tuumis

Elokuu

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja Marja » 05.08.2016 22:39

Elokuu toi tullessaan touhua ja tuhinaa ja lisää touhua...

Työt alkoi nyt ensimmäinen päivä. Viitenä päivänä viikossa, välillä viikonloppuja, jolloin on arkena vapaata kuten nyt tulevana meen töihin molempina päivinä, huomenna kuuteen ja sunnuntaina viiteen siis aamulla. Työalueeni on mukava ja viihtyisä ympäristö mukavine ihmisineen eli keskusta - alueella ravintoloita ja kauppoja :)

Sellasta Jenni aloitti päiväkodin het sillon maanantaina ja on hoidossa minun työaikojen mukaan... Eli aamupäivän ja illat sekä minun vapaapäivät touhottaa kotosal minun, veljensä ja isänsä ( kun ovat kotona) kanssa... Kouluhan tuolla Eetulla alkaa ensi keskiviikkona... :)

Kyllä tää elämä on ollut aikamoista vuoristorataa niin hyvässä ku pahassakin mielessä, on ollut pitkiä väsymys kausia mut
Sit on myös kausia, jolloin on ollut tosi (liiankin) energinen... Töissä on ollut ihan kiva kevyt alku vaikka äkkiseltään tosi raskaalta tuntunut ku ollu puoltoista vuotta kotona ja sit het reilulla tahdilla töihin, ni onhan se aillo hyvin tehty ku heti tuntu jossain. Mut nyt alan unta oottamaan ku Jenninki nyt sain alkaa unten maille ni jaksan herätä pyörän selkään aamuyöllä töihin ku tää meidän kolmikko jää uinuu tänne... :)
Marja
 

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja rine » 06.08.2016 10:33

Aina yhtä ilahduttavaa lukea kuulumisianne, erikoisesti kun Marja ja Kyökkipiika ilmoittaneet itsestään.
Nopeasti aika kuluu Jennikin jo puolitoistavuotias,,,tuskin ihmisen elämänkaarella on aikoja jolloin ei väsymys
paina, se vain tulee elämän haasteiden mukana, vaikka huolehtisi levosta ja ravinnosta.
Omalla asenteella on suuri merkitys jos lisänä on henkilökohtainen usko Jeesukseen, on se valtava voimavara,
suurimmat kipuilut käydään yksinäisyydessä, Jumalan seurasta puhuttelusta ei koskaan palata entisenlaisena,
Hän luo uutta...
Fil 4 on raamatunpaikka ja voisinpa joskus Paavalin sanoin todeta:
Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.
Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut;
sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Muistelin että kyökkipiika on lähdössä elokuussa pitkälle vaellusmatkalle,
olen googlettanut ja saanut näin sivistystä mistä on kysymys.
Runsasta Jumalan siunausta tälle matkalle rukoilen, olisi kiva saada väliaikatietoja.

Katsoin evankelistapäivän ohjelmaa ja niin koskettavaa, josta meille jokaiselle löytynee mietittävää..
http://www.tv7.fi/vod/player/49328/

Minun päiväni kuluvat työn merkeissä, äidin asioita puuhaillessa, nuoriso on ollut meillä sitten
elokuussa hiljenee, kun lähtevät opiskelemaan.
Paljon olen saanut kesäkurpitsaa tänä vuonna siitä on ratatoullea tullut tehtyä ja lasagnea,
nuorten intohimo.
Kanttarelleja on nyt saatavilla paljon, eilen ilmoittivat saaresta kerätyistä kanttarelleista ja ostimme 10l/30€.
näin joku sai palkkion ja me herkkuhetkiä muutamaksi kerraksi.
Nyt mies hoputtaa.....siunausta kaikkien tähän päivään
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 06.08.2016 15:31

Pitkästä aikaa Marjan kuulumisia....ja työkin alkanut....toivottavasti alkaa ,mennä hyvin ja Jennin hoito....ja kaikki muukin koko perheelle. Voimia ja iloa arkipäivään.
Meillä yleensä sapattikokouksen alkaa joku miehistä, yksi heistä aina muistuttaa siiitä, ettei ole itsestään selvää, että saamme kokoontua yhteen, rauhassa.... Ja muutenkin.
Itselläni alkoi jostain syystä tänä aamuna nenä vuotaa kovasti, joten en siksi lähtenyt kokoukseen. Yritin katsella yhden jumalanpalveluksen, sitä en saanut esille, katselin Tuomasmessun.
Ja sen jälkeen olenkin surffaillut siellä sun täällä. Sapattina ei okein kutomaankaan vii mennä, ja siksikin, päivällä taas kuuma......tiistaiksi luvattu plus 34.......
Tämä yksinäisen eläkeläisen olo on vähän sellaista. Aina ei tapaa yhtään ihmistä livenä koko päivänä.
Eilen katselin kutomapaikkani ikkunasta lähinaapuria, tuossa uudella rakennusalueella. Ovat vasta muuttaneet.....ympäristö vielä pölyistä rakennusaluetta. Lakaisi kuitenkin rappusiansa. Sanoin miehe llensä muutama päivä sitten, että jos hankin kiikarin, näen mitä heillä tapahtuu......talo on tuossa n. 100 metrin päässä ikkunastani.
Puhelimitse sitten pitää livenä tavata ystäviä, jos ei muuten muutamaan päivään ketään tapaa.
Lukaisin vielä kerran sen Ilkka Puhakan kirjan Mitä silmät ei näe. Hän on yksi noita armoitettuja evakelistoja, voimaannuttava ja uskoa lisäävä kirja.
Teill on tainnut olla sateita ja ukkosta.....otan osaa ;)
Hyviä marjastus tai muita metsämatkoja, ja sienestyksiä. Ja kaikkea muuta.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja amanda » 06.08.2016 18:20

Tiinan kirjoitus herätti minutkin, jotain tuumikseen kirjoittamaan. Hiljaista on minunkin elämäni, ja puhelimen päässä puhekaverini. Sisaruksieni kanssa soittelen he asuvat pohjoisesta etelään, kaikkien kanssa ei voi enää puhella. On myös ystäviä joidenkin kanssa puhelut kestävät kauankin, terapiaa puolin ja toisin. omat poikani ovat kiireisiä työ, perhe ja harrastukset.

Tässä pihapiirissä kävelen, Heinäkuussa söin omia mansikoita nyt käyn vattuja etsimässä ja karviaisetkin ovat kypsiä, jälkiruuaksi maistuvat. Eräs ystäväni joka asuu Forssan suunnalla, kertoi että siellä on runsaasti kaikenlaisia marjoja ja kanttarelleja, en uskalla lähteä sinne koska seutu on outo, harmittaa että minusta on tullut niin arka (lienee ikä joka varoittaa) Karviaisista saisi hyvää hilloa porkkanoiden kanssa, pitänee tehdä.

Viikon päästä jos Jumala suo olen Jyväskylän lähellä Jadin juhlilla, Vähän jännittää kuinka kaikki taas sujuu, mutta Jumalaan luottaen lähden matkaan, saan kaksi kaveria mukaani täältä. He lupasivat olla rukouksin mukana.
Näin olemme taas saaneet nauttia kesästä, valosta, lämmöstä.... Muistakaamme välillä pysähtyä ja katsella ympärille vihreitä puita ja kedon kukkia ynnä muuta.

KIITOS KAIKESTA HYVYYDESTÄ JUMALALLE JOKA JEESUKSEN KAUTTA TARJOAA MEILLE ARMOAAN. :D
Avatar
amanda
 
Viestit: 336
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja rine » 07.08.2016 11:05

Leena Lehtisen lähettäjäpiiri
Rakas lähettäjäni! Rakas lähettäjäni!Rakas lähettäjäni! Rakas lähettäjäni! Rakas lähettäjäni!
Täällä taas! Mitenkäs lepo on onnistunut? Ainakin säitä on riittänyt sekä hyviä että “huonoja”, niin kuin Suomessa yleensä. Mutta eikö se ole sisäisestä ”säästä” kiinni, miten kesän ja levon koemme?
Minulla on ollut sekä intensiivistä työtä että lomaa. Alkukesästä oli vapaakirkkopohjainen Tulisielu-konfe-renssi Jyväskylän Kiponniemessä. Siellä noin parisataa 18–35-vuotiasta nuorta aikuista oli viikon Jumalan edessä iloineen ja suruineen valmentautumassa Hänen käyttöönsä ja löysivät itsensä Hänen rakkautensa kohteina… Tehtäväni oli opettaa heille levosta ja evankelioimisesta sekä mentoroida, keskustella, rukoilla, halata, siunata heitä Jeesuksen syliin ja johdatukseen. Kyllä nuoret jaksavat!
Toinen kesäjuttu oli osallistuminen Vivamon satavuotis-juhliin liittyneessä Kädet-näytelmässä. Näyttelin Agnes Himmasta, joka esitteli muut päähenkilöt toisilleen ja myös asui Vivamossa kuolemaansa asti. Näytelmä on jo parikymmentä vuotta vanha, Anna-Mari Kaskisen käsialaa, jossa kerrotaan hauskasti ja syvästi Vivamon alku-taipaleesta ennen sen siirtymistä Kansan Raamattuseuran omistukseen vuonna v. 1956.
Yksi näytelmän vahva viesti on se, ettei saa antaa vastoinkäymisten lannistaa. Ja se, että vastoin-käymiset ja vaikeudet, jotka kohdataan Jeesuksen kanssa, kasvattavat meissä lujuutta, jota tarvitsemme elämän edetessä. Kun nuori Karin Stråhle menetti kätensä puimakoneeseen, häntä puhutteli tuskan keskellä Raamatun sana “Eteenpäin”, vaikka elämä sillä hetkellä näytti pysähtyneen… Hänestä kasvoikin luja Jumalan nainen, jonka haltuun saatettiin sitten testamentata koko Vivamo. Itse annan monissa asioissa niin helposti periksi ja lannistun — vaikka sitten aina taas selvitään ja mennään eteenpäin Jumalan avulla. Entä sinä?
Osan lomastani vietin Himoksella Jämsässä New Wine -konferenssissa. Jarkon kanssa sinne köröteltiin. Ihan alkuun suunniteltiin Juha Parkkisen ja Turusen Marin kanssa evankelistojen yhteyspäivien mentorointi/hengellinen vanhemmuus -kanavaa, joka on meidän vastuullamme. - Muistathan Evankelistojen yhteyspäivät Mikkelissä 21.–23.8., ne ovat kesäni tärkein rukousaihe. Netissä voit lukea siitä lisää, os: Evankelistapaivat.fi.
Rukoiltuamme ja Marin lähdettyä perheensä luo jäimme Juhan kanssa vielä hyväksi toviksi unelmoimaan Suomen evankelioimisesta. Jostakin, mitä Suomen kristikunta voisi yhdessä tehdä. Innostuimme niin paljon, että päätimme kutsua E4-tiimin vielä kerran koolle luokseni – ei menneitä muistelemaan (vaikka Kalevin, näynkantajan, kuolemasta onkin juuri kulunut viisi vuotta, mikä kävisi myös yhteen tulon syyksi) vaan rukoilemaan ja kyselemään, mitä Jeesuksella mahdollisesti olisi mielessään Suomen suhteen ja meidän kaikkien erilaisten toimijoiden kautta, joita maassamme näyttää olevan. Alustavasti puhuimme viikosta 33 tai 35.
Haastan sinut rukoilemaan tämän unelman ja palaverin puolesta, että se joko kuolisi alkuunsa tai sitten – jos se on Herrasta – tästä pienestä alusta saisi lähteä kasvamaan ja vähitellen lentoon jotain, mikä kutsuisi kaikki Suomen kristityt mukaan valloittamaan tätä maata yhdessä Jeesukselle. Kaikkia tarvitaan, ja jos ei unelmoida, ei mitään synnykään… Tämä on jotakin niin hullua, että se saattaa ollakin Jumalasta — ja jos ei, on ainakin kiva kokea olevansa elossa ja unelmoida!
New Wine -tapahtuma oli levollista olemista ja hyviä keskusteluja, yhteyttä Jeesuksen ja muiden ystävien kanssa. Elämän jakamista ja yhteistä rukousta sekä jäätelöjonossa, mökillä että ruoka-pöydässä eri ihmisten kanssa. Oli helppo hengittää vapaassa ilmapiirissä. Itselleni pyysin hiljaisessa rukouksessa tienviittoja tulevaa varten. Jälleen tämä ikuisuuskysymys: Mikä minusta tulee isona…? Jeesus, mitä Sinä aiot? Tärkein viesti ei ollut yllätys: ”Ole käytettävissä”. Ja sitähän minä koko sydämestäni tahdon sitä mukaa, kun Herra avaa ovia ja mahdollisuuksia: olla käytettävissä sen elämänkokemuksen ja tietotaidon kanssa, jonka olen Häneltä saanut…
Haluathan sinäkin olla käytettävissä, että Jeesuksen rakkaus leviäisi tähän maailmaan yhä enemmän niin, että ”saamme nähdä voiman, sen joka muuttaa ihmisen”? Sinä oletkin jo Jumalan käytössä, mm. minun lähettäjänäni. Olen siitä mielettömän kiitollinen, en voisi olla tällä paikalla ilman sinua. Minä haluan olla sinullekin käytettävissä – ainakin rukouksin. Voit lähettää minulle rukouspyyntösi, heti pyynnön saatuani rukoilen sen puolesta.
Elokuussa minulla on taas pätkä lomaa ennen evankelistapäiviä. Krito-konferenssissa Vivamossa poikkean puhumassa surusta 13.8. klo 15.30–17.00. Jos siellä tai muualla nähdään, ota hihasta kiinni tai halataan ja jutellaan hetki ja siunataan toisiamme.
Riemullista, levollista kesää sinulle ja rakkaillesi! Jeesus elää kesälläkin!
Lähettisi Leena
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja rine » 07.08.2016 11:09

Eliina Heinosen lähettäjäpiiri

Rakas lähettäjäni
Toissaviikolla puhelin Tasille ja Jumalalle, miten jaksan kesällä olla ilman töitä monta viikkoa. Heti seuraavana päivänä Radio Deistä soitettiin ja kutsuttiin Uskon tarinoita -nimiseen ohjelmaan. Ohjelman tekijä Nina Aronen oli juuri lukenut elämäkertakirjani, joka ilmestyi jo kauan sitten. Olisin halunnut puhua uudemmista asioista, mutta ajattelin, että nyt oli Jumalan tarkoitus näin.
Kerroin ohjelmassa uskoontulostani, josta olen kertonut niin monesti TV7:n ohjelmissa ja seurakunnissa. Kerroin siitä, miten se on vaikuttanut ihmissuhteisiini, esimerkiksi ilman Jeesusta emme olisi Tasin kanssa olleet naimisissa enää vuosiin, mutta nyt elämme tosi onnellisina.
Tuntui tosi hyvälle olla siellä studiossa. Haastattelusta on tullut hyvää palautetta ja Radio Dein sihteeri on myös välittänyt minulle useita soittopyyntöjä.
Kun menimme ohjelmaa varten Helsinkiin aikaisin aamulla, menomatka oli hyvä. Nähtävästi tärkeä se oli myös, koska Radio Dein ohjelmat leviävät laajalle ja suurelle ihmisjoukolle.
Muistan kuinka kerran oli tulossa Kallion kirkosta ja kirkko oli täynnä väkeä. Tasi kysyi, että oliko riittävästi kuulijoita. Minä sanoin, että ei ole, että vasta sitten kun on stadionin verran. Seuraavana päivänä Lauri Nurminen soitti Radio Deistä ja pyysi pitämään raamattutunteja radioon. Hän mainitsi samalla, että kuulijoita on stadionin verran! Siitä on kymmenkunta vuotta, nyt Dein ohjelmilla on kuulijoita vielä enemmän.
Kun lähdimme haastattelun jälkeen paluumatkalle, ajattelin että nyt ei vihollinen tästä tykkää. Pyysin meille pitkin matkaa varjelusta. Kun viikonlopun menoruuhkassa lähdimme takaisin. tuli ankara rankkasade.
Olin juuri ehtinyt sanoa, että pidä meistä huolta, kun Tasi yritti ohittaa edellistä autoa. Yhtäkkiä jostain tuli farmariauto ja työntyi meidän eteen, eikä Tasi voinut jarruttakaan. Se ohittava auto tööttäs torvea ja täräytti takaisin jonoon ja samassa meidän ohi hurahti iso pakettiautio. Tasi sanoi, että nyt oli kuolema lähellä. Koskaan ennen hän ei ollut sellaista kokenut ja sanonut. Tajusin, että meitä tarvitaan vielä.
Siitä asti oli monta päivää sydämessä valtava kiitollisuus, miten Jumala meistä huolehtii ja varjelee. Sitten aloin miettiä, miten KRS:n historiassa kukaan meidän työntekijöistä ei ole kuollut onnettomuuksissa. Joku paha kolari on ollut, mutta henki on säästynyt
Elokuu 2016
Heti sen viikonlopun jälkeen luin Päivän tunnussanasta: ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu heran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa” (Val. 3:22–23).
On todella Jumalan armoa, että me vielä elämme. Elämä voi loppua millä hetkellä tahansa. Niin lähellä kuolemaa en ole tuntenut olevani, vaikka olen paljon sairastanut. Se pysäytti ja mielessä on valtava kiitollisuus siitä, että näin Jumala pitää huolta. Tärkeää on, että annamme Hänelle jokaisen päivämme rukoillen, että Jumalan tahto tapahtuisi. Joka ainut aamu saamme uuden armon, onpa eilinen vaellus ollut millaista tahansa tai mitä ongelmia meillä onkin. Emme tajua edes pientä osaa siitä, mitä Jumalan uskollisuus on meitä kohtaan. Kunpa uskaltaisimme paljon enemmän luottaa Jumalan suunnitelmiin eikä tehdä omiamme.
Olen tämän mukaan pyrkinyt elämään jo vuosia. Silläkin hetkellä autossamme oli täysi rauha, kun tiedän minne olemme Tasin kanssa olemme matkalla. Jumala antoi kuitenkin vielä jatkoaikaa tähän työhön.
”Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.” 2. Kor 4:16
Olen tämän kokenut hyvin selkeästi. Oli pitkä aika, kun tuntui että kerta kaikkiaan ei voimat riitä eikä Jumala anna uusia aiheita puheisiin. Tuntui, että työ loppuu, tuli sairauksia yksi toisensa perään. Pyysin esimieheltäni pitkän loman. Mutta kolme vuotta sitten elokuussa Jumala yllätti minut. Olin elokuussa Seinäjoen evankelistapäivillä puhumassa ja seuraavana päivänä kotona rukoilin siellä olevien puolesta, kun Jumala teki minulle siinä hetkessä jotakin. Kun kuun lopulla olin lääkärintarkastuksessa, veriarvoni olivat alkaneet parantua. Aloin saada työintoni takaisin ja pyysin Jumalalta töitä. Koin, että Jumala sanoi, että minun paikkani on viimeisessä herätyksessä. Tiesin, että minut parannetaan sitä aikaa varten.
Sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Olen tuntenut tätä uudistumista nyt kolmen vuoden ajan vaikka sairauksia tuleekin. Jaksan hyvin ja minulla on into kulkea ja kertoa Jeesuksesta.
Rakkaudella sinua siunaan siihen samaan armoon ja lepoon Herran armon varassa missä mekin olemme Tasin kanssa
Lämpimin terveisin, sinua siunaten, Eliina ja Tasi
Kiitos, jos muista rukouksin näitä tapahtumia:
 4.8. Tervonsalmi, Sanan ja rukouksen ilta
 6. –7.8. Elopäivät Kerimäellä
 22.–25.8. evankelistapäivät ja työntekijäkokous
 27.–28.8. Kullaa
 7.9. Joensuu, Aglow-naiset
 11.9. Savonranta
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 07.08.2016 18:33

Rinelle kiitos ystäväkirjeistä. Molemmat luin.
Amandalle kiitos piipahtamisesta. Yhtenä päivänä hän oli skypessä, eli se oli pääll
, mutta enpä saanut ottaneeksi yhteyttä.
Aamulla kävin kutomassa, mutta siten tuli tauko, kun loppui se yksi väri, jota sain Annukan antamasta verhosta. Hänellä on vielä toinen verho, jonka saisin huomenna.....sitten jatkuu tämä matto. Toivon siitä kaunista ja oikeaa paikkaa näille kahdelle.....
Raamattuopiston jumalanpalveluksen kuunterlin.
Vei jakoon Suuri Käsityölehtiä joltakin vuodelta.....joku voi antaa lapsilleen kuvia leikeltäväksi vaikka ei kieltä ymmärrä tai joutuuko vähäksi aikaa jollekin suomalaiselle naapurille.
Risottoa tein ruuaksi.
Sittenpä onkin tullut katsotuksi netti ja kuunnelluksi. Oli Pawsonin hyvä sananselitys kristinuskon ytimestä, Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Miten lie, mutta tämä helle vie laiskaksi itse lukea Raamattua enemmän, on ikäänkuin helpompi ottaa v astaan,,,,,maitoako se nyt tällä hetkellä olisi.
Pääasia kuitenkin, että saa olla sanan äärellä, tavalla ja toisella. Vahvistaa se.
Missä Meju, Lasset ja Papat mietintöineen.?
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja meju » 08.08.2016 09:10

"He saapuvat juhlimaan, idästä ja lännestä.
Ei Pohjolan jäät, ei helteiset säät saa kulkua lannistaa.
On määränä taivaan maa, siell ´ Jeesuksen nähdä saa.
Iäi-sestä iäiseen kiitosta lauletaan.

:,:Pois mereltä myrskyjen, pois poluilta kyynelten.
He taivaltavat ja kiiruhtavat luo Ylkänsä Jeesuksen.
Hääpuvussa morsian käy etehen Karitsan,
Joka hälle elämän soi ristin kuolollaan.:,:

On joukko niin lukuisa, jo rannalla kotimaan.
Ei synnin, ei kuolon toivoton yö voi häiritä autuuttaan.
Ei itkua parkua, ei eroa kuoloa.
Riemu laulut kaikuvat, kun voitti Karitsa."

Tervehdys tuumislaiset ☆ Oi, kuinka joskus on vaikea aloittaa kirjoittamaan kun tuntuu että ei mitään sellaista juttua ole mikä kiinostaisin täällä piipahtavaa lukijaa. Kaikki sanottu tulee vaan itsensä toistoa. Kuitenkin joku sisäinen kipinä saa innoitettua naputtelemaan kirjaimia peräkkäin ja ihmeellisesti jonkinmoista tekstiä tulee saaden aikaseksi ainaskin sen että olen "kartalla" joka tarkoittaa että täällä mukana ollaan :)

Eilen oli 5 vuotis synttärit tällä meidän "trinssessalla". Siellä tunnelmissa alkoi tuo laulu soimaan miettien että mahtaa riemu olla ylimmillään kun kerran pääsemme taivaallisiin juhliin. Olivat vuokranneet kaksi pomppulinnaa pihamaalle ja lapsia oli tosi paljon pomppimassa riemuhuutojen raikuessa. Oli tyttö onnessaan kun sai juhlat sillä hänellä ei ole ollut juhlia kuin kerran muistaakseni, aina ollut jotain häslinkiä että juhlat jääneet. Lapsi monesti sanonut ettei hänellä ole ollut synttäreitä surumielisenä. Nyt ainakin oli sellaiset kemut että varmaan muistaa loppuelämänsä. Huvittavinta oli ettei lahjat merkinneet mitään vaan toisten lasten seura sekä liikunnan riemu. Mummoakaan ei noteerattu ollenkaan :)

Uskon näin että meille on järjestetty valtavat juhlat Isän luona kunhan maltamme vielä hetken odottaa. Ehkä tuntuu niinkuin lapsesta ettei hänelle koskaan juhlia ole, täällä voimme seurata naapureitten juhlariemuja kokien miksi minun eloni on tälläistä ilotonta sekä juhlatonta. Luotetaan että pian tulee vuoromme ja saamme pomppia pilvipomppulinnoissa ilman huolireppujamme. Eikös olekkin ihanaaaaaaaaaa tiedossa.

Kiva kun Marja kävi kertomassa kuulumisia ♡ Olisi mukava kuulla Tuikesta, Riitusta, Soliksesta, Vehnästä, TMIW,, Lissunkin päivityksiä odottelen jne. Tähän osioon voi kirjoittaa ilman kirjautumists jos käynyt niin että unohtanut salasanansa.

Nyt lähden kahveelle sillä kohta naapuri soittaa mustikkaan, hän aina niin aikasessa lähtöön.
Lämmin päivä tulossa pomp,,pomp, pomp.....lähdetään pomppien tähän päivään alksneeseen. Jos ei jalat anna pomppia niin mieliuvitukselle annetaan kyytiä :)


Nyt portti on avoinna. Käy sisälle joutuisaan.
Sun paikallesi, mi odottavi, käy Jeesuksen kautta vaan.
On kotimme valmiina, ja rakkaamme odottaa,
enkeljoukot tervehtää jokaista tulijaa."
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja tuike » 08.08.2016 11:00

Tervehdys pitkästä aikaa tuumislaiset!
Kiitos kirjoituksistanne, niitä on ollut mukava lukea, vaikka valitettavasti itse en ole saanut aikaan minkäänlaista tekstiä pitkään aikaan :roll:

Paljon on elämässäni ollut tapahtumia. Lastenlapsia on nyt 6 poikaa: 17, 10, 5, 3, 2 ja 1- vuotiaat. Joten 'mummoilua' riittää :D
Elokuussa meillä on paljon syntymäpäiviä, kun pojan pojat ( 5 ja 3 v ),
poika, veljen vaimo ja mieheni ovat kaikki syntyneet tässä kuussa.

Terveydentilani alkoi heiketä ja ainakin yhtenä isona syynä taisi olla kolesterolilääke, jota olin syönyt monta vuotta. Se alkoi aiheuttaa paljon sivuvaikutuksia, kuten esim. kovia jalkakipuja. Lääke on ollut nyt tauolla melkein vuoden ja muut siitä aiheutuneet ongelmat ovat loppuneet, mutta jalkakivut vaivaavat edelleen.
Toki ikääntymiselläkin on osuutensa vaivoihin, tulihan 70 täyteen toukokuussa :) Varsinaisesti synttäreitäni en juhlinut, mutta oli hyvä syy saada koko perhe koolle ja yhteiseen valokuvaan. Meitä on 15 ja lisäksi oli paikalla veljeni vaimonsa kanssa. Veljeni otti valokuvia ja olihan siinä hiukan haastetta ;)

Miehenikin on sairastellut, keväällä oli leikkauksessa ja siitä on toipunut pikkuhiljaa.
Mökillä käynnit aloitimme poikkeuksellisen myöhään tänä kesänä, mutta onhan tuolla ehditty olla ihan tarpeeksi kuitenkin.
Vadelmia ja mustikoita on ollut runsaasti tänä kesänä ja niitä olemme keränneet ja säilöneet. Kanttarellejäkin on jo löytynyt.

Uimahallin aukeamista odottelen, että pääsisin uimaan. Mökillä meillä rakennetaan uutta laituria ja vanha myytiin alta pois. Poika sen ilmoitti netissä ja nopeasti löytyi tyytyväinen ostaja samalta paikkakunnalta.
Minä en ole viitsinyt kahlata kipeillä jaloillani siellä uimaan, kun rannan pohja on aika karkea. On kyllä vähän harmittanut, kun vesikin olisi ollut sopivan lämmintä, mutta onneksi uimahalli aukeaa viikon päästä.

Maailman tapahtumia seuratessa huomaa, miten Raamatun profetiat ja Jeesuksen sanat lopun ajoista toteutuvat yhä kiihtyvään tahtiin. Olisi aika epävarmaa ja pelokasta elämä tässä ajassa, ellei olisi turvaa Jumalassa. On mahtavaa, kun voi luottaa kaikessa Hänen huolenpitoonsa ja siihen, ettei mitään tapahdu Hänen sallimattaan. Lukemattomat rukousvastaukset ovat todistuksena siitä, Jumala todellakin tietää kaikki tarpeemme ja Jeesusta voi pyytää avuksi joka tianteessa.

Siunattua loppukesää ja alkavaa syksyä teille kaikille!
Avatar
tuike
 
Viestit: 34
Liittynyt: 30.11.2013 09:19

Re: Elokuu

ViestiKirjoittaja pappa » 08.08.2016 23:11

Kun meille ei mustikat tule odottamaan oven taa rappusille niinkuin "naapurissa" ja alkoi tehdä mieli kesän ensimmäistä mustikkamaitoa tuoreista marjoista, oli köntysteltävä hakemaan.
Tosin tässä jälkikorjuussa tuli mieleen, että helpompi ois ollut kerätä noita punaisia ja tehdä uutispuuro.
Meju varmaan kerkes saada enemmän, kun oli aikaseen liikkeellä.
Snapshotjpg292c.png
Snapshotjpg292c.png (187.79 KiB) Katsottu 61 kertaa


Onko Saaren orpokotijuhlille menijöitä viikonloppuna?
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron