tuumis

Joulukuu

Joulukuu

ViestiKirjoittaja meju » 01.12.2015 07:39

"Ystävä hyvä, relaa jo vähän
pysähdy hetkeksi vaikkapa tähän.
Jouluna turha on höösätä suotta,
sitähän kerkeää pitkin vuotta.
Teetpä sinä sitten tuota tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelma ja tuoksut!"

Tervetuloa istahtamaan tuumikseen hetkeksi kiireittenne keskeltä.Ovet käväsin avaamassa aamusta aikaisin mutta jatkan vielä nukkumista etten vaan liian ahkeraksi rupea ;)
Tulen uudelleen illemmalla kertomaan kuulumisia.

http://joulukalenteri.positiivarit.fi/luukku1.php
 

 
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 01.12.2015 13:23

Tosiaan hyvaa joulunalusaikaa.
Kerronpa jutun, jota en ehka saanut lapi aiemmin.
Taalla on postin tunnus kauris, vaittavat etta pitaisi olla etana.
Eras henkil lahetti naina paivina itselleen kirjeen, etta kauanko viipyy saman kaupungin sisalla. Vain kuusi paivaa :mrgreen:
Minulle taas sattui toissapaivan hauska tapaus, postin suhteen. Postiauti meni ohi, ja tiesin, etta sen oltava tultava takaisin samaa reittia. Minulla o;li kirja laukussani. Seisoin risteyksessa ja heiluttelin sit; kirjetta! Hymyilevat postimiehet pysayttivat auton, avasivat ikkunan ja ottivat kirjeeni mukaansa. Kuinka sitten ja missa viipynee, on eri asia.
Ei hoosata joulua, ei.Kyll' se tulee.
Jospa se Suomen postilakko loppuisi. Ostin kortteja lahettaakseni niita. Ja toivottaakseni joillekin ystaville ja sukulaisille oikein hyvaa Messiaan syntymajuhlaa, ja rauhaa sydamiin.
Sitapa jo teillekin tana adventtiaikana.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Vehnä » 01.12.2015 15:20

Tiina kirjoitti hauskoja postiin liittyviä juttuja - nauroin täällä itsekseni. Eikä postin lakkoakaan tarvitse harmitella, kun osapuolet pääsivät eilen sovintoon. Ihan rauhassa saa kortteja kirjoitella ja lähettää.

Pääsen taas piakkoin katsomaan Vivamon Raamattukylän joulunäytelmää Ihmeellinen ilo.

Siunattua adventtiaikaa jokaiselle lukijalle!


Kuva
"Minä olen sinut nimeltä kutsunut."
Avatar
Vehnä
 
Viestit: 188
Liittynyt: 16.12.2013 19:23

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 01.12.2015 19:43

Yksinäinen liekki hiipuu hiljalleen.
Ihminen on luotu toisten yhteyteen.

Yhdessä me voimme roihun sytyttää,
valaisemaan yötä, synkkää ikävää.

Kirkkaammaksi kasvaa loimu nuotion,
halkoja kun siinä sylillinen on.

Yhdessä me voimme tehdä ihmeitä.
Hiipunutkin liekki syttyy hetkessä.

-Anna-Mari Kaskinen
Kuva
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 01.12.2015 20:02

Elina Heinosen lähettäjäkirje :P
Ihan ensimmäisenä pyydän sinua tarkistamaan osoitteeni, jos jotain postia minulle lähetät. Olemme asu-neet jo 13 vuotta tässä Satamakatu 25:ssä, niin yhä edelleen minulle tulee postia Satamakatu 8 –osoitteel- la, jossa aikaisemmin asuimme. Kaiken lisäksi siihen numeroon 8 muutti perhe nimeltään Heinonen. Välillä postit olivat täysin sekaisin ja asunto 8:n uusi asukas loppujen lopuksi hermostui ja tuli haukkumaan minua, miksi en ole muuttanut osoitettani. Kun selitin hänelle, että olen muuttanut osoitteeni ja minkälainen työ minulla on, mutta enempää en pysty teke-mään kuin muutaman kerran kirjeessä olen pyytänyt tarkistamaan osoit-teeni. Mutta vielä viime viikollakin tuli entisellä osoitteella postia. Jos siis haluat lähettää esirukouspyyntöjä tai joulukortteja, oikealla osoitteella ne molemmat ovat tervetulleita! Tänään minulle on pistetty 3. kerran kortisonia polveen. Koko kesän polvi on ollut kipeä. Koska olen ent. sairaanhoitaja, enhän minä ajoissa tietenkään lääkäriin mene. Viimein menin lokakuun lopulla. Maaningalla olin puhumassa rullatuolissa, kun en enää rollaattorilla päässyt kulkemaan. Muutaman saarnankin olen jumalanpalveluksissa pitänyt istuen, kun en ole kärsinyt seistä. Mutta nyt viimeisen piikin jälkeen olen toiveikas ja uskon tämän olevan paranemaan päin. Lääkäri joutui kyllä viisi kertaa etsimään oikeaa pisto-paikkaa ennen kuin hän sen löysi. Nyt olen ollut kävelykiellossa, mutta silti olen luottavainen tämän asian suhteen. Voitko kuitenkin rukoilla, että kivut häviäisivät ja polvi tulisi kuntoon, kiitos! Torstaina 19.11. minulta leikataan nenästä ihosyöpä. Se on myös sellainen hyvänlaatuinen pahanlaatuinen, että minulla ei ole siitä minkäänlaista huolta. Näitä kremppoja näyttää vaan olevan, mutta olen näitten kanssa siitä huolimatta ihan tyytyväisenä, kunhan vaan pääsen kertomaan Jeesuksen rakkau-desta ja hänen suurista teoistaan. 26.11. tullutta tietoa polvesta: Kävin juuri ultraäänessä, joku leikkaus on tulossa. Nähtävästi ei ole iso leikkaus. Magneettikuvausta odottelen. Se asia, mitä haluan sinulle erikoisesti kertoa, ei ainakaan ole se, että minua pitäisi säälitellä, koska minus-sa ei ole mitään säälimistä missään asiassa. En itsekään sääli itseäni. Tämä kuuluu elämään. Jeesushan sanoo: Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman”, Matt. 16:33. Tämä raamatunkohta tulee kohti, ainakin minulle. Se hoitaa ja lohduttaa minua aina. Tähän mennessä minulle ei ole tapahtunut mitään, mikä ei olisi ollut siunauksena. Se, mitä haluan joulukuun kirjeessäni sinulle kirjoittaa, on tosi tarina pienestä pojasta. Olen kuullut tämän tarinan, mutta en ole itse ollut siinä mukana: Pieni poika oli kädet ristissä polvistunut ison kiven juureen ja luetellut aakkosia: a, b, c, d… Yksi mies oli osunut paikalle. Kun poika oli lopettanut aakkosten luettelemisen, mies oli kysynyt, että mitä sinä teet. Poika vastasi, että annoin Jumalalle kaikki kirjaimet ja Hän tekee niistä sitten rukouksen. Minua puhutteli valtavasti tämän pikkuisen pojan usko. Hän oli ehdoton siinä, että Jumalalla on hyvä tahto. Katsoessamme tämän päivän maailmaa - katastrofeja, terrori-iskuja, pakolaisten kulkemista ym. - niin monet ajattelevat Jumalan aiheuttavan nämä asiat. Ei, vaan ihmisten pahuushan tämän kaiken aiheuttaa. Jumala on kuitenkin jokaisen meidän mukana joka ainut hetki. Sen takia saamme luottaa siihen, että jos kerran turvaamme Jeesukseen omana Herranamme ja Vapahtajanamme, meille ei satu mitään, mitä Jumala ei hyväksi näe. Uskallatko sinä sanoa Jeesukselle: Tapahtukoon sinun tahtosi.
Monet ajattelevat niin, että jos sanomme Herralle ´tapahtukoon sinun tahtosi´, niin tapahtuu jotain kauheata. Silloin meillä ei ole oikeaa jumalakuvaa, jos luulemme, että pahaa tapahtuu silloin, kun annamme Jumalalle vapaat kädet. Jumala on rakkauden Jumala. Jumala antaa meille myös vaikeita asioita. Mutta Hän antaa ne silloin, kun tarvitsemme niitä ja jotta pysyisimme lähempänä Häntä, Hänen armoansa ja rakkauttansa. Ja jotta Hän tulisi meille yhä tärkeämmäksi ja välttämättömäksi. Jumalalla on aina meitä kohtaan hyvä tahto. Sen takia, jos et ole ennen sanonut Jeesukselle sitä, niin sano se tänä jouluna: Tapahtukoon sinun tahtosi myös minun ja rakkaitteni elämässä. Jouluevankeliumissakin meille sanotaan enkelijoukon sanoma: Kunnia Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto. Se sana kuuluu myös sinulle tänä jouluna – ja joka ainut päivä. Luota siihen! Tammikuun kirjeen kirjoittaa taas toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoma. Sinulle sanelen seuraavan kirjeeni helmikuussa. Kiitän sinua tästä vuodesta! Kiitän siitä, että olet ollut rinnallani joka päivä. Teitä on valtava joukko, joka haluaa olla rinnallamme. Ja olette uskollisia tehtävässänne. Kiitos uskollisuudesta, kiitos rukouksista, jotka menevät Jumalan luokse. Kiitos siitä, että meille kaikille tulee joulu ja meillä saa olla keskinäinen rakkaus. Näen nyt silmissäni joulukuusen. Latvassa loistaa kirkas tähti. Toisilla on jouluna kuusi, toisilla ei. Mutta tähti ohjaa meille tietä seimen luokse. Kuten se aikoinaan näytti itämaan tietäjille, niin se näyttää tänä päivänä myös meille oikean tien sinne, missä on seimenlapsi. Jotta hän saa syntyä sydämeen nyt, jos se ei ole ennen sinne tullut, ihan tällä hetkellä. Ja nyt samalla hän pyyhkii pois sinun syntisi. Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa tämänkin vuoden asiat anteeksi annetuiksi. Tämän vuoden ensimmäisen sana oli 5. Moos.2:7: ”Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne eikä teiltä ole puuttunut mitään Olkaa kiitollisia.” Voin sanoa, että tähän asti vuotta tämä sana on kantanut minua aivan valtavasti. Luen sen joka ainut päivä. Meiltä eikä perheeltämme ole puuttunut yhtään mitään. Olen ollut Jumalalle tästä hyvin kiitollinen. Luota sinäkin tähän sanaan. Meillä on kaikki se, mitä tarvitsemme. Ylijäävän osuuden voimme antaa Jumalan käyttöön. Näin keräämme samalla aarteita taivaaseen. Siunattua adventin aikaa, joulun odotusta! Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Amen! Rakkaudella, Eliina Heinonen
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 02.12.2015 01:55

Siunattua joulukuuta sisaret ja veljet!
En ole käynyt täällä, tunnustan heti. Minulla on ollut omat syyni, mutta ne eivät johdu kenestäkään teistä, no, ehkä vähän ulkopuolisuutta joskus koin mutta kukaan teistä ei mitään sellaista ole tehnyt että se olisi muuta kuin oma tunne se ulkopuolisuus. Eli ei mikään oikea syy olla täältä pois.
Eikä muutenkaan mitään elämää kummempaa ole tapahtunut. Suruja ja iloja tulee ja menee. On tapahtunut pahoja ja hyviä asioita. Sitä meikäläisen elämää tämä kai on tällainen, niin kuin kai useimpien meistä. Opitaan uutta ja hylätään vanhaa mikä ei hyväksi meille ole.

Sitä voisi joku ehkä miettiä myös että olisin ajautunut kauemmaksi Jumalasta kun en ole täällä käynyt, mutta sekään ei ole syy. Päinvastoin. Olen juossut ahkerasti kirkossa ja lukenut enemmän uskonasioita kuin ikänään. Ja kuunnellut Jumalaa, tai siis ainakin yrittänyt kuunnella. Kovinhan minä yhäkin välillä kerron Isälle miten minusta asiat pitäisi mennä :mrgreen:

Nyt tulitte mieleeni.
Kävin muutaman vanhan tekstin lukemassa, mutta mejun "häpeämis"- kertomus pysäytti jo alkumatkasta. Minä en kyllä ymmärtänyt mitä mejun olisi huonetoverin mukaan muka pitäisi hävetä? Mokoma huonetoveri tuollainen joka itkettämään alkaa.
Mutta. Ehkä minäkin olen teille huonetovereille surua aiheuttanut täällä... Sanonut typeriä asioita ja jankannut turhista. Ja onhan minullekin täällä paha mieli tullut joskus. Olen kyyneleen tai pari pyyhkinyt pois ja jatkanut täällä kuitenkin. Joskus me huonetoverit emme vain tiedä mitä ihan oikeasti olemme käyneet kukakin lävitse. Silloin toisen viattomastikin lausuttu huomautus voi tuntua pahalta. Toivon ainakin ettei kukaan uskova tahallaan ilkeä olisi.

Iloitsin että olette täällä jatkaneet kaikki tutut kirjoittamista (ainakin mitä pikaiseen katselin). Ikäänkuin olisin eilen poistunut talosta ja tullut tänään takaisin. Kaikki oli ennallaan, tutut kengät eteisessä.
Samalla kuitenkin ikävöin taas niitä kirjoittajia, joiden kirjoituksia emme täällä enää saa lukea. En itse varmastikaan ehtinyt sanoa heille kaikkea mitä olisi pitänyt sanoa, joten sanon nyt kaikille yhteisesti seuraavan: Jokainen majislainen, jokainen tuumislainen on jollain tavalla hyvässä mielessä koskettanut sydäntäni. Jokaisen tarinoita olen lukenut ja varmasti jokaisen elämää myötäelänyt sen minkä olen uskaltanut kirjoituksista ymmärtää. Mutta olenko koskaan pysähtynyt kaikkien kohdalla ja kiittänyt Jumalaa teistä? En. Olen pyytänyt siunauksia teille, rukoillut puolestanne, hymyillyt mukavien juttujen kohdalla ja surrut ikävien asioittenne äärellä. Mutta kiittänyt en teistä ole.

Jumala, kiitän tästä piskuisesta joukosta joka lohduttaa, kannustaa, tukee ja ohjaa kun sitä tarvitsemme. Kiitos siitä että he jaksavat kirjoittaa silloinkin kun olisi helpompi vain keskittyä live-elämään... Sillä tämä foorumi ei ole vain foorumi, vaan voi olla jopa jonkun pelastusköysi, yksinäisen ilo tai vahvistuksen kokemus. Jotain mikä toimii lyhtynä silloin kun itse on hukassa. Ohjaa Jeesuksen luokse ja osoittaa että on ihmisiä joilla on hyvä sydän ja aikaa vieraallekin.

Emme kirjoita vain toisillemme, vaan myös heille jotka Jumalan johdatuksesta täällä salaakin piipahtavat.

Siunausta ja oikein mukavaa joulukuuta!
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja rine » 02.12.2015 12:05

Kertakaikkiaan ilostuin jopa käteni kohotin, miksi, siksi kun kyökkipiika on käynyt ja ihanasti tyylilleen uskollisena
"kylläistä" tekstiä kirjoitellut. Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, eli 14.11(rukousosio) mainitsin kuinka Lissu ja kyökkipiika
ovat vahvasti mielessäni ja kumpikin on nyt käynyt. Voi, kuinka iloitsenkaan, elämä kantaa Herra johdattaa.
En usko että täällä käymisen puute olisi merkki siitä että Jumalasuhde olisi kylmennyt, itsestäni voin sanoa että
kaikki on suurta Jumalan armoa elämässäni ja mitkään näkyvät tekemiset eivät tee meistä otollisempia Jumalalle,
vaan sydämen usko ja uskollisuus sille näylle jonka on osaksensa saanut.
Minä en tiedä mitään
en sitäkään
mutta Herra on mukana

Minulla ei ole ketään teistä kohtaan mitään henkilökohtaista, jonka vuoksi olisin loukkaantunut.
Päin vastoin, jokainen tänne kirjoitettu rivi teidän taholtanne on kädenojennus ja rohkaisu
Jumalalta. Elän elämässäni ruuhka aikaa, kirjoitteluni on tätä arkea ja samankin toistoa mutta olen aina kokenut
että olemme yhdistetty langalla johonkin suurempaan kudelmaan.
Kiitos ja siunausta elämääsi Kyökkipiika niin kauniisti meille kirjoitit rohkaisun sanoja:
Jumala, kiitän tästä piskuisesta joukosta joka lohduttaa, kannustaa, tukee ja ohjaa kun sitä tarvitsemme.
Kiitos siitä että he jaksavat kirjoittaa silloinkin kun olisi helpompi vain keskittyä live-elämään...
Sillä tämä foorumi ei ole vain foorumi, vaan voi olla jopa jonkun pelastusköysi, yksinäisen ilo tai vahvistuksen kokemus.
Jotain mikä toimii lyhtynä silloin kun itse on hukassa.
Ohjaa Jeesuksen luokse ja osoittaa että on ihmisiä joilla on hyvä sydän ja aikaa vieraallekin.
Emme kirjoita vain toisillemme, vaan myös heille jotka Jumalan johdatuksesta täällä salaakin piipahtavat.

Tässä huippu:
Kaikki oli ennallaan, tutut kengät eteisessä.
Olkaa siunattuja askareissanne, nyt lähden työmaille.
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 02.12.2015 13:01

Olette itkettävän ihania, kaikki tuumislaiset!
Ja Jumalapa raksti niin koko maailmaa......koko maailmaa, ei rajoitu meihin!
Mainostaisin yhtä vanhempaa kirjaa, josta satuin huomaamaan tekstin. Taisin jo silloinkin mainostaa. Pyydän itsekin naapurilta sen taas lainaksi.
Julia Fischer, Israelin udet opetuslapset. Päivä.
Siinä on haastateltu 14 messiaanista enemmän tai vähemmän johtohenkilöä.
Hän antaa väsyneelle voimaa
ja voimattomalle väkevyyttä
runsain määrin.
.....
Mutta ne jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman....
eli vaihtavat Jumalan voimaan.
Halleluja, amen!
Mielihattuani ei ole löytynyt,
mutta aurinko paistaa pilvien lomitse.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja eva » 03.12.2015 09:38

:D :D Kiitos kaikista kirjoituksista!
On ilo tulla tänne, kun olette täällä ja "kengät eteisessä."
Me jokainen olemme niin mainioita, Jumalan luomia erilaisia. Joskus sanoinkin, että olisin, kuin ."Tynnyrissä kasvanut tyttö," jos en täällä olisi.

Päivärytmi on joka päivä erilainen ja ei pääse pitkästymään. Eilen Uimahallin saunassa tuli mielenkiintoinen keskustelu ja lupasin muistaa rukouksin kaveria. Sitten pesuhuoneessa hän tuli ja kysyi nimeäni, jospa hänkin muistaa minua. Toivottavasti tapaamme vielä.

Miten Mejun niska jaksaa? Minun tuli jo kipeäksi, kun netti ja kutominen huonossa asennossa. Eilen vävy valisti: kylmää 20 min ja särkylääkettä ja seuraavana päivänä toistaa kolme kertaa kylmä.
Oletteko ottaneet rokotteen? Me ei ole otettu vielä.

"Nöyryyden kukka ei kasva muuta, kuin oman minän haudalla." Kuulin tämän Patmos radiosta.
Apt. 11:14-17
Iloa ja valoa päiviinne! :) :)
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Joulukuu

ViestiKirjoittaja amanda » 04.12.2015 14:20

Olemme siis päässeet Joulukuuhun, tulin juuri koiran kanssa ulkoa satoi jonkunverran.puitten oksilla pisarat helmeilivät.

Kirjoituksistanne olen iloinnut, hyvämieli tuli Kyökkipiian kirjoituksesta, aikaa on kulunut viimekerasta. Nyt kaipailen Mejun viestiä kun lupasit.... :?:

Minulla on jatkunut teinitytön kaitseminen, monta iloa on on ollut. Eilen hän esitteli Filosofian tehtävää, kysymys josta hänen pitäisi kirjoittaa essee: Mikä on elämän tarkoitus? Minä sanoin en voi siihen vastata muuten kuin Jumalan luomistyön ja Hänen antamansa tehtävän etsiminen ja löytäminen avulla. Siinä he ystävänsä kanssa keskustelivat, vaikea on ilman Luojaa löytää vastausta. Mutta hyvää keskustella asiasta joka on todella perusasia ihmisen elämässä. :roll:

Viime sunnuntaina olin kuuntelemassa ICEJ.n Suomi johtajan puhetta iloitsin suuresti selkeästä Sanasta. En ollut aikaisimmin käynyt siinä seurakunnassa, laulettiin monta hebrealaista laulua ja siunattiin Israelia. eikä unohdettu kaikkia muitakin kansoja joita Jumala rakastaa. Israelilla on tehtävä Jumalan suunnitelmissa. Siellä oli myös perhe Israelista jonka Jumala oli kutsunut nimenomaan Tampereelle, he kertoivat kovasta elämän koulusta, useita keskenmenoje ennenkuin olivat saaneet nykyiset terveet lapsensa. Olivat saaneet heti ystäviä täältä ja he olivat lahjoittaneet heille kaiken tarpeellisen. Olivat kiitosta täynnä Jumalan hyvyyttä kohtaan. Suuresti ilahduttava ilta. Ajattelin siinä,, kyllä Jumala joutuu ihmisiä joilla on tärkeä tehtävä Jumalan valtakunnassa kovien koulujen kautta kuljettamaan.

Näillä ajatuksilla toivon teille runsasta siunausta ja johdatusta kaikissa asioissamme. Joulu odotus iloa!!!!! :)
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Seuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron