus. En ole uskaltanut ilmoittautua.
"Lääke kaikkiin vaivoihin" oli meillä aiheena ja se sai suuren suosion ja olipa lääkäri paneutunut asiaan. Otti esille myös hengellisen puolen. Keskustelu aikoi levitä, eläkeläisten alkoholin käyttöön. :(
Itse ole talvihuoltanut itseäni ja näin mennään, jos Jumala suo.
Nautitaan ihanasta, lumisesta ( on tullut ihan riittävästi) talvesta! Teitä siunaten!
Eeva
 

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 06.02.2018 12:07

Sunnuntaina minä käväisin Elimäen kirkossa jumalanpalveluksessa. Yhtään en muista, mitä pappi saaranasi, mutta Korian koulun lapset lauloiva. Se toi mileeni kirjeen, jonka kerran lähetin Korialle, mutta tuli taklaisin, että osoite vaillinainen. Oli jäänyt Finland siitä pois ja käväisi KOreassa.Tämän päivän tunnussana kehoittaa kääntämään katseen pois kaikesta turhasta.
:mrgreen: Sitä olen nyt pihamaalla tehnyt, kun sitä kaikkialle leviävää suplaheinöapilaa olen repinyt pois kukaruukuista ja muualle jättänyt. Ja t asan eivät ole pihallakaan käyneet onnen lahjat, orvokit huvat vedessä, osa kai märntynytkin, ja taas pelakuut rutkivvuivia :o :o
Juuri mitään en ole kastellut, kun putkihommissa panivat siten nuo johdotm´, nyt ainakin, että kasteluputkeen ei tule vettä. Orvpkkiruukku laveana sai taivaan täydeltä vettä kun sitä tuli. Liekö sittten reikää pohjasssa ollenkaan..... :lol:
:) Ja nyt sitten hyppään tyäst' toiseen eli revin matonkudetta terassilla, päivö on harmaa mutta plus asteita n 20. Ja suuren suuri ongelma :lol: :lol: että minkälaista mattoa nyt aökaisin, mitä värejä, onko kuteita sellaiseen vai tällaiseen.....
On se ihanaa jos ei suurempia murheita olisikaan......
MUtta hän ne kantaa puolestamee.
Hyvää talvista viikkoa teille. :)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja pappa » 06.02.2018 20:26

Meiltä kyllä löytyisi kudetarpeita Tiinalle. Uskon, että värejäkin olisi ja seurakuntamme kirpputorilla saattaa olla valmiiksi revittyjäkin alkutarpeiksi. Ne vaan ei ole helposti toimitettuja Tiinan tarpeeseen.
Muistan Hilja Aaltosen saarnaa, että matossa pitää olla tummia raitoja antamassa kudokseen syvyyttä, kuten mustat raidat ihmisen elämässä tekevät elämästä mielenkiintoisen haasteineen. Syvien kokemusten kautta myös usko vahvistuu, kun Kristusta tarvitsemme kilvoituksemme voiman antajaksi.
Täällä lämpömittari kertoo kohtuullisesta pakkasesta ja mieluiten vain sisällä viihtyisi sen puoleen. Askartelut on kuitenkin tuolla ulkona ja yritystä hieman siistiä nurkkien romuvarastoja, vai pitäisikö sanoa inventoida, kun en kuitenkaan juuri mitään osaa heittää pois.
Auto oli laitettava lämpiämään, kun pitää lähteä hakemaan sunnuntaina tyttären autoon unohtamaani Raamattua, jota huomenna pitäisi taas lueskella ukkoporukassa. Tuo vanha tutumpi kirkkoraamattu on vaan kotoisampi, kuin aamupalalukemisena käyttämäni ns. uusi käännös. Joku on ilmaissut, että huonosta muistista kärsii koko ruumis. No ainakin jalat saa liikettä arkipäivän asioissa.
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Helmikuu

ViestiKirjoittaja rine » 06.02.2018 21:22

Eliina Heinonen:
Siunattua uutta vuotta sinulle! Kiitos siitä, että olet yhä rinnallamme. Se on hyvin tärkeää minulle ja Tasille ja koko meidän perheelle, että saamme olla sinun rukouksissasi. Niin kuin sinäkin olet minun rukouksissani päivittäin. Yllä on minun kotiosoitteeni, johon voit lähettää esirukouspyyntöjä tai vaikka muuten kertoa elämästäsi, jos niin haluat. Luen aina kaikki kirjeet. Ja aina rukoilen asioitten puolesta. Tuntuu myös hyvältä kuulla elämästäsi, mitä sinulle kuuluu. En pysty vastaamaan postiin, koska itsekään en saa käsialastani selvää. Toinen syy on se, että postia tulee niin paljon. Mutta aina varmasti rukoilen. Olimme 10.-12.1. Tasin kanssa pitkästä aikaa työntekijäkokouksessa Lohjan Vivamossa. Emme ole moneen vuoteen sinne päässeet minun sairauksieni takia. Olin kovin odottanut kokoukseen menoa. Odotin jännityksellä, keitä siellä on enää sellaisia, jotka minut tuntevat. Kaikki iäkkäämmät ihmiset ovat lähteneet pois, mutta minä en älyä lopettaa työtä vielä 76-vuotiaanakaan. Se johtuu ihan siitä, että 2 viikkoa ennen kuin tulin uskoon, lupasin taivaan Isälle, että jos pelastat minut, niin koko elämän haluan olla sinun käytössäsi. Ja ihan oikeasti tarkoitin sitä. Mennessäni Vivamon kirkkoon, jossa tilaisuudet pidettiin, siellä ei oikeasti näyttänyt olevan kuin kourallinen sellaista porukkaa, jonka ennestään enemmän tai vähemmän tunsin. Muutamia tunsin paremmin. Suuri osa oli heitä, joita tunsin huonommin. Suurinta osaa en ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Kuuntelin ohjelmanmukaisia ja tärkeitä asioita, joita siellä puhuttiin. Katselin porukkaa, koska varmasti puolet heistä ihmetteli, mitä tuo mummo tekee tässä kokouksessa… Se ei välttämättä ole hyvä sana kuvaamaan minun ikääni, koska työkaverini Kristiina Nordman, joka kouluttaa mm. isovanhemmuudesta, on sen näköinen, että hyvä kun on päässyt jo koulusta, ja hänellä on viisi lastenlasta. Minä en ole päässyt sen pitemmälle kuin seitsemään lapsenlapseen. Ihmettelin ensimmäisenä päivänä, mutta se johtui tietysti ohjelmasta, että siellä oli hyvin vähän naurua. Olen aina tottunut työntekijäkokouksissa kuulemaan paljon naurua. Mielessäni ajattelin, että en taida tämän jälkeen enää tulla näihin kokouksiin. Mutta tällaisia ajatellessani onneksi älysin heti kysyä taivaan Isän mielipidettä. Minä haluan aina vastauksen luotettavammalta taholta, Jumalalta. Silloin tajusin, että siellä on varmasti monia oikein ihania ihmisiä, ja jos minä en sinne tule, niin en koskaan opikaan tuntemaan heitä. Sitten tuli sellainen olo, että kyllä minä tulen jatkossakin. Lähtöpäivänä perjantaina pidetty messu vakuutti minut tästä hyvin, hyvin vahvasti. Messussa saarnasi Turussa asuva opiskelijatyön johtaja Hannu Välimäki. Kun rupesin kuuntelemaan hänen saarnaansa, tajusin yhtäkkiä, että hänellä on ihan sama vika kuin minulla. Me molemmat emme meinaa päästä millään alkuun, vaan harhailemme siellä sun täällä. Minulla käy hyvin usein niin. Sitten näen, kun Tasi rupeaa nyökkäilemään minulle, että aloita jo... Olen puhunut monta minuuttia ja sitten vihdoin sanon, että tämä oli alkulause ja rupean puhumaan puhettani. Hannullakin oli hyvä ja pitkä alkulause ennen kuin hän pääsi saarnan alkuun. Vilkaisin Ressuun (toiminnanjohtajaan) ja näin hymyn hänen huulillaan ja ajattelin, että voi mahdoton, tätä siunattua hulluutta on edelleen Kansan Raamattuseurassa. Ja minä kun ajattelin, että onko sitä enää ollenkaan. Tunsin, että kyllä minä olen täällä ihan oikeassa paikassa! 
Liturgina messussa oli uusi työtoverimme Terhi Ruokonen-Jalo. Jostakin syystä se liturgia oli ihan valtavan koskettava, niin Tasille kuin minullekin. Ajattelin, että Vivamon Särkyneen sydämen kirkosta minä en ole varmaan koskaan lähtenyt pois niin, että en olisi siellä itkenyt ja nauranut. Minulla on ollut jonkun aikaa oikeasti hätä itsestäni, suuri hätä jumalasuhteestani. Aina ennen kun joku minulle läheinen ihminen on tehnyt kuolemaa, olen sanonut, että vie Jeesukselle terveisiä, että ottaisi minut voimakkaammin käyttöönsä. Viimeksi 13 vuotta sitten Sinikka-ystävä, jolle sanoin nämä sanat, kysyi minulta, että jaksanko sitten myös kaiken. Vastasin, että kyllä jaksan. Silloin minä sain aivoinfarktin ja sain uudelleen opetella puhumaan ja kävelemään. Tiedän, että kun tällaisen rukouksen laitan taivaaseen, se tietää aina vaikeuksia. Mutta myös sitä, että aina niitten hyllytysjaksojen aikana Jumala antaa minulle jotakin uutta. Se on paljon tärkeämpää kuin se, että koskee johonkin. Se on tärkeää, että Jumala aukoo minun silmiäni aina uusille asioille ja uusille totuuksille. Nyt minulla on jonkun aikaa ollut hätä siitä, kun olen ajatellut, että uskallanko enää pyytää, jos joku on lähtee Jeesuksen luokse, että Jeesus ottaisi minut paremmin käyttöönsä. Minulle on tullut hätä, että enkö minä enää luota Jumalan rakkauteen. Enkö enää uskalla heittäytyä täysin hänen käsiinsä? Olen tästä ollut hyvin huolissani. Minulle ei jäänyt mieleen mitään, mitä liturgi sanoi. En nostanut käsiä enkä mitään, mutta sydän oli täysin avoinna Herran edessä. Koko olemus huusi Herran puoleen ja mielessäni olivat vain sanat: Kaikki, kaikki, kaikki! Samalla mietin, mitä kaikkea tarkoitan. Ja tarkoitin ihan kaikkea, tarkoitin minun ja perheeni elämää. Mitä tahansa asioita. ”Kaikki on sinun, Herra. Minulla ei ole yhtään ehtoa.” Ajattelin, että Jumala tietää, mitä tarkoitan, vaikka minulla ei itsellä ole siihen sanoja. Ja minulla oli valtava rauha. - - - Se oli hyvin suuri hetki elämässäni. Olen ollut hyvin onnellinen sen jälkeen. Minulla on mielessäni myös toinen asia, josta haluan kirjoittaa. Yleensä en puhu mitään rahan antamisesta, vaan pelkästään rukouksesta. Koska evankeliumin vieminen tarvitsee myös rahaa, haluan rohkaista heitä, joilla on hyvin vähän rahaa. Tai sinua, joka ehkä mielessäsi ajattelet, että ei siitä kympistä ole mitään apua, ei sitä kannata laittaa. Tiedätkö sinä, miten tärkeä se 10 tai 5 euroa ovat? Raamatussa (Mark.12:41-44) kerrotaan lesken rovosta: Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi." Jeesus seurasi ihmisten panevan uhriarkkuun rahojaan. Monet rikkaat panivat liiastaan. Sitten tuli köyhä leski, jolla oli vaan 2 ropoa, jotka hän pani arkkuun. Hän pani kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä. Mitä Jeesus sanoi hänen antamasta rahasta: Hän pani paljon enemmän kuin kukaan näistä toisista. Kun sinä laitat sen 10 tai 5 euroa, Jumala siunaa sen ja taivaassa tulet näkemään, miten suuri merkitys sillä sinun rovollasi on Jumalalle ja ehkä monen ihmisen pelastumiselle ollut, kun hänelle on kerrottu siitä, että Jeesus on jokaisen synnit sovittanut ja hän rakastaa jokaista ja jokainen saa hänen luokseen tulla sellaisena kuin on. Älä koskaan pidä halpana sitä, mitä voisit laittaa ja jätä sen takia laittamatta. Jumala näkee sen takia, mikä sinun lahjasi on. Tämän haluan sanoa sinulle kaikella rakkaudella. Jumala sinua siunatkoon! Koko sydämestäni haluan siunata sinua, rakas lähettäjäni, kaikesta siitä, mitä olet tehnyt meidän hyväksemme ja mitä olet tehnyt evankeliumin viemisen hyväksi. Jumala maksaa aikanaan sinulle kaikesta palkan. Kiitos, että olet rinnallamme!
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Seuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron