tuumis

Marraskuu

Marraskuu

ViestiKirjoittaja meju » 01.11.2017 07:45

Mars, mars, marssimaan marraskuulle!
"Kenen lippua kannat, kenen joukossa seisot", tämä aatos soi päänupissa tätä kirjoittaessa, itsekukin voimme näin kirjoittamalla aivan kuin kantaa plaakaatteja joista käy ilmi puoluekantamme. Toivottavasti olen selkeästi kirjoittanut omaan lappuseeni että olen Jeesuksen Kristuksen seuraaja ja hänen marssillaan olen :-)
Eespäin, eespäin, kohta ollaan perillä marssikaverit.
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 01.11.2017 15:58

Kuva
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja rine » 01.11.2017 19:29

Eliina Heinonen
Rakas lähettäjäni!
Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjeestä ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon uusia asioita. Itselleni oli tärkeää ja hienoa olla 24.9. puhumassa Pieksämäen Vapaakirkossa. Kysyin etukäteen kutsujalta, että voiko sinne tulla muitakin kuin vapaakirkkolaisia. Tilaisuutta oli mainostet-tu lehdessä ja kirkko olikin aivan täynnä. Ainakin puolet oli muualta kuin Vapaakirkkoon kuuluvia.
Siellä oli hyvä henki aivan alusta asti. Minulle on vuosi vuodelta tullut yhä tärkeämmäksi kristittyjen yhteys. Kuten Jeesus sanoo: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”, Joh. 13:35.
Siinä on jos-sana eikä kun-sana. Meidän yhteys kun ei ole ollenkaan itsestään selvä asia. Nyt meidät tunnetaan lähinnä siitä, kun arvostelemme toisiamme. Eikä siitä, mikä kuuluisi olla: Katso, kuinka he arvostavat toisiaan. Sanoissa ei ole monenkaan kirjaimen ero, mutta asiassa on iso ero.
Ensimmäisen kerran puhuin nyt herätyksestä, jonka Jeesus meille antaa. Puhuin siitä, että herätyksen takia meidän pitäisi panna itsemme likoon kokonaan. Herätystä ei tule, jos me kristityt vain arvoste-lemme toisiamme eikä rakasteta, niin kuin Jeesus käski. Tuntui, että puhuessani näistä asioita Herra antoi arvovaltaa, jota en ole koskaan ennen tuntenut. Vähän väliä kuulin seurakunnan joukosta: Amen, amen, amen. Minä suorastaan huomasin, että minä käskin heitä olemaan yhtä ja rakentamaan todellista yhteyttä eri seurakuntien välille. He ottivat sen sanan vastaan. Jälkeenpäin kuulin, että siellä on aikaisemmin jo pikkuisen rakennettu yhteyttä. En tiennyt sitä etukäteen. Jälkeenpäin kuulin senkin, että joku oli nähnyt ilmestyksen, jossa musta pilvi peitti koko Pieksä-mäen. Sitten siihen rupesi tulemaan repeämiä. Oikeasti koen, että se vain vahvisti sen sanan, mikä minulle tuli siellä kokouksessa. Koska Jumalan tahto on oikeasti se, ettei yksikään hukkuisi. Se, ettei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, vaan kaikki pelastuisivat. Mutta herätys alkaa aina meistä uskovista.
”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta…”, 1. Piet. 4:17.
”…puhdistautukaa te Herran aseenkantajat”, Jes. 52:11.
Meidän pitää panna itsemme likoon herätyksen kanssa, että meidän kansamme pelastuisi.
Pois lähtiessäni sanoin siellä, että tullessani seuraavalla kerralla täällä on herätystä ja paljon kansaa. He vastasivat, että niin on ja jotenkin he yhtyivät tähän asiaan. Tilaisuus oli hyvin vahva ja Jumala oli voimakkaasti mukana.
Muitakin töitä on ollut. Esimerkiksi 7.10. olin Puijon kirkossa Majataloillassa. Teemana oli Suomi 100 v. Siellä oli puhumassa Seppäsen Olli. Hän puhui erittäin selkeästi ja vahvasti, kuten Olli aina puhuu, että Jumala on pelastanut meidän kansamme. Hän antoi jonkun esimerkinkin, esim. Pelkosen-niemen ihmeestä. Suuri joukko venäläisiä oli hyökännyt suomalaisia vastaan. Suomalaisia oli vain kourallinen. Yhtäkkiä pakkanen laski -40 asteeseen. Ja venäläiset joutuivat pakenemaan. Olli näyttää aina taululta piirroksia. Tästä taistelusta oli selkeä kartta, jonka hän kuvasi seinälle ja siitä nähtiin, mitä milloinkin tapahtui. Arvostan Ollia paljon työtoverina ja ystävänä.
Hän on tosi selkeäsanainen historian ja Raamatun tuntija sekä opettaja, joka aina kertoo, mistä lähteestä hän on tiedot saanut.
Meidän bändimme oli myös mukana laulamassa isänmaallisia lauluja. Alttarilla oli Suomen lippu.
Pöydät oli koristeltu sinivalkoisin kynttilöin. Minä pidin loppupuheenvuoron, jossa kerroin kahdesta muistosta jatkosodan ajalta. Olen syntynyt v.1941, lokakuun lopussa. Muistot, jotka minulla siltä ajalta ovat, ovat hyvin kirkkaat ja selkeät. Mietin niitä aamusella ja ne vaan pyörivät mielessäni niin, että ymmärsin minun täytyvän niistä puhua. Olen ollut 3-vuotias ja ne ovat varmasti elämäni ensimmäiset muistot. Yhtäkkiä molempiin muistoihin liittyi evankeliumi hyvin voimakkaal-la tavalla. Tuntui, että Ollin ja minun puhe yhdessä, sekä nämä laulut, olivat oikeasti Jumalan järjestämä itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhla. Siellä oli niin juhlava tunnelma, että en ole ikinä sellaisessa juhlassa saanut olla.
Siellä korostettiin ennen kaikkea rukouksen merkitystä. Ilman rukousta emme olisi aikoinaan kestäneet sodan aikana, ei kotirintamalla eikä sodassa. Mutta kun Jumala johti meitä, niin meillä on itsenäinen Suomi tänäkin päivänä.
Tämän päivän suurin uskonto on maallistuminen. Luin sen samana aamuna lehdestä. Nyt on korkea aika meidän nöyrtyä Jumalan eteen pyytämään armoa ja anteeksiantamusta siitä, että olemme kulkeneet omia teitämme, harhapolkuja, ja Jumala on unohtunut niin monen sydämestä. Sen takia meidän on noustava kansana rukoilemaan koko Suomen puolesta ja pyytämään armoa kansallemme vielä tämänkin kerran.
Kävin sitten neurologilla ja syöpälääkärilläkin ja molemmista tuli hyvät tulokset.
Syöpälääkärin epikriisissä lukee, että syöpä on jollakin lailla vielä elossa, mutta tärkeintä siinä viestissä on se, kun lääkäri kirjoitti: ”Tekee runsaasti evankelioimistyötä, olemukseltaan erittäin valoisa ja aurinkoinen persoona. On tilanteeseen kaikin puolin tyytyväinen.”
Nyt ei anneta mitään hoitaja, vaan 3 kk välein on tietokonetutkimukset.
Kun minulla oli ensimmäinen halvaus v. 1978 lopulla, epikriisissä luki: ”Asiallisesti puhuva palpattava rouvashenkilö.”
Neurologin tutkimuksissa selvisi, että MS-tauti on lepotilassa. Vuoden päästä on seuranta, ellei tule uusia oireita. Oli ihanaa tutustua neurologiini, joka on myös lähettäjäni. Vuosi sitten hän hommasi minut potilaakseen ja siinä yhteydessä löytyi myös tämä imusolmukesyöpä. Kiitos Jumalalle, että hän antaa tällaisiakin lähettäjiä!
Rukousaiheita:
 Wolfgangille ja Kyllikille voimia vaikean sairauden kanssa.
 Kahdelle eri Kristiinalle esirukousta löydettyjen syöpien takia.
 Tomi ja Pekka ja heidän kaikki asiansa.
 Selkäni on nyt kovin kipeitä ja oik. polveani en saa suoraksi. Kiitos rukouksista!
Siunausta sinulle, rakas lähettäjäni! Rakkaudella,
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja amanda » 02.11.2017 15:44

Ihmeellinen on tuo Elinan elämänkaari, monissa eri paikoissa olen häntä kuullut vuosien varrella, vielä sanoma Jeesuksen rakkaudesta häntä innoittaa. "Sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan". Sana on totta hänenkin elämässään, olkoon hän edelleen siunauksena maassamme.

Marraskuu alkoi kylmänä, kuulaana ja aurinkoisena. :D Monet luonnon antimet on kerätty talteen. Lasten kanssa on syöty kesän aikana monenlaisia marjoja, lopuksi luumuja tuli paljon. Uusi tuttavuus naapurin puolelta levisi karhun vattuja, niissä oli mukavasti joka päivä maistiaisia. puolukkaa toi veljeni pari ämpärillistä, siitä riittää aamupuuroon vitamiini annos. Mustikoita jotka ovat erikoisen hyviä silmille ja sokeritasapainon ylläpitämiseen ostan pakastealtaasta.

Nyt on aika vastaanottaa uusi- vanha tuttavuus talven kylmyys. :o Alkuun on hankala tottua, mutta vähitellen oppii pukeutumaan oikein. Liukkautta vastaan kenkiin on pantava nastoja jollakin keinolla. Tasapaino kun on alkanut pettää pienikin epätasaisuus horjuttaa Näin sitä sata-vuotiaassa Suomessa eletään :oops:

Kesällä en ole käynyt kuntosalilla mutta nyt taas aloitin selkäni kaipaa sellaista hoitoa. Anteeksi raporttini mutta kirjoittakaa te muuta viisaampaa.

Tietenkin Israelissa asuneena seuraan voimieni mukaan Pyhän maan tapahtumia. "Israel Ajan kello" tämän kirjan sain käteeni joskus 60luvun lopussa. Kirjoittaja oli Ensio Lehtonen. Hänen työnsä jatkajana toimii nykyään Patmos. Siunausta :P pukeutukaa hyvin pysykää terveinä.
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja pappa » 03.11.2017 21:36

"Ihmeellinen on tuo Elinan elämänkaari", kirjoitti Amanda. Kiitos, että muistutit, nimittäin yhdelle Elinalle pitäis soittaa ihan justiinsa, Ei tosin Eliina Heinoselle, muutama kirjain heittää.
On kirjoitettu, että meidät tunnetaan nimeltä. Kun aikanaan kutsuhuuto kuuluu, mutta nimessä onkin kirjaimen heitto, mites silloin käy? En kuulekaan omaa nimeäni mainittavan ja jään ulkopuolelle. "Nimet autuaitten, ovat kirjassa sun... nimi siellä onko myös sun? Muistelen joskus lauletun tällaista laulua ja ihan aiheellinen kysymys.
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja rine » 04.11.2017 09:24

Rauhan tervehdys teille näin Lauantai aamuna.
Aikaisin olen hereillä, toki työaamuinakin koira pitää huolen ja sen
kello sotkeutui kun viisareita siirrettiin.
Lunta saatiin niin paljon että maisemasta tuli yhdessä vuorokaudessa talvinen,
pikku pakkasten jälkeen, puut olivat lumikiteillä kuorrutettuja.
Tänään on kosteaa, lumet putoilevat kumisten katolta ja kaikkialla on vetistä ja liukasta.
Työssä jatkuvat haasteet, joita tuo toiminnan tehostaminen. Tämän jalkauttaminen ja uuden omaksuminen
on loppuvuoden tehtäviä. Vaikka joskus on kokenut olevansa äärirajoilla, tiedän että tähän tehtävään avasi Herra
minulle oven ja luotan edelleen että saan Taivaallista tukea haastavissa tehtävissä ja henkilöissä.

Eliinan kirjeestä minua puhutelleet lauseet:
Minulle on vuosi vuodelta tullut yhä tärkeämmäksi kristittyjen yhteys.

Siellä korostettiin ennen kaikkea rukouksen merkitystä.
Ilman rukousta emme olisi aikoinaan kestäneet sodan aikana,
ei kotirintamalla eikä sodassa. Mutta kun Jumala johti meitä, niin meillä on itsenäinen Suomi tänäkin päivänä.


Rukouksin voimme muistaa Eliinaa ja Ollia työssään, heillä on palo omaan kutsumukseensa. Koen myös että Herra käyttää,
Olli Seppästä tämän Suomi 100 teeman kautta, jossa on tutkittua historiaa sodan ajan tapahtumista ja rukouksen merkityksestä
Suomen kansan historiassa, Rukous toimi silloin ja se toimii vielä tänäänkin, Meillä on rukouksia kuuleva Jumala!
Jääkää siunatuksi ihan jokainen.
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 04.11.2017 21:14

Eilisaamuna josentään tokenin marraskuulla oloon. Ysyäväni Leila, eka luokalta oppikoulusta, täytti 80 vuotta, jotensoitin, vaikka olinjo ajoisa kortin lähettänyt. Aika kiva kuulla ääni, kun en viime kesänä häntä tavannut Suomessa.
Olen ollut aikamoinen Yle Areenan asiakas näinä päivinä Esim. katsoin kaksi tositarinaa, Kirurginen safari eka. Kertoi suomalaisista lääkäreistä, jotka lomalllaan vapaaehtosina Keniassa suorittivat leikkauksia lähinnä lapsille, jotka olivat sen tarpeessa.Toinen varmaan teillekin tuttu, Leena Kaartinen, lääkäri, joka ensin toimi Etiopiassa, ja sittenAFganistanin vuoristossa, kulkine usein suksilla, kävellen, aasilla ja harvemmin autolla. Mota kertaa sanin vau.Herra siunasi heidän työtään, sinatkoon edelleen jptka tuollaista työtä edelleen tekevät. kahden käden työtä. Ja näit äjärjestöjä on monia. :) :)
Tällä hetkellä viimeiset loimet taas menossa kangaspuissa, sidoin niihin vähän lisää, ettei tulisi liian lyhyttä pätkää, teen taas väirkkäitä raitoja toisensa perään kun kuulin jonkuntykkäävän sellaisestakin.
TOissapäivänä kävin Suuren kuninkaan kaupungisa Jerusalemissa ostamassa suuret saappaat.Samalla kyllä tapasimme ystävämme Lean kanssa ja kävimme pitsaa syömässä.
Samalla näimme myäs sen pianon joka oli kikar Tsijonilla, jona kuva oli fbssa. SEmentistä tehty ja ohikulkijat voivat sittaa. Millainen vahtiminen lienee, ettei kukaan kskettimia turmele!
FB meni uusiksi, ehkä vielä voi korjata,kunhan osaajan saan käteeni. Mutta enole ketää kavereista heittänyt ulos, pyrkikää takaisin ihmeessa. Yhden kekkasi USAsta, mutta äitinsä soitti ja kyseli, olenko se minä... :roll:
HYvää alkavaa viikkoa, täälläki is'llä jo pitää paksumpaa vaatetta päälleen etsiä, sadetta odotellan. ;)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 05.11.2017 14:12

Huolimatonta tekstiä tuli eilen pannuksi, Tantun sanoin piti joskus mkiettiä, että mit'h'n tuohonki eilen kirjutin, ainakin joku sana sellainen :mrgreen: :mrgr
Tänä aamuna tuli kuunnelluksi ja katsotuksi juhlAMESSU Turusta. Olihan se juhlava. Tuomiokirkko kyllä aika pimeä.
Luin myös yhtä naistenlehteä. Jutun loppulaause oli........Ei niin kauan sitten Suomessakin oli mahdollista se, mitä nyt tapahtuu Syyriassa. Tällaiset tapahtumat on tärkeä muistaa, jotta ne eivät toistuisi.......Suomen veljessota sai taas uudet kasvot, 15 vuotiaan tytön, joka ammuttiin 1918 punaisten puolella, koska papereihin oli merkitty sotilas......Ja kuulema yhä on perheitä pienillä paikkakunnilla jotka eivät tervehdi toisiaa, kun olivat eri puolilla sisällissodassa. :(
Lehistä löytyy myös mausteisia uutisia, ovat IN. Yksi sellainen on korianteri, jota toisetrakastavat, toiset inhoavat. Minä kuulun jäkimmäisiin. Jos haluan ostaa persiljaa, maistelen varmuuden vuoksi etten saa korianteria täällä se on kamni. Jotakin muuta maustetta minulle kiitos. Ja elämään jotakin kivaa maustetta kaipaisin, mitä se sitten lieneekin. Sadetta ehkä, myöhemmin jopa lunta :mrgreen: :mrgreen:
HYvää alkuviikkoa kumminkin.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 05.11.2017 15:20

Kuva
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 06.11.2017 15:14

Eilen tuli katsotuksi kaksi juhlamessua. Eka sielta Suomen Turusta, toinen missahan kirkossa oli, TV7n kautta, Tuomasmessu. Molemmat olivat tosi juhlavia, mutta voiton vri talla kertaa Tuomasmessu. Piispa Huovinen piti hyvan puheen.
Messujen valissa kavin kutomokopissa korjaamassa tekeleeni, yritin pidentää loimia, mutta eivät ne solmut mahtuneet pirrasta läpi, joten vein solmukohdat ihan tukille menevan kankaan päähän. Ja aloitin kirjavan maton, aina 5 senttiä jotain väriä.
Ruuanlaittotaitoni ovat ruostuneet, kun paljon otan pakkasesta valmiita grillipaloja. Nyt tein muka jauhelihapihveja :mrgreen: :mrgreen: Tein koepaiston kappaleen, ihmettelin miksi ei maistu........Sipuli oli jaanyt pois. LIsasin sitä reilusti, panin taikinan pannulle ja uuniin. Kaipa se syödyksi tulee ;) :roll:
Lasselle kiitos ihanasta kuvasta , hyvasta tekstista. Ja kaikille terkkuja.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Seuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron