tuumis

Joulukuu

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 06.12.2017 11:34

Kiitokset taas kaikille ahkerille tuumislaisille kirjoittajille, ja Riitulle todella tervetulotivotus kotiin, jos kwerran siltä tuntuu.
LUt.kirkon tilasta ollaan täälä yhtä mieltä, ei aina edes usko, että siellä voisi herätystä, varsinkaan piispojen ja pappien kohdalla tulla. Mutta Elohim gado, eli Jumala on suuri, kaikkivaltias. Ja samalla saa kyllä kiittää useiden herätysliikkeiden suorasta linjasta, samoin eri kirkkokuntien.Tänään kuitenkin Hyvää Suomi 100 itsenäisyyspäivää. Sääkin mitä parhain siihen, eli vettä tulee ropisten.!
Israelissa juuri ennen itsenäisyysjuhlaa on kaatuneiden muistojihla. Ylestä katsoin juuri dokumentin Pitkä taival kotiin. Sodissa vihollisen puolelle kaatuneita on pitkin matkaa löytöjen jälkeen tuotu kotimaan multiin, ja osa yritetään myös tunnistaa.
Emeritus kenttäpiispa mainitsi, ettei muualla juuri tunneta tätä kotimaahan tuomista. VT kertoo kyllä jo Joosefista, jonka luut tuotiin Luvattuun maahan.
Ja jutalaisille on tänäkin päivänä tosi tärkeää saada kaatuneet sotilaansa takaisin ,haidattaviksi. Hamas pitää nytkin kahden kaatuneen sotilaan ruumista hallussaan.
Mutta sitten iloisempiin asioihin. Monet maat muistavat 100vuotiasta Suomea, Tel Avivissakin Suomen värit kai kaupungintalo
Suomen Isralin suurlähettilään residenssissä on myös tää iltana juhlat, kutsun sain, mutta menemättä jää. On sinne kylästämme kyllä menijöitä.
Täytyy seurailla pitkin päivää, mitä Yle Areena antaa näkyä ulkomaille. Näin se sateinen päivä mukavasti kuluu.
Jotakin levottomuuksia on ennustettu olevan ilmassa, joten seuraakuntamme whatsupissa pyydettiin rukoilemaan messiaanisten sotilaiden puolesta, varsinkin heidän, mutta myös muiden. Liittykää mukaan.
JOs Herra ei huonetta r akenna........
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 06.12.2017 11:49

Siunattua 100v Itsenäisyyspäivää kaikille.

Kuva

Itsenäisyydestämme saadaan olla montaa mieltä, kaikki mielipiteet huomioon ottamalla voidaan lisäksi tuumata ja todeta 100v taaksepäin
henkinen ja fyysinen valtataistelu käytiin punaisten ja valkoisten aatteella.
Tampereen taisteluissa naiset olivat ajoittain henkisesti vahvempia kuin miehet rintamalla, he eivät perääntyneet taistelussa, historia kertoo.

Kuljen melkein päivittäin täällä mansessa rautatien läheisyydessä olevan historiallisen rakennuksen vierestä, jonka kaupunki haluaa lopultakin purkaa.
Rakennuksella on hallussaan itsenäisyytemme verinen sisällissodan loppu historia, sen takapihalla ammuttiin punaisia sotilaita hirmusen paljon.
Toivottavasti siihen rakennetaan muistokivi.
Suvussamme oli yksi ihminen n 20v joka taisteli punaisten puolella länsi-uudellamaalla hän kuoli kokoontumisleirillä Tammisaaressa.
Vaarini säilytti itsenäisen mielipiteen eikä osallistunu kummankaan osapuolten taisteluun ja selvisi vielä hengissä, mutta kuoli
kuitenkin 52v auringon pistokseen.

Kuoleman tapauksia on päivittäin, sitä tuumaa onko sattuma kuolemia? eihän niihin kaikkiin saa vastauksia näin ulkoisesti.
Uskon kuitenkin että Jumalalla on ihmiselämän pituuden historia hallussa :) Mutta millä asioilla me sen historian valitsemme
siitä olen omassa elämässäni vastuussa, onneksi on armollinen ja laupias Jumala suodattamassa vaellusprojektia.
Saa anteeksi väärät valinnat ja saa voiman valita Jumalan mielen mukaisen tien.

Peter Hahnen Sana tälle päivälle..
"Meidän pitää näyttää tietä Jeesuksen luokse,
eikä tietä hänestä poispäin.


"Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä,
sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä." Luukas 12:8

On jäänyt mieleen ja on hyvä osviitta elämän polulla.

Riitu kirjoitti..."Mitä te ajattelette tästä uskonnollisesta ympäristöstä näin Suomi 100 juhlavuonna? "

On meillä onneksi Suomalainen Presidentti virassaan joka rohkeesti toivottaa Jumalan Siunausta kansalle.
Tämän lisäksi hän kannustaa nuoria ihmisiä ja haluaa osoittaa ja tukea positiivista elämän asennetta heille.
Hän kutsui kannustavia nuoria Linnan juhlille :D

Jeesus evankelioi yksilö ja massa ihmisiä Israelissa aivan niinkuin tämän päivän evankelistatkin tekevät kaikkialla.
Yksilöinä ja yhdessä me voimme kaiken Jumalassa, niinkuin hän voi kaiken meissä.
-Kaiken minä voin hänessä, niinkuin hän voi kaiken minussa - mutta ei tehdä tästä lakia joka musertaa mielemme vaan se on hyvä tavoite.
Sillä Jeesus on ristin puulla kaiken lain täyttänyt minkä Jumala vaati. Kiitos Herralle!

Jumalan Siunausta lukijalle :D Tänään I-loi-taan erityisesti 100v Suomesta ja kiitetään Herraa että saamme elää mm. vapaan evankeliumin julistuksessa.

Ps. Tampereella eilen tiistaina pyrytti lunta paljon, tänään on maa vitivalkoinen :D ja siniristiliput liehuvat tuulessa.
Viimeksi muokannut Lasse päivämäärä 10.12.2017 13:55, muokattu yhteensä 1 kerran
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo
Avatar
Lasse
 
Viestit: 951
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 06.12.2017 19:21

Kortti24.jpg
Kortti24.jpg (101.13 KiB) Katsottu 126 kertaa

Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaamme
Mutta tähden tuolla puolen toisen kodon saamme
Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä
Siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä
Täällä sydän huokailee ja itku silmän täyttää
Siellä sydän iloitsen ja silmä riemun nayttää
Sinne toivonsiivillä sydän pieni lennä
Siellä kun on kotomaani sinne tahdon mennä
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Eeva » 07.12.2017 08:52

:D Hei, teille kaikille ja Siunattua Suomi 100 aikaa!
Nyt tämä tyttö päätti ryhdistäytyä ja ottaa Tuumiksen esille. Olis monta "seli ,seli" asiaa, miksi niin vähän piipahtanut. Olette olleet mielessä, ei unohduksissa.
:D Nyt olen Punkaharjulla Kruunupuistossa ja sängyssä. Mies on täällä ollut kuntoutuksessa ja minä tulin Itsenäisyyspäivän aattona tänne. Olen kolme yötä ja yhdessä lähdemme pois. Piti tulla vasta Itsenäisyyspäivänä, mutta pitkä matka ja sääennusteet ajeluttivat minut aiemmin. Oli kyllä hankala matka; ajoin pätkän väärään suuntaan ja koskaan ei kilometrit ole tuntuneet niin pitkiltä pimeässäkään. Nyt taas ennustettu perjantaille lumipyryä, mutta eiköhän me selvitä kahdestaan.
:D Tämä on aivan mainio paikka. Vanha keuhkotautiparantola on täysin uusittu. On kaunista, siistiä ja sokkeloista. Ruoka on mainiota ja oikeaoppista.
Soitin etukäteen ja kysyin, mitä ohjelmaa on Itsenäisyyspäivänä. Sanoivat vain , että on. Mies soittaessaan sanoi, että on vain tanssit. Mitä surkutella. Järjestän itse. Varasin mukaan kaksi Suomen lippua ja ohjelmaa. Siinä oli ihan siunaus mukana, kun näitten ryhmä piti päiväkahveja, lennätin isoa lippua ja kahvilla luin Lasse Heikkilän runon Suomi. Muistatko sen; siinä Herra sanoo. Ryhmän nuorin luki siellä kirjoittamansa koskettavan kirjoituksensa kuntoutujakavereista. Muuten oli keskustelua. Olin varannut myös Kyösti Kallion rukouksen, miksikähän se jäi lukematta? :(
Illalla menin uimaan ja sainkin kynttiläuinnit. Ihan kilometrin uin ja nautin, Tänään sitten uusiksi ryhmäkeskustelujen jälkeen.
:) :D Jerusalem on tunnustettu! Ja vielä 6.12. Polvillani, kädet kohotettuina luimme siunausta ja jatketaan, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Herra armahda silmäterääsi!
Kaveri tuossa jo heräilee ja nyt lukemaan päivän tekstit. Iloa ja valoa päiviinne ja kiitos kirjoituksistanne. Osan luin, yritän jatkaa.
Hoosianna! :) :D
Eeva
 

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 07.12.2017 13:13

Jatkoa Evan Jerusalem rukoukseen, ettei mitaan pahempaa tapahtuisi. Olin aika allikalla etta Jumala oli jo varannut Paivan tunnussanaan vuosi sitten juuri naiksi paiviksi varannut Sakarjan alkuluvutm joissa Jumala valitsee jalleen Jerusalemin, ja kiivailee Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Herra armahtakoon kansaansa, kuitenkin monta myllerrysta varmaan tulee. Ja kaantakoon kansan sydamen puoleensa ja AVATKOON LISAA SILMIA jEESUKSELLE MESSIAALLE.
Yksi hassu juttu oli whatsupissa, eli oli aika jolloin aasilla ratsastamiseen tarvittiin ajokortti.......ja huomautus etta nyt kaikilla aaseilla on ajokortti!!!!!!!Ei tarkoita Evaa eika muitakaan hyvia ajureita. :mrgreen: :roll:
:) Tana iltana kylamme juhlii Suomi 100 v. Itse juhlin eilen koko paivan netin kautta.
Siunausta Suomelle, Ja jeesuksen tuntemista.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 07.12.2017 15:28

”Tutut kengät jälleen eteisessä nään”. Jotenkin näin kirjoitin joulukuussa muutama vuosi sitten, mietin miten tuntui kuin ei olisi pois ollutkaan vaikka tosiasiassa en ollut käynyt pitkään aikaan tuumis-majiksessa. Sama ajatus tuli mieleen tänä aamuna kun astuin tuumikseen sisään. En edes muistanut milloin olen viimeksi täällä käynyt, enkä muistanut millä nimimerkillä täällä olin, vaan yritin omalla nimelläni sitkeästi sisään...

Olisi se kamalaa jos taivaan porteilla minun nimeäni ei tunnistettaisi.
”Kyllähän Jeesus sinä minut tunnet, tunnethan?” No, varmuus tähän saadaan sitten vasta joskus, mutta yritetään kuitenkin pysyä uskossa vahvoina ja toimia Jeesuksen silmissä oikein ettemme jäisi porttien taakse kolkuttelemaan silloin kuin se ollsi liian myöhäistä.
”Isä meidän..”

Opiskelen raamattua nykyisin. Ja voi, mikään ei koettele uskoa kovemmin kuin se kun yrittää ymmärtää Jumalan meille välittämiä viestejä (ja toisaalta mikään ei vahvista uskoa enemmän kuin raamatun sana). Pitää ymmärtää historiaa, kulttuuria ja parhaat opiskelijat osaavat lukea raamattua monilla eri kielilläkin, mennä ihan alkulähteille. Minä en heihin kuulu ;) Mutta sen sijaan että vain lukisin (tai siis että ylipäätään luen raamattua nykyisin), yritän myös opiskella mitä milläkin tarkoitetaan, itseäni viisaampien ohjauksessa. Pieni on kovin kapasiteettini, mutta iloitsen niistä monista ymmärryksen hetkistä joita olen kuitenkin saanut kokea.

Mieheni innostui opiskelemaan teologiaa yliopistossa työnsä ohella, joten meillä keskustelut ovat ajoittain hyvin teologisia näinä päivinä ;)

Teologisten pohdintojen ja kirkossa käynnin lisäksi on kuitenkin hyvä muistaa myös hiljentyä rukoilemaan, kuulemaan Jumalan sanaa myös näin. Yhä tuon huoleni ja toiveeni Luojani eteen rukouksin, mutta opettelin myös kiittämään ja kuuntelemaan rukouksessa Jumalaa.

Riitu (ihana nähdä sinuakin täällä!) toi huolensa kirkon (evlut) tilasta täällä esille. Minä kannan samaa huolta ja olen pikkuhiljaa irrottautumassa tästä kirkosta, olen pitkään jo näin tehnyt.
En kuitenkaan lähde ovet paukkuen, vaan kättä paiskaten. Minun tieni vain on kulkenut muualle, siitä joskus toiste sitten lisää. Vuosia minulle riitti luterilaisuus, metsäkirkkoni ja uskovat ystävät, mutta nyt olen löytänyt seurakunnan jonka yhteisöllisyys ja tuki on sitä mitä täältäkin aikanaan hain ja sain. Nyt se on vain konkreettisempaa kun ihmiset ja kirkko ovat fyysisesti läsnä. Ja tämä kirkko vetää minua sanoissa ja teoin koko ajan lähemmäksi Luojaani.
Olen onnellinen kristitty, koen että kuljen Jumalan minulle osoittamaa tietä. Miten viisas onkaan Hän! Kun lakkaa pyristelemästä vastaan, eikä luule itse tietävänsä paremmin (vaikka toki luonteellani tähänkin sorrun yhä ajoittain :roll: ), niin voi löytää itselleen rauhan.

Nyt kuljemme kohti joulua ja jokainen varmaan jollain tasolla syventyy miettimään Kristus-lapsen syntymää ja meidän pelastustarinaamme. Me kaikki olemme osa raamatun kertomuksia, mistään menneisyyden tarinasta ei joulun sanomassakaan ole kyse. Jeesus syntyi maailmaan meidän kaikkien tähden, myös minun ja sinun. Kun seuraavan kerran otat raamatun käteen, näe myös oma nimesi sen sivuilla ja näe se rakkaus jota Jumala on meille Jeesuksen syntymän kautta antanut. Minut se ainakin pysäyttää joka joulu.

Siunausta kaikille!
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 07.12.2017 19:51

Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä (Tiituksen) kyökkipiian tulolla,
olen tosi hämmästynyt ja iloinen, että kirjoitit kuulumisia, olet ollut ajatuksissani jopa
aika usein, viimeistään silloin kun on mainintaa pyhiivaellusmatkoista, Santiago de Compostela,
viimeksi olit sinne menossa, olisi mielenkiintoista kuulla tästä matkasta.
Hiljaisempaa on täällä tuumiksessa ollut, eläkeläiset ovat niin energisiä, mejullakin kalenteri
johon merkkaa menonsa :lol: samoin muut monessa hyvässä mukana, Herran juoksutytöt!
Palasin tänään töihin loman jälkeen ja voi humpsista mikä pudotus arkeen, välillä
piti henkeä haukkoa, rukoilla Jeesuksen antamaa rauhaa...
eva:
Jerusalem on tunnustettu! Ja vielä 6.12. Polvillani,
kädet kohotettuina luimme siunausta ja jatketaan,
ettei mitään pahaa tapahtuisi. Herra armahda silmäterääsi!

Rukouksessa mukana, teistä jokista siunaten!
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 08.12.2017 11:15

Kiitos Rine lämpimistä sanoistasi!
Tuumiksessa voi olla ehkä hiljaista, mutta ei kuollutta ;) Sana saavuttaa aina lukijansa ja niin kauan kuin yhdelläkin on jotain Jumalan antamaa sydämellään, kannattaa se kirjoittaa tänne. Ehkä juuri sinä päivänä joku lukija saa rukousvastauksen itselleen, kukapa tietää! Vaikka foorumit ovat tänä päivänä jo vähän historiaa kun on instat ja facet, sitä ei koskaan tiedä millä hakusanoilla tännekin lukijat tiensä kuitenkin löytävät, vahingossakin.
Ehkä pitäisikin laittaa kirjoituksen loppuun niitä nykypäivän tunnisteita joilla löydetään täällä netissä asioita joista on kiinnostunut. #Jumala #rukous jne. (Ei tosin taida linkittää niitä mihinkään :D )

Pyhiinvaelluksesta. Siitä ei muutamalla sanalla voi kertoa, mutta mahtava oli! Kävelimme lopulta 34 päivää, 900 km. Oli iloa, surua, kipua, ystävyyttä, hienoja hetkiä ja lopulta se perille pääseminen. Vaikka tärkeintä oli itselle se tehty matka kaikkineen.
Matkani oli tosi kivulias. Sain uusia rakkoja joka päivä, kynteni olivat todella mustat ja osa varpaista tunnottomia. Satutin jo alkumatkasta polveni ja nilkutin särkylääkkeitten voimalla eteenpäin pari viikkoa. Rinkkani oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian painava- 12,5 kg. Suurissa ylämäissä varsinkin se todella hidasti, mutta ennenkaikkea oli varmaan helteen ja minulle sopimattomien kenkien kanssa osasyy todella suuriin ja kivuliaisiin rakkoihin.
Jokainen voi itse laskea paljon oli keskimääräinen päivämatka. Mutta todellisuudessa joinain päivinä kuljettiin pidempiä ja toisina lyhyempiä matkoja. Pisin päivämatka oli 38 km ja lyhin 18 satutettuani polveni. Mutta jokaisen sentinkin kuljin omin jaloin ja kannoin taakkani itse.

Uusista ystävistä tuli todella läheisiä, ns. Camino-perhe tai parikin muodostui matkalla. He olivat iso osa pyhiinvaellusta. Tuimme toisiamme, jaoimme yhdessä jotain hyvin erityistä, pyhiinvaelluksen, kivut, ilot, surut jne.
Valitettavasti yksi meistä päätyi lopulliseen ratkaisuun elämänsä suhteen vain pari viikkoa caminon jälkeen. Minulla kesti vuosi päästä tästä jotenkin edes yli. Sitä on vaikea selitellä täällä, mutta kuolema tuli niin puskista ja juuri hänen kanssaan kulkimme ihan lentokentälle asti yhdessä. Lisäksi tunnen niin monia itsemurhan tehneitä että aihe on kipeä muutenkin.

Perheeseemme liittyi myös pappi, olimme siis hyvin siunattuja :) Milloin emme päässeet kirkkoon messuun, pidimme sen missä pystyimme. Sanomattakin on selvää että tällaisen matkan hengellinen anti on suuri.
Matka on kuin elämä pienoiskoossa. Käyt hyvin nopealla aikataululla läpi kaikenlaista. Eikä matka oikeasti pääty askeliin, hengellisesti se jatkuu yhä.

Viime kesänähän kävelimme toisen reitin, kahden viikon matkan joka sekin päättyi Santiagoon (Portugalista n. 260 km Santiagoon). Tämä reitti on hiljaisempi ja hieman helpompi kuin edellinen. Sain käsiteltyä ystävämme kuoleman matkalla.

Ensi kesäksi on minulla suunnitteilla kahden kk kävely, jos Luoja vain suo. Täytän 50 ensi vuonna ja haluan tehdä jotain erityistä. Kävelen sen viimevuotisen reissun lisäksi toisen ensin (jatkuu seuraava pätkä suoraan tästä), yhteensä noin 1500 km. Mutta minulla on yhä polvien kanssa ongelmia ja muutenkaan jalat eivät tuosta ekasta reissusta täysin toipuneet, että lopulinen päätös matkasta jää keväälle. Uusien (halvempien) kenkien myötä kuitenkin rakko-ongelma poistui ja se on jotain jo sekin :)

Siunausta!
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 09.12.2017 10:34

Kiitän kyökipiikaa, tein matkan kanssasi näin virtuaalisesti, kilometimäärä on huikea, mutta taittunut kilometri kerrallaan.
Surullista on se jos ihmisen elämä päättyy itsemurhaan, joskus mielen pimeyteen ei valo ylety ja tämä on raskasta
läheisille ja varmasti myös henkilölle itselleen.
Tässä koneella ollessani katsoin kartalta ilmakuvaa, hain sieltä tyttäreni asunnon ja rukoilin hänelle voimia ja varjelusta
tähän päivään, mikään ei ole itsestään selvää jos ihminen on masentunut. Hän tietää että Jeesus rakastaa niissäkin hetkissä,
kun on pimeää ja ystäviä ei näy. Uskon siihen että yksikään rukous ei mene hukkaan vaan Jumala vastaa ajallaan.
Olen huomannut että se merkitsee myös rukoiltavalle paljon, kun tietää että häntä kannetaan rukouksin.

Pyöräillen olen vanhemman poikani kanssa osallistunut Suomi Kristukselle tapahtumaan, siitäkin on aikaa yli 30 vuotta,
matka oli joitakin satoja kilometrejä, yövyttiin kodeissa tai yhteismajoituksissa, lauloimme ja todistimme
uskostamme Jeesukseen, toreilla, kirkoissa ja matkan varrella kävimme kodeissa ja tapasimme ihmisiä työnsä ääressä.
Osa porukasta jatkoi Intia-aktioon ja kuka minnekin, silloin olisi minullakin ollut intoa,
mutta minun paikkani oli poikieni luona yksinhuoltajana. Hyviä muistoja ja tässä nousivat mieleen.

Polviongelmat ovat minulle erittäin tuttuja, joku vuosi sitten vasen ja viime kesänä oikea polvi. Kortisonia olen akuutissa
kivussa saanut pistoksena polviniveleen, joka auttaa, kipulääke ja tulehdukipulääke kuurina kun on kipeimmillään.
Kuvattu on polvet ja nivelrikko molemmissa. Kerran vuodessa saan SYNVISC ONE pistoksen, joka on auttanut myös.
Voltaren on tullut myös tutuksi. Nyt on tilanne hyvä , mutta pitkiin kävelylenkkeihin ei minusta ole,
vesijumppa on hyväksi samoin lämpö. Pyöräilyäkin vähensin kipuvaiheessa huomattavasti.
Minun toipumiseen on yksi myönteinen tekijä kengät...menin urheilutarvike liikkeeseen kerroin vaivastani
sain sovitettavaksi useampia kenkiä ja valitsin niken juoksukengät ovat kevyet ja niissä on mietitty
mihin rasitus kohdistuu.
Kiitollinen olen ollut näistä kengistä, pidän niitä työssä sisätiloissa ja odotan talven taittumista
jolloin voin askeltaa niillä ulkonakin.

Teitä siunaten askareissanne!
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja pappa » 09.12.2017 22:58

Rinellä varmaan Niken valmistamat alttiuden kengät. Sellaisiahan Sana kehottaa pitämään ihan joka hetki. Jos on vielä mukavat pitää, eli lämmittää omaa sydäntäkin, niin eikun menoksi.
Mistä sitten se nurina nousee, etten minä... , eikö se liene aika monen ongelma? Kun ei minulla ole sitä tai tätä, mikä naapurilla ja noilla hurskaammilla kulkijoilla on, siksi jätän laittamatta kengät jalkaani. Vai oletanko, että minut lähetettäisiin matkaan sopimattomissa kengissä, tai jonkun toisen saappaissa.
Kyllä Jumala on varannut minullekin ihan sopivat juoksukengät, vaikka laiska olenkin niitä jalkaan laittamaan.
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron