tuumis

Lokakuu

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja pappa » 15.10.2016 15:29

Talkoolomalta palattuani olen jälleen täällä ihmettelemässä karjalan syksyä, joka tuntuu paljon lämpimämmältä kuin 300 km lännempänä. Joku kyseli haravoimisestani ja voin kertoa sen jääneen hyvin vähiin muitten askareitten ollessa paremmin minun hanskoihini sopivaa ja paikan isäntä jopa tiukasti jossain vaiheessa sanoi, että minä määrään ja Olavi lähtee nyt tekemään xxx. On ihan mukava kokea olevansa jossain tehtävissä "tärkeä", kun itsetunto on heikohko.
Jokaisella meillä on oma paikkamme myös Herramme palveluksessa. Minua on usein kiusannut 1. Korinttilaiskirjeen 12 luvun loppupuoli, jossa kirjoitetaan ruumiinjäsenistä ja niitten tehtävästä seurakuntaruumiissa. Nyt minulle avautui uusin silmin "silmien", "pään", "käsien" ja "jalkojen" merkitys tuossa tekstissä, eikä se tunnukaan pahalta. Talkootöissä tarvitaan kättentyötä pään viisautta enemmän. Tarkoitan, että ruumiillinen työ ei ole yhtään vähempiarvoista kuin jalostetut ajatukset, joita pidetään hengellisyyden merkkeinä.
Joku kanssa-ahertaja mainitsi, että Ryttylässä (Kansanlähetysopisto?) olis tarjolla haravointia tulevalla viikolla, joten vielä olisi mahdollisuus tarttua haravan varteen, jos sitä kaipaisi.
Avatar
pappa
 
Viestit: 355
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja rine » 15.10.2016 22:15

Kirjoitukset luettu, kiitos rohkaisuista ja siitä että muistatte.
Alla Amandan mainitsema ohjelma ja linkki.
http://www.tv7.fi/vod/player/49129/

Lehden haravointia meilläkin, vielä odottelemme kun raita lehtensä pudottaa,
Sitten haravat koukkuun kevääseen.
Kesäkukat vaihtuivat kanerviin ja callunoihin, kynttilä palaa lyhdyssä,
valaisten hennosti sysipimeän maiseman.

Nuoriso on tuonut elämäämme vilskettä, yhteistä puuhaa, ruoanlaittoa sitä heidänmakuistaan.
Ehkä pääsen N.Å konserttiin, kovasti sitä toivon ja yritän pyytää työkavereita mukaan,
ajatelin että se on kauempana Papan maisemissa.
Minä olen syntynyt enossa kaltimon sairaalassa 50 luvun puolivälissä, vanhempani asuivat kruununkankaalla
kivilahdessa. Amandalle ja siskolle siunattua matkaa:
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat,
hänen joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman,
joka julistaa pelastusta
Siunausta elämäänne
Avatar
rine
 
Viestit: 1711
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 16.10.2016 15:07

Jospa yrittäisi kirjoittaa, viimeksi meni taas mustaan aukkoon, kun ei sivu suostunut sivu sirtymään mihinkään,ei siis löytynyt lähetä kohtaa ;)
olin lukenut lehdestä jutun Haifasta, bussissa joku nainen sai sairaskohtauksen. Bussikuski painoi kaasun pohjaan ja ajoi kaikkine matkustajineen lähimpään sairaalaan, jossa nainen pääsi avun ulottuville nopeammin kuin ambulanssia odotellen.
Muistui mieleen oma juttu. Vähän erilainen. Humalainen alkoi riidellä kuskin kanssa. Oltiin jo kaulana Jerusalemista, mutta kuski teki u käännöksen ja ajoi takaisin Jerusalemiin, venäläisen kirkon pääpoliisiasemalle. Siellä me matkustajat odoteltiin kuskia takaisin. tulihan hän, sitten lähdettiin takaisin kotireitille :lol: Näin täällä, silloin muinoin.
Meillä seurakunnan vanhimmat olivat päättäneet että aletaan nyt lukea Esran ja Nehemian kirjoja. Eilen oli alkukatsaus, historiallinen. Samalla kyllä sitteen mainittiin. että mitä se Unesco oikein puhu, ettei Israelilla ole yhteyttä Jerusalemiin ja temppelipaikkaan.Näidenki kirjoitusten phjalta näkyy, että Islam on mamu verrattuna Israelin kansaan tässä maassa. :roll:
Tänään on lehtimajajuhlan aatto, huomenna juhlapäivä, ja seuraavana maanantaina samoin. Ja tästä juhlasta sanotaan, että pitää iloita.
Pyydetään taas sitä oikeaa iloa.
Täällä ei vieläkään tarvitse haravoida, lehdet vielä puussa, ja lämmintä n plus 30, vaikka sadettakin jo kyllä luvassa, johonkin päin maata.
Kudoin taas 20 senttiä, mutta se on väh
än kuin kädettömän työtä, oikeaa kättä ei voi paljoa käyttää.Kärsi koko kroppa.
Opetttakoon sitä, että seurakunnassa kärsisimme kärsivien kanssa.
Niin se on, Pappa, että pienenä ruuvina voi lla näissäkin maallisissa hommissa, ja kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeää hommaa.Kiitos Herralle. :)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1146
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

lokakuu

ViestiKirjoittaja eeva » 17.10.2016 20:07

:? "Te ette ole vieraita ettekä muukalaisia."
Nyt täällä yksi sellainen kuitenkin. Vierailin sivustolla ja sitten sieltä pukkas palloja salasanaksi ja se ei ollut oikein.
Onnistuukohan tämäkään? ;)
Täällä täydellä vatsalla Rauhalahdesta kirjoitan. Tulimme tänne kolmeksi yöksi ja minä yritän polskia kovasti. Ystävämies on Kuopiossa kantasolusiirrossa. Vaimo lähtee mukaamme kotiinpäin. On kyllä jännät rukouksen paikat ja luottamusta tarvitaan.
Täällä on paljon lapsiperheitä, kun on syysloma. Onhan se ihana katsella, kun lapsilla on iloa.
:) Me yritimme siivota paikkoja ennen tänne lähtöä. No, eihän siitä tahdo tulla mitään. Tein arvontalaput, joihin kirjoitin perussiivottavat kohteet ja se, minkä mies nostaa siivotaan. Leikki onnistui ja saimme vietyä vaatekomeroiden sisällön ulos ja sanoin, että vain yksi kolmasosa saa mennä takaisin. Fida ja roskis saivat osansa.
Vävy kaatoi isoja oksia mongolian vaahterasta ja kuulin, että nyt punatulkut eivät tykkää. Odotan niitä kovasti.
Kokoustimme perjantaina Sanan kulman juttuja ja vielä sen jälkeen lähdimme haravoimaan tuttua mökkipihaa, jonka nykyisin omistavat Hollannissa asuvat. Heidän luonaan vierailimme. Pimeys tuli ja saimme noin suurin piirtein työn tehtyä.
:) :) Minulla ei ole muuta pakopaikkaa, kuin Hänen sanomaton laupeutensa:"
Olet minulle PÄIVÄNSÄDE! Eli kirjoituksesi kirkastaa päivän.
Ihania hämyhetkiä ja levollisia yöunia! :) :)
eeva
 

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja rine » 18.10.2016 17:31

Kiitos iloisista tervehdyksistä Evalle ja siunattua lehtimajanjuhlaa Tiinallle,
Minulla lomapäivät huvenneet jo kahdella, eilen vielä haravoin ja kaupalla pyörähdin.
Tänään tyttären kanssa kaupoilla verhokangasta ostimme ja se pitäisi ommella valmiiksi.
Lepäillä olen yrittänyt ja vaihtaa ajatuksia ihan totaalisesti.
Miten sinulla on päivä sujunut?
Sinua siunata tahdon
Avatar
rine
 
Viestit: 1711
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja rine » 19.10.2016 19:49

Hiljaista täällä, ei kukaan kirjoittanut eilisen jälkeen,
teillä monenlaisia menoja, lehtimajan juhlaa, evalla ja mejulla
monenlaisia lähtöjä, ehkä papallakin, lasse puuhailee mökillään,
hyvä niin, olen sivusta seurannut että
he jotka eläkkeelle jäätyään jäävät kotinurkkiin, erakoituvat
ja ihmiskontakteihin tulee arkuus.
Uimassa olen käynyt ja parturissa, vihdoin sain tuhlattua loput lahjakortista
jonka työnantajalta sain.
Teille kaikille siunattua elämää!
Avatar
rine
 
Viestit: 1711
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja pappa » 19.10.2016 23:32

Kotonahan tässä ollaan ja ajankuluksi pientä askartelua = asioita, joita ei aikaisemmin ole saanut aikaiseksi. Ehkä ei mitään kovin tärkeää. Talvi saa minun puolestani vaikka tulla.
Seurakunnan asioissa on puuhasteluja omien harrastusten lisäksi. Huomenna pitäis taas osallistua Mahdollisuus muutokseen-mission palaveriin Joen kaupungissa. Siinä samallahan tulisi virkistysreissu ja kaupoissa kuljeskelua.
Mistähän johtuu, ettei oikein mikään innosta? Taitaa olla tuo Rinen mainitsema eläkeläisen tyytyväisyys omaan seuraan ja erakoituminen. Olis siinä parannuksen tekemisen aihetta hengellisen elämän parannuksen tekemisen ohella.
Avatar
pappa
 
Viestit: 355
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja rine » 20.10.2016 14:23

Pappa jättänyt ajatuksiaan, kiitos niistä.
Useinkin on tunne että innostus puuttuu, juuri nämä asiat joista päiväni
koostuu ovat välttämättömiä tehtäviä jotka on hoidettava.
Minulla ei ole voimavaroja hakeutua mihinkään tehtävään seurakunnassa.
En tiedä sitten eläkkeellä, jos niitä päiviä Herra suo.
Päivittäin tapaan useita ihmisiä iloineen ja suruineen joten
jos mahdollista en hakeudu vapaa aikana ihmisten pariin.
Kertakaikkiaan takki on tyhjä.
Papan kohdalla ajattelen että teet arvokasta palvelustehtävää
seurakunnassasi, joten tyytyväisyys omaan seuraan lienee hetkiä
jolloin saa ladata akkuja ja kuulla ajatuksiaan.
Lepo joka on sekin Jumalan antamaa, on paikallaan jaksaakseen
tehdä työtä Hänen elopellollaan.
Mt 5 vuorisaarnassa joka on Jeesuksen vahvaa puhetta opetuslapsilleen
hän sanoo mm:
Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Missä hänen omansa ovatkin läsnä ihmisten arjessa, olemme tuomassa toivoa toivottomuuteen.
Vaikka vaellus on vaivaista, Jumalan tiedossa on kaikki ja jokaisen hän on kutsunut nimeltä,
ja jokaisen vaelluksella Hänen omanaan on tarkoituksensa,

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
http://www.tv7.fi/vod/player/55043/
Avatar
rine
 
Viestit: 1711
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 21.10.2016 09:42

Vaikka vaellus on vaivaista, sanoi Rine, laulu jatkuu minä vielä jaksan toivoa......että Jumala ei jätä kesken kättensä työtä.
Kun tässä maassa on juhla aika, niin tavallisista asioista sanotaan, että juhlien jälkeen.Eli melkein mikään ei toimi.
Siivoojille itse halusin antaa lomaa :)
En ole jaksanut tai ei ole hotsittanut mennä lehtimajajuhlille, mutta useana iltana ollaan katsottu netin kautta iltajuhlia. On musiikkia, on tanssia, melko rajua, modernia, on puheita, kaikille kaikkea.....pidä se, mikä hyvää on.
Ja ne ikälisät. Ystävämme Ilana, yli 9kymppinen, venäytti jalkansa, ollut röntgenissä ja ultrasoundissa, tulosta en vielä tiedä.Lainausmerkeissä lohdutin häntä, että itselläni peukalot kipeät, ei kädet toimi, ja oikea olkapää, eli tätä raihnaisuutta on, aina ei tiedä, mitä voi tehdä. Eräällä ystävälläni Suomessa akillesjänteiden tulehdukset, ja häb minua paljon nuorempi, oli sanottu, että liian vanha kortisonipistoksiin :o Minä ehkä san pillereitä, tiistaina o aika omalääkärille.
Maailmaa seuraan netin kautta, uusia asioita aina löytyy, myös Suomen suhteesta juutalaisiin sodan aikana. uusia asioita löytynyt arkistoista, että Suomikin pelasti juutalaisia, eikä vain luovuttanut.Kiva tietää.
onneksi Suomella ei edustusta Unescossa. Ei olisi äänestänyt ainakaan vastaan tuossa temppelivuorta ja länsimuuria koskevassa asiassa, jotka siis todettiin vain muslimien pyhiksi paikoiksi.
Monenlaista on ilmassa, myös Suomessa. Eli mitähän itäisessä naapurissa suunnitellaan......Suomen itsenäisyyden laillisuutta siellä mediassa yritetään epäillä, valtion johdon taholta siis myös, vaikka toisaalta ikäänkuin myötämielisyyttä.........
Saamme rukoilla myös isänmaamme puolesta näissä koko maailman myllerryksissä.
Ja hänessä, Jumalassa on kaikki turvamme. Kiitos hänelle siitä.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1146
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja meju » 21.10.2016 12:02


"2 Kor 5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

"" Olemme kaikki matkalaisia. Uskova ihminen tietää sen ja hyväksyy sen. Hän ei ole tämän maailman pysyvä asukas vaan ainoastaan läpikulkumakalla" Virtoja erämaassa kalenterista tämän päivän kohta.

Minne matka? Usein tulee kysyttyä kohdatessa jonkun tutun tien päällä ja kuulee sitten esim matkalla kauppaan, töihin jne myös sen on niin kiire. Lukiessani päivänsanan pysähdyin oikein märehtimään tätä sanaa "kauttakulkumatkalla" ja onko minulla kiire päämäärääni joka kotiin Jeesuksen luokse vai onko se vaan sanojen helinää enkä oikeesti ymmärrä mitä kauttakulku tässä ajassa tarkoittaa. Rukoillut olen että saisin kulkea johdatuksessa ja tähän luotan että tuntu miltä tuntu niin kyllä Isä on voimallinen pitämään minunkin askeleeni hänen tiellään, jos teen vääriä valintoja niin armollisesti saan korjata suuntaani.

Olen ollut kaupungin asunnolla jo ainakin pari viikkoa yksikseni nauttien tästä ajasta että saa mennä eri tilaisuuksiin sekä se että vielä pystyn ettei ole mitään sairauksia esteenä. Tosin vanhuuteen liittyviä vivoja tiete nkin kaikki hitaus, muistin huononeminen yms mutta jotekin vaan sellainen onnellinen olotila. Valintoja tietenkin tehtävä joka päivä jäänkö kämppään tuhnehtimaan ja itsesääliin vellomaan vai avaanko ulko oven astuen siihen johdatukseen luottaen, aina itsekkin tehtävä jotain eli se ensiaskel.... Torstaisin olen ollut srk.keskuksen messussa joka klo 12, näin tulee hyötyliikuntaa pyöräillen noin 5km yhteen suuntaan. Eilenkin sain kohdata monta sellaisa ihmistä joitten kanssa en varmaan muuten tapaisi, lopussa on kahvihetki ja pyrin menemään tuntemattomien kanssa kahvittelemaan, olen näin saanut uusia kasvotuttuja. Sit toinen paikka jossa eilen kävin on sellainen kansankahvila johhon kokoontuu nämä yksinäiset ja monet syrjäytyneet, monille tälläisiin paikkoihin kynnys liian korkea mutta kuinka ihania keskusteluja syntyykään pyöreässä pöydässä, ihanalle tuntui kun moikkaavat moni jo silleen tuttavallisesti. Siinä kahvitellessa kertovat elämänsä stooreja, kuinka luonollista onkaan tälläiset tapaamiset sekä siinä jutellessa kerron omista menoistani sekä elostani. Tietenkään mitään saanaamistilaisuutta ne ei ole mutta lähimmäisen kohtaamista kuten Jeesuskin opetti meille omalla esimerkillään.

Koen kutsumuksekseni olla vierelläkulkija tai istuja :lol: Olin valoisa vanhuus kokouksessa, kävin serkkuani hakemassa sinne mutta hän oli joutunut sairaalaan niin menin ihan yksin, istahdin kahden mummon keskelle joita en aikasemmin tuntenut. Voi, kuinka lähtiessään kiittelivät että olin jutellut heidän kanssaan sillä päivät on pitkät kummallakin yksin huoneessa. En koe että rupeaisin mihinkään lähimmäispalveluun enkä muuhunkaan virkaan vaan han tälleen johdatuskohtaamisia.
Yksi minua ärsyttää....tai ehkä useampikin :o Olen seurannut seurakunnissa kuinka monet istuvat aina samalla puolen, samoissa penkeissä ja ns. omassa ryhmässään, yleensä vielä sellaisia jotka ovat seurakunnantyössä. Miksi ei voi hajottautua ja istuutua eri puolelle välillä ja kohdata niitä yksin istuvia. Noh en voi vaatia toisia vaan katsottava peiliin ja yrittävä toimia itse niin kuin kokee oikeaksi.

Tänään kohtaaminen entisten työkavereitteni kanssa, heillä yhdellä on todettu syöpä ja pyydänkin esirukousta että voisin olla tuikkuna tuomassa Kristus valoa. Millään en lähtisi kyläilemään mutten voinut kieltäytyä tälläisessä tapauksessa. Tiedä en onko toisia jotka eivät tykkää kylilemisestä, meikä sellainen ja nykyisin uskallan sanoakkin etten tykkää kyläillä. Mielelläni kohtaan ihmisiä kuten kertonutkin mutta ihan vaan tuolleen kokouksissa tai vastaavissa naistenpäivillä yms.
Valamoon nyt huomenna menen jossa Kristillisten eläkeläisten kokous seä tänään vielä illalla Hammaslahteen kotikokoukseen joka taas erilainen vierailu :idea:

Muista en kerroinko Vaivion naistenpäivistä, jos en kertonut niin tulökoon tiedoksi että olipa taas huippujuttu ja etenkin se että mukanamme oli sellainen henkilö joka ei vuosiin käynyt seurakunnassa ja hän tykkäsi kovasti tilaisuudesta. Hyvä puhuja oli , laitan linkin hänestä jos en akasemmin laittanut, pitää tarkistaa edellinen juttunu *huoks* tässä tää muistini taas on. Esim. eilen kävin hautausmaalla ja kuvasin äitini hautakummun sen takia että muistan minä vuonna äiti kuoli, sitä kysytty ja maikä sanoo " en muista"iiiik. Pyrin käyttämään puhelimen muistia helpottamaan eloani ja tuo valokuvaus tosi hyvä kikka.

Etsin tähän myös toisen linkin jonka eilen katsoin TV 7 stä eli Koputus ohjelman, siinä oli Esko Rantolan tytär Marja puhumassa. Joku varmaan muistaa Eskon joka vaikutti täällä Joensussa, ajattelin kuina usein Esko pyysi esirukousta lähetyskentällä olevan tyttären perheen puolesta sekä sitä kuinka esirukoustenlapset saavat kokea vastauksia. Marjan äiti usein siellä Päiväkeidas tilaisuudessa jost kertonutkin kai.... :)

Kiitos matkalaiset että olette malttaneet pysähtyä välillä tassä tuumiksen kohdallakin tuumaillen kirjoitettuun muotoonkin aatoksiani, kiits myös sinulle hiljainen pysähtyjä joka ehkä johdatuksesta olet päätynyt lukemaan juttujamme. Emme koskaan tiedä mikä sana voi itää, jaetaan kokemuksiamme ja kylvetään Jumalan katoamatonta Sanaa.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/39888/

http://www.tv7.fi/vod/player/50342/
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1275
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron