tuumis

Joulukuu

Joulukuu

ViestiKirjoittaja meju » 01.12.2017 08:56

Huomenta tuumailijat, alkakaahan hipsuttelemaan tänne joulukuun puolelle :-)
Ajankello raksuttaa tosi nopsaan niin ettei mukana pysy, oliko tässä välissä kesä kun tuntuu että jouluhan oli ihan äsken.
Jeesuksrn syntymäjuhlan muistoa vietämme mutta näyttää kauppiaitten juhliksi menneen ja tavarataivaasrn päin kurotellaan.Tosin ollaan sitä mieltä että oikeesti Jeesus syntynyt lehtimajajuhlien aikoihin eli syksyllä, samoin häntä odotetaan takaisin saapuvan saman juhlan aikaan muttei vuotta tiedetä :-)
Pääasia että muistamme oikean joulunsanoman kurkottaen kohti sitä taivasta josta Raamattu kertoo.
Vietän elämäni parasta aikaa vauhdikkaita eläkepäiviä joista nautin koko sydämestäni. Aikasemmin en ole kalenteria tarvinnut mutta nyt täytyi sellainen hankkia puhelimen kalenterin lisäksi sillä muuten ei pysy rnää "kartalla"'. Eri seurakunnan tilaisuuksissa käyn, retkillä, kerhoissa, jumpissa yms. Kaikissa päätarkoitus kohdata ihmisiä ja jos voisi jakaa ilosanomaa Jeesuksesta. Soluttautunut esim käsityökerhoihin joka huvittavinta kun en ole käsityöimmeinen mutta koen sen "kutsumukseksi". Jumala käyttää meitä työssään jokaista, joskus vaan tiet outoja sekä ihmeellisiä.

Maalla olen nyt muutaman päivän koira vahtina ja pikkasrn rauhoittumassa :-) Lenkkeillyt naapurin kanssa ja sekin tosi tärkeä kohtaaminen puolin sekä toisin, hänellä ei ole täällä ketään lenkkeilkaveria ja tosi iloinen kun saamme vaihtaa kuulumisia. Eilenkin varmaan kaksi tuntia kuljimme metsäteitä, pikkasen pelotti kun tuoreet suden jäljet nähty ihan lähettyvillä.
Ollaan rohkeita tämäkin kuukausi varoen niitä pieniä kettuja jotka tahtovat turmella kaiken. Suttakin syytä varoa. Uhkarohkea ei pidä olla eikä yllätyshupsu :-)
Mukavaa tätä päivää ja nyt hetkeä.
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 01.12.2017 18:03

Kiva kun kuukausi vaihtui ja Meju kävi sanasen kirjoittamassa. :lol:
Eläkeläisen kiireet, näin moni sanoo jäätyään pois työelämästä, vuorotyöläisen
on vielä vaikeampi työelämässä ollessaan suunnitella menojaan, jumpat ja muut.
On suuri siunaus kun saa olla suht terve eläköityessä, jos liikkumisen rajoitteita on
on hankala edes ajatella reissaamista. Moni eläkeläinen on myös ulkoiselta olemukseltaan
puhjennut kukoistukseensa, erikoisesti se että eläkeläiset ovat aktiivisia järjestäessään
monenlaista yhdessäoloa on esimerkillistä.
Tänään olin ahkera pyyhin keittiön katosta lattiaan, kaappien hyllyt ja päälliset, inventoin
jauhot ja avatut pussit, yllättävän paljon oli poispantavaa.
Ripustin verhokapat ikkunaan, kesä meni kaihtimilla. :o
Eilen kävimme Toivo-pojan luona, alkuun vierasti mutta pian jo meidän sylissä naurut päästi.
Kehittyy ja kasvaa touhukas tarkkailija poika.
Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Siunausta elämäänne!
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 01.12.2017 18:20

Eliinan terveiset:
Ihan ensiksi haluan, että rukoilemme yhdessä Ullan puolesta! Kiitos, että muistat häntä! Toiseksi; minulla on netissä kaksi puhetta osoitteessa http://www.ristintie.com. Toisen aihe on kuolema. Toisessa haluan vähän ravistella meitä uskovaisia, että onko meillä yksi ainut oikea Jumala vai onko meillä myös epäjumalia. Vuosi vuodelta minä tunnen yhä tärkeämpänä sen, että sinä olet minun lähettäjäni ja tukijani tässä työssäni ja seisot rinnallani. Vaikka olen välillä sairaana enkä pysty tekemään mitään, niin sinä olet silti ollut uskollinen tähän hetkeen asti. Olen viime aikoina tavannut lähettäjiä, jotka ovat olleet rinnallani ihan alusta asti. Yksi heistä, Liisa, sanoi minulle vastikään, että ”sinä sanoit, että Jumala nostaa puhtaat tukijat koko minun matkani varrelle”. Ja niin on tapahtunut. Jotkut lähettäjistä ovat kuolleet, mutta uusia on tullut mukaan. Kun näen heitä tiellä, tuntuu, miten ihmeellisesti Jumala on jokaisen teistä valinnut olemaan rinnalla ja täsmällisesti antanut tietyille ihmisille halun olla tukemassa ja seisomassa, että minä pysyisin pystyssä tässä työssä. Ja että saisin oikeat sanat julistaakseni Jumalan armon evankeliumia. Itselläni on nyt hyvin voimakkaana olo herätyksestä, jonka Jumala on meille luvannut. Se on äärettömän lähellä. Ymmärrän myös senkin, että Jumala haluaa meidän valmistautuvan, jotta jokainen meistä ottaisi herätyksestä oman paikkansa. Yksi asia on ihan jokaisen tehtävä; rukoilla niitten puolesta, jotka vievät evankeliumia, että Jumala lähettäisi etsiviä ihmisiä kirkkoon. Kirkot ovat tyhjentyneet jo vuosikausia. Pitää rukoilla, että kirkot uudelleen täyttyisivät niistä ihmisistä, joilla ei ole rauhaa ja jotta he löytäisivät ristin Kristuksen, joka ymmärtää ja rakastaa heikkoja ja syntisiä. Jotenkin vaan tuntuu niin voimakkaasti siltä, etten koskaan pysty kyllin kiittämään sinua siitä työstä, mitä sinä teet rukouksin minun ja perheemme hyväksi. Se on niin suuriarvoista. Sitten kerran taivaassa me porukalla tavataan ja iloitaan siitä, miten me yhdessä sinun kanssasi olemme saaneet monia ihmisiä taivaan tielle. Sinä rukoilet ja minä puhun. Se on meidän yhteinen tehtävämme, että Jumala voi ihmiset herättää uskomaan elävään Jumalaan.
Kutsu pyhitykseen Työtä aloittaessani suunnilleen vuosi uskoontuloni jälkeen Jumala rupesi puhumaan, että minun pitää aloittaa uusi seurakuntapiiri Rautalammilla. Nimesin vielä kaksi ihmistä siihen, että jos Liisa ja Maija tulevat tämän viikon aikana sanomaan minulle siitä, että minun kuuluu aloittaa sellainen, niin silloin uskon sen olevan Jumalan tahdon. Seuraavana päivänä molemmat tulivat sanomaan minulle piiristä. Silloin ne alkoivat ja oletin, että ne ilman muuta ovat evankelioimisiltoja, joihin tulee niitä ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta. Koska olen evankelista ja olen sen alusta asti tiennyt. Piirissä ei kuitenkaan ollut ainuttakaan ei-uskovaa, vaan kymmeniä vuosia uskossa olleita. Silloin sanoin Herralle, että minä en pidä yhtään ainutta iltaa, ellen minä tiedä, minkä takia niitä pidän. Silloin Jumala näytti ilmestyksessä kuvan, jossa seisoin valokiilassa ja minulla oli vanhurskauden valkea vaate päällä sekä kädet ja kasvot kohotettuina kohti taivasta. Sen kuvan alle ilmestyivät sanat: Kutsu pyhitykseen. Minä en silloin ymmärtänyt kunnolla, mitä se tarkoittaa, kun on oma uskontaival oli niin alussa, mutta nyt minä sen ymmärrän. Juuri eilen illalla ajattelin sitä ja puhuin Tasillekin, että tätä kohti olen koko ajan ollut menossa. Marraskuun 24. päivä tulee 39 v. uskoontulostani ja olen huomannut, että yhä enemmän haluan kutsua ihmisiä uskoon ja puhua siihen liittyvistä asioista, että ihmiset haluaisivat, eivät ainoastaan pelastua, vaan elää yhä enemmän Jumalan tahdon mukaista elämää. Koska vasta sillä tiellä Karitsan askelissa me löydämme maan päällä sen täydellisen rauhan, ilon ja onnen, minkä Jumala voi antaa. Ihan alussa Jumalan kertoessa, minkälaista piiriä minun tulee pitää, tein niin, että otin sinikantisen vihon käteeni ja kysyin Taivaan Isältä, että mistä haluat minun puhuvan. Kirjoitin otsikon ylös. Ja asia asialta Jumala antoi kaiken, mitä puheeseen kuuluu. Ja minä vain kirjoitin. Järjellä mietin jälkeenpäin, että onko tämä ja tämä asia Raamatun mukainen ja oikeassa järjestyksessä. Mutta koskaan ei tarvinnut muuttaa mitään. Jo silloin tein sopimuksen Jumalan kanssa, että minä menen sinne, minne Jumala lähettää, mutta Jumala hoitaa puhepuolen. Siksi sinun rukouksesi ovat niin tärkeitä! Viime aikoina olen yhä enemmän huomannut, että mennessäni puhumaan jostain tietystä aiheesta, puheen loppuessa huomaan, että ainuttakaan asiaa en ole sanonut siitä, mitä itse olin ajatellut. Se siis ihan oikeasti toimii, että Hän antaa sanan, kun minä suuni avaan. Jer. 1:9: ”Minä annan sanani sinun suuhusi.” Näistä ei nyt sen enempää, mutta valtavan suuret, suuret kiitokset sinulle, että olet ollut rinnallani ja meidän perheemme rinnalla. Ja että jatkossakin pysyt siinä, koska minä en ilman sinua selviä. Aloitamme (kirjeeni saadessasi olemme jo aloittaneet) adventin ajan ja odotamme joulua. Ei mietitä niin paljon sitä, mitä pitäisi siivota, vaan sitä, mikä on joulun perimmäinen tarkoitus. Uskotaan tähän sanomaan: ”Älä pelkää, sinulle on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra,” Luuk. 2:10. Älä pelkää –sanat ovat Raamatussa niin monta kertaa kuin vuodessa on päiviä, karkausvuosi mukaan luettuna. Meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, ei mitään, mitä se tuo tullessaan. Joka ainut päivä ja hetki elämässämme on Herran kädessä. Niin tämä hetki kuin huominenkin. Ja myös lähtöhetki Jumalan luokse iankaikkiseen iloon, jossa ei ole syntiä, ei sairauksia, ei kyyneleitä eikä tuskaa. Sillä kaikki entinen on mennyt. Sanat - TÄNÄ PÄIVÄNÄ sinulle on syntynyt Vapahtaja - kuuluvat sinun joka ainoaan päivään, ei pelkästään jouluun. Joka päivä saat mielessäsi ajatella, tänä päivänä minulle on syntynyt Vapahtaja, joka kuoli puolestani ja sovitti kaikki syntini. Tähän Jumalan armoon ja rakkauteen haluan sulkea sinut ja kaikki läheisesi tänäkin päivänä ja tällä hetkellä. Jumala sinun joulusi siunatkoon!
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja riitu » 02.12.2017 09:56

Hyvää joulunalus aikaa. Tämä on kuin tuhlaajatytön paluu takaisin kotiin.
Olen ollut eräällä keskustelupalstalla, mutta keskustelut siellä ovat käyneet entistä mahdottomammaksi sellaiselle, joka haluaa Jumalan Sanasta pitää kiinni.
Suljin nyt itseltäni kokonaan tuon palstan. On henkisesti raskasta kulkea koko ajan vastavirtaan.
Mutta jos muistatte minut ja hyväksytte tuhlaajatytön paluun, niin mielelläni olisin kanssanne keskustelemassa.
Terv. Ja Siunauksin Riitu
Avatar
riitu
 
Viestit: 72
Liittynyt: 24.12.2013 22:54

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 02.12.2017 11:51

:D Tervetuloa Tuumikseen Riitu, Jumalan Siunausta elämääsi.

Iloinen asia Jumalassa on hänen uskollisuutensa kun hän Paimenena vaeltaa kanssamme missä ikinä kuljemme,
sillä hän luvannut hoitaa sinua Riitu niinkuin jokaista joka on antanut elämänsä Herralle.
Itselleni on käynyt yhä uudelleen se että Paimen ohjaa askeleita ja vaikka eksyisin polulta
niin hän ohjaa takaisin, siihen voi kulua enemmän tai vähemmän aikaa.
Hän on siis kärsivällinen, laupias ja uskollinen kaikessa hoidossa.

Psalmi 23 on niin osuvasti sanottu lampaan ja Paimenen suhde joka on aivan totta.

"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
2 Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
3 Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
4 Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
5 Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."

Ylistys ja Kiitos Herralle, Riidusta!
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja riitu » 03.12.2017 08:58

Lassele kiitokset toivotuksista.
Ehkäpä kirjoitan vähän kuulumisistani. Olen eläkkeellä ja hoitelen välillä tyttäreni perheen 5-vuotiasta pojan vesseliä, ja poikani perheen 2-vuotiasta silloin tällöin. Heidän esikoisensa aloitti koulun nyt syksyllä. Ikävästi sattui heti koulun alkajaiseksi sattui haaveri. Liikuntatunilla hän oli pudonnut joltakin telineeltä ja käsi oli murtunut kyynärpään kohdalta. Viimeviikolla poistettiin kipsi, ja eilen vietettiin hänen 7-vuotis synttäreitä hieman jälkikäteen, koska hän ei halunnut kipsikädessä niitä viettää. Joten aikalailla lasten lasten elämä se on tänä päivänä minunkin todellisuutta iloineen ja suruineen.
Muuten olen seuraillut tätä maamme uskonnollista tilaa, mikä vaikuttaa huolestuttavalta. Perinteiset rakenteet pyritään murentamaan ja sekoittamaan. Vähän tuntuu, että kaikki mikä aikaisemmin on ollut hyvää käännetään pahaksi ja paha hyväksi.
Luterilainen kirkko, johon itsekin kuulun vaikuttaa olevan aivan hukassa sanomansa kanssa. Minusta ei oisi mikään ihme jos se hajoaisi kahtia.
Mitä te ajattelette tästä uskonnollisesta ympäristöstä näin Suomi 100 juhlavuonna?
Nyt on ensimmäinen adventtisunnuntai. Alkaa joulun odotus. Saako Jeesuslapsi tulla näkyväksi maassamme kun ei edes päiväkodilla saisi enää kristillisiä juhlia viettää samoin kuin aikaisemmin. Surullista.
Silläkö se muka maailma pelastuu kun kaikki kristillinen vedetään pois maailmaa "pahentamasta".
Kaikesta huolimatta siunattua adventin aikaa.
Riitu

Enkeli taivaan lausui näin:" miks hämmästyitte säikähtäin mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan."
Avatar
riitu
 
Viestit: 72
Liittynyt: 24.12.2013 22:54

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja meju » 03.12.2017 12:46

Tervetuloa Riitu tuumailemaan, oli tosi ihana yllätys ja tietenkin rukousvastaus että sinut lähetettiin vahvistamaan joukkoamme sillä piskuiseksi on porukkamme käynyt entisiä aikoja muistellessa. Kuitenkin näinhän se on että meillä jokaisella omat polkumme jonne Herra johdattelee mutta iloksemme taas kohtailemme niinkuin täällä nettimaailmassa. Sinun kanssa "tutustuttiin" jo Helmi chatin aikoihin eix se niin ollut?
Jatketaan yhdessä eespäin, eespäin.
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja pappa » 03.12.2017 22:02

Helmi chatti taas siskoilla mielessä ja muistissa :lol: Min' oon vasta sen jälkeen herännyt ja käsitän, että puhutaan hyvin kaukaisista ajoista, varmaan jo ennen joulupukin syntymää. Tuo pukkiasia nousi mieleen, kun tänään hirvipeijaisissa muistutettiin perinteestä, että perjantaina pitää olla palvelemassa kylän joulujuhlassa, eikä perinnettä saa rikkoa, vaikka samaan aikaan on oman seurakunnan joulunäytelmän harjoitukset ja sielläkin pitäisi tietäjänä olla lasten keskuudessa.
Muutamat ovat kirjoitelleet eläkeläisen kiireistä ja kuinka totta ne ovatkaan, ehkä siksi, ettei ole toimellista esimiestä, joka järjestelisi hommat, vaan on itse asia opeteltava.
Tervetuloa kaivattu Riitu. :D
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja amanda » 04.12.2017 19:23

Hyvää Joulukuuta, Adventtia ja itsenäisyyspäivää. Sota-ajan muistelot tiedotus välineissä koskettavat, koska muistaa paljon asioita niiltä vuosilta. Kaksi veljeä oli sotarintamalla toinen palasi arkussa. Kaksi serkkuani kaatui naapurista, Lapsena oli muitakin hautajaisia, jotka jäivät syvälle lapsen sydämeen surun tunteena. Rukous nousee jospa saisimme elää rauhassa.

Marraskuu kului nopeasti, kosteus ja pimeys otti voimille. Nyt joulun odotus virkistää..Tervetuloa joukkoomme Riitu, isoäitinä olemme molemmat. Viime aikoina minulla on ollut aikalailla vipinää lasten lasten kanssa. Kun poikani perheineen muutti tähän lähelle. Ihanaa antaa ja saada rakkautta. Kuinka lapset kaipaavatkaan leikkejä ja aikuisen aikaa. Välillä katsomme joitain lasten ohjelmaa TV7:sta. Nasta raamis" heitä ihastuttaa, siinä piirretään ja kerrotaan Raamatun kertomuksia.

Siunausta lukijoille ja Suomen sisukkaalle kansalle. :) :| :x :P :shock:
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 04.12.2017 20:47

Riitulle lämpimät tervetulo toivotukset, muistan sinut :lol:
riitu:
Muuten olen seuraillut tätä maamme uskonnollista tilaa, mikä vaikuttaa huolestuttavalta. Perinteiset rakenteet pyritään murentamaan ja sekoittamaan. Vähän tuntuu, että kaikki mikä aikaisemmin on ollut hyvää käännetään pahaksi ja paha hyväksi.
Luterilainen kirkko, johon itsekin kuulun vaikuttaa olevan aivan hukassa sanomansa kanssa. Minusta ei oisi mikään ihme jos se hajoaisi kahtia.
Mitä te ajattelette tästä uskonnollisesta ympäristöstä näin Suomi 100 juhlavuonna?


Ajattelen samoin, että luterilainen kirkko on hukassa sanomansa kanssa, arkkipiispa, piispat papisto ovat eksyksissä,
mutta heille ja sanomalleen tämän ajan henki on otollinen.
Kiitos Jumalalle on seurakunnissa Jeesukseen uskovia raamatuun sitoutuneita pappeja ja
toivoisi että he pitäisivät yllä Jumalan sanaa, niinkuin tekevätkin.
Rukoilla voimme maamme ja seurakuntiemme puolesta ja meille on annettu tehtävä viedä sanomaa Jeesuksesta sinne missä on pimeyttä.
Rohkeutta vaatii olla eri mieltä ja perustella asiaansa, mutta kyllä kirkoissa, jonne seurakuntalaiset yleensä kokoontuvat tulisi
raamatun sanan olla leipä josta evästä jaetaan, niinkuin on kirjoitettu, ei korvasyyhyn mukaan puhumista ja eksyttämistä.
Tässä on myös vahva kytkös valtion kanssa, joka kerää verotuloja.
Minusta nämä pitäisi erottaa toisistaan..
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Seuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron