tuumis

Huhtikuu

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja rine » 04.04.2016 20:26

Kauniita ja koskettavia ovat laulun sanat ja muutkin kirjoitukset tuovat hetken elämästänne, kuin kuvastimeen,
josta sitä voi katsella. Meillä ollut niin aurinkoista lumet sulavat vauhdilla, minulla valtaosa päivän tunneista mennyt sisätiloissa,
työn merkeissä.
Viikonloppuna kävin uimassa, se tekee polvelle ja koko keholle hyvää. Otan käsiin sellaiset pyöreät litteät vermeet,
jotka saavat uintiliikkeeseen vastusta aikaiseksi. Pyöräilin kirpparilla ja kävin työkaverin kanssa pusero ostoksilla ja kahveet tietenkin lopuksi.
Kuntosali jossa kävin aiemmin on vaihtanut omistajaa, enkä tiedä koska siinä alkaa toiminta.
Kohta pyöräillen pääsee töihin, laiskuus lähtemiseen valtaa voittopuolisesti. Kun pääsee oville hikoilematta, on suuta juhlaa.

Eräänä yönä näin unta, että kuljin
merenrannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehteli kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa
oli jalanjälkiä hiekassa. Joskus jälkiä
oli kahdet, joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain
yhdet jalanjäljet, ja sanoin:
”Herra, sinä lupasit kulkea aina
kanssani. Mikset sinä ollut rinnallani,
kun tarvitsin sinua kipeimmin?”
Herra vastasi: ”Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jäljet,
lapseni, minä kannoin sinua.”
Siunausta kaikille elämäänne
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja pappa » 04.04.2016 22:12

Kiitosvrrren säveleitten tieltä pahat enkelitkin pakenee.... Tiina kyseli tätä ja on jotenkin mielikuva, että sen sanat ja nuotitkin jossain lienis löydettävissä. Olen kuullut tutun kuoron sitä laulavan ja oletan arkistossaan olevan. Jos muistan etsiä ja löydän, tuon sen tänne.
Muuten kauniin ja keväisen päivän olemme saaneet näillä seuduilla viettää. Vesistön jää vaan alkaa pehmitä, mutta mukava siellä on kuljeksia. Ensimmäisistä Leskenlehdistä ihmiset kertoilevat ja lepässä isot norkot.
Joutsenia katselin, kun jäällä lepäilivät. Kevät vaan tuo päivittäin uusia näkymiä, vaikka lumi vielä valtaosin peltoja peittääkin.
Psalmista kirjoittaa Jumalan luoneen kesän ja talven. Me täällä pohjoisessa näemme myös kevään ja syksyn omine piirteineen.
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja rine » 05.04.2016 17:35

Lieneekö tässä sanoja joita kaipasitte, papalle anteeksi..
googletin ja löysin tämän jos ei ole tarkoittamanne, sanat ainakin ovat kertakaikkiaan
koskettavat, koetut ja luotettavat.

Toivon tiellä
Täällä korvessa kuljemme tiellä
toivon määränä luvattu maa.
Missä kaikkien pyhien kanssa
iät kiittää saan Vapahtajaa.

Täällä Kuormana elämän taakat
hengen vaivat ja levottomuus.
Siel’ ei kyyneltä kipua tuskaa,
mennyt kaikki on ajallisuus.

Täällä taistelu syntiä vastaan,
viime hetkihin ankara on,
Siellä veressä voittanehilla
autuus, rauha on sanomaton.

Tääll’ on toivossa käytävä tietä
vaikka veisi se pimeyteen,
Siellä, kotona Jeesuksen luona
usko muuttuvi näkemiseen.

Ällös sieluni matkalle uuvu
kaukaa siintää jo luvattu maa,
Missä kaikkien pyhien kanssa
iät kiittää saan Vapahtajaa.
------
Kiitosvirren säveleitten tieltä pahat enkelitkin pakenee,
kärsiä ne ei voi Kaanaan kieltä, armo heiltä voimat herpaisee.
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja eva » 06.04.2016 03:10

"Autuaita ovat puhdassydämiset." :)
Viime yönä, kun heräsin aloin muistella "autuaita" ja en muistanut puhdassydämisiä. Voi, minua. Ja ne saavat nähdä Jumalan. Olisihan se pitänyt muistaa.
Sain sitten unen, kun näitä mietiskelin.
Nyt ajattelin lukea, ei kuin KIRJOITAN. En taida sitten ehtiä, kun on Hur ja meillä kotiseurat perjantaina.
Täytyy kehua, että sain ikkunat pestyä ulkoa. Tyttö jo kyseli pesijöitä. Eipä siivousfirmat halua pestä ulkoapäin "korkeuksista" Muistin, että meillä uudet tikkaat ja niin kiipeily onnistui putoamatta. Kiitoksen paikka.
:)
Usein mielessä myös on Hanna ja Aralia. Soitin Aralian miehelle ja hän vastasi sairaalasta. Paino ei ollut nyt laskenut, kun oli ollut mämmiä ja kermaa. Hoidot jatkuvat ja kotona saa olla pääasiassa. Oli iloinen soitostani. Kerroin kuinka muistamme häntä.

Kerroin varmaan, että neulon sukkia pojalle, joka kirjoittaa ja menee sotaväkeen. Pitää olla tummanpunaiset. Nyt neulominen on silmukka silmukalta rukousta. Poika ei jaksanut ja jatkaa syksyllä.
:) Teimme ystävän kanssa retken uudelle laavulle. Ihanasti aurinko helli ja kuulumiset päivitettiin. Se oli oikein rukousretki.
Olin avustamassa siellä toisella kirkolla ja sain kuulla mikä on maailman tärkein saarnastuoli. Varmaan tiedättekin: Tuoli lapsen ja sairaan sängyn vieressä. :)
Pappi kuiskasi minulle, ei tullut poikansa tyttöystävän äiti vaikka lupasi. Ei ollut koskaan nähnyt. Kun menin kirkosta ulos, kaksi naista seisoi siinä ja ovi loksahti kiinni jälkeeni. Kysyin, olisivatko halunneet katsoa kirkkoa. Kertoivat , ettei bussia tullut ja toisella ovat vasta tässä. Kerroin, että siellä kaivattiin. Arka rohkaistui. Koputuksen jälkeen tapasivat.
Nyt jo väsyttää.
Teille iloa ja valoa ! Autuaita ovat.... :) :) Hyvä on kiittää Herraa!
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja rine » 06.04.2016 21:21

ELIINA HEINOSEN KIRJE:
Olen ollut muutamalla työreissulla. Olen iloinen, kun sain käydä Oronmyllyllä Naistenpäivillä. Kirkko oli täynnä naisia. Pidin kaksi puhetta. Heli Karhumäki ja ruokailu olivat välissä ja sitten jatkoin toisella puheella. Pidin kovasti Helin puheesta. Toisen oman puheeni jälkeen kerroin, että lähdemme pois. Eräs Pirkko oli minua kyytimässä, kun Tasilla ei ole vielä sitä ajolupaa silmähermohalvauksen takia. Nyt Tasin kunto on hyvä ja ensi viikolla hänen pitäisi saada jo ajolupakin.
Kun sanoin naisille, että olen lähdössä kotiin päin Pirkon kanssa, siihen tilaan tuli tosi paljon naisia, jotka halasivat ja itkivät. Kun en enää jaksanut rollaattorin kanssa seisoa, kun minulla on se luukuolio polvessa, istuin alas ja viereeni istui nainen, joka koko ajan itki ja itki. Kun muut naiset olivat lähteneet pois, puhuin lopuksi tämän naisen kanssa. Sen jälkeen lähdimme hyvällä mielellä ajamaan kotiin. Päivästä jäi tosi kiitollinen olo.
Viime pyhänä, Marianpäivänä, olimme Tohmajärvellä. Kartanon Pirjo oli kuskina ja Tasikin oli mukana. Ensin saarnasin ja sitten oli ruokailu ja päivätilaisuus. Minua valtavasti lämmitti, kun viime marraskuun puolivälissä olin siellä ensimmäisen kerran ja jo nyt lääninrovasti ja kirkkoherra Mikko Lappalainen, jota kutsun Mikko-papiksi, kutsui minut näin pian takaisin. Kun kuuntelin Mikko-pappia ensimmäisellä kerralla, hän kertoi omasta uskoontulostaan. Hyvin harvoin kuulen seura-kunnissa pappien kertovan omasta uskoontulostaan. Se lämmitti hyvin paljon mieltäni.
Nyt Mikko kertoi riparilaisistaan. Hän oli ollut pitämässä rippikoulua Oronmyllyllä 14 oppilaalle. Mikko kertoi heidän käyttäytyvän nätisti ja siellä oli ollut oikein hyvä henki. Viimeisenä päivänä hän jutteli jokaisen leiriläisen kanssa erikseen, ja Mikko oli kysynyt, tietääkö hän, miten pääsee taivaaseen. Joka ei sitä tiennyt, Mikko-pappi oli jokaiselle kertonut yksityiskohtaisesti sen, miten päästään Jumalan luokse taivaan kotiin. Tuntui niin kamalan hyvältä. Hän kohtasi kaikki oppi-laansa yksilöinä eikä pelkästään joukkona.
Muistan itse kun olin aloittanut työt ja olin ensimmäisen kerran puhumassa Suvipäivillä, Kerimäellä. Kun minun vuoroni oli mennä puhumaan, katsoin, miten kirkko on täynnä ihmisiä. Minua hirvitti ja ajattelin, että Jumala, miten pystyn puhumaan… Yhtäkkiä ymmärsin, että vaikka on näin iso joukko, silti jokainen heistä kuuntelee yksilönä, omilla korvillaan. Minä en puhu massalle, vaan yksilölle. Samalla lailla Jeesus puhuu jokaiselle samassa puheessa yksilönä ihmiselle, jonka hän halusi kohdata, jota hän rakasti, ihmiselle, jonka takia hän antoi henkensä hänen syntiensä sovitukseksi.
Olen ajatellut aikaa, kun pysyin paremmin pystyssä ennen viimeistä halvausta ja ennen tätä kävelykieltoani. Silloin minun mielestäni ihanimmat vapaapäivät olivat sellaisia, että aamulla jo klo 8 lähdin torille ja siitä jatkoin matkaani vaatekaupoille (tietenkin, minnekäs muuten sitä nainen menee). Aina menin rukoillen joka paikkaan, jotta Jeesus olisi mukana ja saisin jollain lailla puhua hänestä. Rukoilin, että Jumala järjestäisi tilaisuuksia.
Samarialaisesta naisesta puhutaan Joh. 4 –luvussa. Kun Jeesus kohtasi tämän naisen, jolla oli ollut jo monta miestä ja Jeesus tiesi hänet jo entuudestaan. Kuitenkin ensin Jeesus pyysi häneltä apua. Eniten minua on puhutellut tämä kohta, kun Jeesus sanoo: ”Anna minun juoda astiastasi”, Joh. 4:7. Olen itsessäni huomannut saman piirteen. Kun esim. ennen kävelin ilman rollaattoria, varsinkin jos tie oli hyvin jäinen, en uskaltanut yksin lähteä ylittämään katua. Kerrankin olin ylittämässä katua ja pyysin vieressä kulkevalta nuorelta mieheltä apua. Hän kuljetti minut ja tuli ihan hyvä keskustelu uskoon liittyvistä asioista. Hän kuunteli, ainakin näytti siltä, hyvin sujuvasti. Sitten jäätikkö loppui ja minä toivotin siunausta.
Samaten kun menin mekkokauppoihin, sanoin, että etsin työvaatetta. Myyjät rupesivat esittelemään hyvin arkisia ja yksinkertaisia vaatteita. Vastasin, etten minä tällaisia halua, kun työ on yhtä juhlaa… Niiden pitää olla nättejä, hienoja ja värikkäitä vaatteita niin, että ne näkyvät kirkolta kotiin. He kysyivät, että mitä työtä minä oikein teen. Sitten kerroin, että olen Kansan Raamattuseuran evankelista. Kierrän Suomea kertomassa siitä, miten Jeesus on meidän kaikkien synnit sovittanut. Kuten tämän myyjänkin.
Kävin oikeastaan niissä kaupoissa silloin tällöin juttelemassa, joissa minua oli kuunneltu. Rukoilin aina, ettei olisi muita ihmisiä, jotta saisimme rauhassa rukoilla. Olen monta ihmistä johdattanut näin Jeesuksen luokse. Ainut haitta siinä hommassa oli se, että aina jouduin ostamaan vaatteita, jotta he eivät vain luulisi, että tämän uskon takia käyn siinä kaupassa puhelemassa.
Vaikka sanoin KRS:ssa pomolle, että minulle tulee niin kalliiksi tämän evankeliumin vieminen, niin siitä huolimatta he eivät ruvenneet maksamaan minulle mitään vaaterahaa.
Kaupoissa näkyy myös pikkuisia vauvoja ja taaperoita vanhempineen. Aina heitä nähdessäni tuntuu, että heitä pitää jäädä katsomaan ja juttelemaan vanhempien kanssa. Ovat vauvat sitten vastasyntyneitä tai taaperoikäisiä, he ovat niin liikuttavan näköisiä. Ja olen aina kiitollinen, että he eivät ole omia, en enää jaksaisi hoitaa. Mutta heitä on ihana katsella. Aina kun eroamme, toivotan koko perheelle Jumalan siunausta. Minusta se on vähintä mitä voin tehdä, mutta se on tosi iso asia.
Joh. 4:13-15: ”Jeesus vastasi hänelle: ´Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.´ Nainen sanoi: ´Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.´" Nainen oli kertonut Jeesukselle syntinsä, ja hän sai kohdata Jeesuksen Vapahtajana. Saman tien nainen, joka ei ollut koskaan uskaltanut mennä kaivolle muitten naisten kanssa, lähti kuuluttamaan ilosanomaa Jeesuksesta koko kylän asukkaille. Hän sanoi: ”…tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt” (Joh. 4:29). Ei ollut enää häpeätä, vaan hän oli saanut armon.
”…ja he sanoivat naiselle: ´Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja´" (Joh. 4:42).
Jeesus oli yksin kaivolla, kun opetuslapset olivat menneet ostamaan ruokaa, jota he halusivat palatessaan antaa myös Jeesukselle, niin Jeesus ei tarvinnut sitä, vaan hän sanoo, Joh. 4:34:
”Mutta Jeesus jatkoi: ´Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.´”
Minä en ole tähän päivään mennessä tajunnut vielä, että tämä on työtä, kun saan käydä puhumassa Jeesuksesta. Mikään ei tee minua niin onnelliseksi kuin se, että saan kertoa ihmisille Jeesuksesta. Ja kun näen, että he ottavat Jeesuksen vastaan, se on paras palkka.
Monet haluavat olla ns. pönttöevankelistoja, mutta meitä jokaista tarvitaan puhumaan yhdelle ihmiselle kerrallaan. Kohtaamaan ihmiset yksilöinä, kuten Jeesuskin kohtasi. Ei tarvitse ajatella, että minulla on niin mitätön työ, vaan se on maailman tärkein tehtävä. Kun ihminen, kelle juttelet, löytää Jeesuksen. Älä ikinä aliarvioi työtäsi.
”Älkää halveksiko pienten alkujen päiviä…”, Sakarja 4:10.
”Minulle avautui ovi Herran työhön… 2. Kor.12. Jumala lisää vastuuta sitä mukaa, kun olemme uskollisia vähässä.
Rakkaudella sinua siunaten
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja amanda » 08.04.2016 16:13

Tuumis ystävät. Kirjoituksianne ei ole enää niin usein kuin ennen, mutta mukavaa kuitenkin että jaksatte kirjoitella voimien mukaan. minä piristyn kevään valon mukana. Mutta kaikki hidastuu kun ikää tulee ja selkä kipu haittaa myös kaiken tekemistä. Kiitos Jumalalle kaikesta hyvyydestään, nurkumielen yritän tukahduttaa kiitoksella.

Muutto touhuja hiljakseen yritän edistää. Pakkailen kirjoja ym. Lapset olivat luonani eilen, pojan perheessä H-hetki alkaa lähestyä. Tutkitaan ja mietitään kuinka nyt toimia, syntyvät vauvat kasvavat kovin isoiksi. Poikaa siellä on luvassa. Ilolla odotan taas uutta ihmistä, neljättä lasten lasta. Rukoillaan että kaikki menisi hyvin.

Luonani kävi ystävä jolle Herra on antanut Pyhän Hengen lahjoja. Yhdessä kyselimme mitä Hänellä on asiaa meille. Avautui Jes:52.8 " Kuule! Vartijasi (kristityt) korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään kuinka Herra palajaa Siioniin," pankaa vartijat sanan paikalle kristityt, luin Ahuva Ben-Meirin kirjasta, että alku kielellä siinä käytetään samaa sanaa kun nyt kutsutaan kristytyjä Israelissa.
Kymmenes jae, Pyhä käsivarsi on Jeesus joka istuu Isän oikealla puolella. Israelia kootaan edelleen tavalla ja toisella, Jeesus tahtoo heille ilmestyä kun aika koittaa.

Siunausta ja voimia kaikille. Olette rakkaita Jeesukselle, Hän rukoilee puolestamme alati.
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 08.04.2016 19:37

Kiitos taaas mille harvoille, jotka ovat jaksaneet jotakin jakaa tai kirjoittaal
Pidan tuon Marjaliisan tyylista, on niin rentoa ja matalan tason sanaa, etta jokainen voi siihen tarttua.
Pienellä roskakierrolla taas näin muutamaa uutta kukkaa, kissankapalaa, leijonankitaa ja olisin nahnyt myös ruiskukkaa, ellei se olisi jäänyt rakennusprojektin alle. LUULTAVAST ALEMPANA LAAksOSSA SITÄ vielä olisi.
Lapset olivat yhtenä päivänä järjestäneet kauppoja tuohon mutkaan nimitän sit
ä Hyrsylän mutkaksi. Tyttöjen kurkunpalat eivät oikein menneet kaupaksi, ja oli heillä pari isoa omenaa......pojat myivät limsaa, lasillisen sai sekelillä Sen verran heidän yritteliäisyyttään kannatti kanattaa. :lol:
Eilen meitä oli taas 6 mummelia koolla Jerusalemissa, soimme falafelit pitassa, istuimme vähän miten sattui, vedimme tuoleja lähemmäksi siinä kadulla. Pari nuorehkoa miestä istui lähellä ja Annukka alkoi haastella heidän kanssaan. Eivät olleet koskaan tavanneet suomalaisia.....kyselivät miten tähän maahan jääty. Ajateltiin, että myt luulevat Supmessa olevan vain mummoja, mutta viereisessä pöydässä taisi istua pari suomalaiste tyttöä, jotka kylä häpyivät siitä pian.
Telkussa näin yhden ministerin, joka muinoin 1990 luvun alussa oli kai armeijassa, tuolloinhan oli se ns Persianlahden sota, jolloin kaasunaamarit ja tiivistetyt huoneet ym. Hänen sukunimensä on Sai, lahja ja hön joutui yllättäen kotirintaman selostajaksi tai rauhoittelijaksi, mutta ei ollut saanut mitään ohjeita.Myöhemmin hän sanoi keskinmeensä sen, etä käski ottaa lasin vettä
ja rauhoittua.Siitä tulikin sanonta, ota lasi vetta......
Koko talvi on taalla, tai ehka teillakin, ollut sellaista vaihtelevaa, täällä kevät ja syksy yleensä vielä enemmän.Yällä viikolla lähennellyt plus 30, ensi viikolla taas plus 10....13 eli kohta ollaan samoissa asteissa.
Kevätiloa.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja meju » 09.04.2016 09:06

Unohtuiko tunnussana?

Aurinkoista aamua teille kamut ☆ Puhuttelussa ollaan taas heti aamusta ja tällä kertaa Evan viesti sai aikaan hätäännyksen etten osaa auttaa. Eva viestitti ettei pääse tänne sisälle kun päivittänyt koneen ja salasana hävinnyt jne . Etsin tuosta yläoikealta "kirjaudu sisään" kun klikkaa niin sieltä löytyy kohta mistä uuden salasanan saa, ehkä menee jonkin aikaa ennenkuin aktivoituu mutta pitäs onnistua tai toinen juttu kirjautuu uudelleen. Huomasin että tosi vähän osaan auttaa tälläisissä tilanteissa. Pääasia ettei luovuteta vaan apua saadaan varmasti :idea:
Tästä tapahtumasta ajatus kuinka voin auttaa lähimmäistä löytämään elämän tärkeimmän tunnussanan Jeesus, etenkin miten voin selittää selkokielellä kuinka tärkeää on tämä nimi joka on avain jolla ovet aukeaa ikuiseen kirkkauteen sinne minne Jeesus on mennyt valmistamaan meille ikuisen kodin. Koemmeko hätää heistä jotka eivät ole kirjautuneet ja heistä jotka unohtaneet tärkeimmän sanan. Vielä voimme olla auttajia sillä tänään on pelastuksen päivä.
Rukoukseni on että saisin viisautta ja ymmärrystä sekä muistia.......etten unohtaisi tehtävääni tässä ajassa. Meidän jokaisen tehtävä on kertoa tästä avainsanasta Jeesuksesta joka ei ole salainen vaan kiin tärkeä että meidänkin pitäisi pitää esillä tätä sanomaa niin selkeästi että yksinkertaisinkin ymmärtäisi kuten meikäläinenkin....

Tämmönen mietintä täällä käynissä. Maalla olen ja ihan pitkällään sohvalla naputtelen tätä sohvalla. Tänään onkin vaihtelua tiedossa sillä pääsen kirkonkylälle kuuntelemaan Liisa Puraa, naapuri järjesti kyydin ja nyt treffit maitolaiturilla 11.30. Oikeesti en yhtään tiedä kenen kyydissä pääsen mutta varmaan saan taas uuden tutun tällä tavalla. Jännästi löytyy uskovien yhteys täältäkin ja tunne että huhu liikkunut että siinä tienvarren torpassa on niitä uskovia.....
Lenkkikaveria yritin pyytää mukaan mutta ihmeellisiä esteitä löytyi, puutkin pitää pilkkoa että ehtii kuivua jne....."pidä minut estettynä". Minäkin marttoihin liityin ihan sen takia että saisin sit mukaan vastaavadti mut......ei vielä. Elkäämme lannistuko vaikka kieltämättä harmittaa kun Liisakin niin hyvä puhuja ja harvoin täällä päin.

Eilen oltiin hampurilaisilla ulkomailla, kävimme Värtsilässä huvimatkalla Henin ja miestemme kanssa ns. tankkausmatkalla. Muualla ei käyty kuin kahvilassa jossa hyvät hampurilaiset söimme. Mukavaa yhdessäoloa tämäkin ja sitä vaihtelua :roll:

Nytpä tässä tulikin tuumailtua ja lähdettävä sanomalehden hakuun joka tulee tuonne tien varteen 200m päähän. Koiruli ihmeessään katsoo etteikö tänään lehteä haetakkaan, tavallisesti mieheni kanssa sen noutavat mut hän lähti pilkkireissulle.
Lähdetään mekin kalastamaan, luottaen Jeesus tekee meistä taidollisia että osaammeverkot viritellä oikealla ajalla oikeisiin syvyyksiin...
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja rine » 09.04.2016 20:58

Ilahdutitte kirjoituksillanne,
Meillä ollut aurinkoinen päivä olen pyykännyt äidille, käynyt uimassa tyttären kanssa ja
haravoinut oksia joita lumen sulaessa löytyy. Alkoi loma ja tiistaina sitten tyttären luokse.
Tilanne on sikäli erikoinen että äiti jää hoitajien varaan. Mies on paikalla tarvittaessa, mutta
uskon kaiken hoituvan, hyvin ovat äidistä huolehtineet.

Kun Herra avaa kätensä kaikki tulevat ravituiksi, ylistys Herralle,
toivottavasti Eva pääsee kirjoittelemaan, näin me pyydämme Taivaalliselta Isältä-
Teille jokaiselle Hänen läsnäolonsa tuoksua ja elämää levosta käsin.

Kuva
Avatar
rine
 
Viestit: 1689
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Huhtikuu

ViestiKirjoittaja mie » 10.04.2016 07:40

Meju täällä kokeilee pääsekö kirjoittamaan vieraana. Avasin tämän osion kokeilumielessä että Evakin pääsisi käymään kun ei ole löytänyt avaimia tuumikseen .
mie
 

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron