tuumis

Marraskuu

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 05.11.2015 16:42

Pähkäilen minäkin taas tätä nettiyhteytä. TV7 hävisi yhtäkkiä, ei alaknut näkyä. Suljin toosan ja sitä ei näy vieläkään, mutta ihne ja kumma Tuumis avautui.
Eilen katsoin aika paljon ohjelmia. Tuli vastaan myös Joyce Meirsköhän hän oli. Oli siin
ä mullekin sana, eli mene ja tiskaa ne tiskit pois :mrgreen: teinkin sen, mutta vasta tänään. Oli entisiä ja myös eilisen vierailun, se vieras plus yksi naapuri ;)
Katsoin myös Jumalan juoksutytöt. Se sattui vastaan tänäänkin. Voi, sellaisen Jumalan ja Jeesuksen läheisyyden haluaisin minäkin tuntea ja kokea, alituiseen????
Myös loppusanat kolahtivat. Sain kerran erään odottamattoman lahjan ja siinä olivat mukana nuo sanat.
Valitusvirret 3, 22,23,24,25,26.
Herran armoa on,
ettemme ole täysin tuhoutuneet,
sillä häneb laupeurensa ei ole loppunut.
Se on joka aamu uusi,
ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Minun sieluni sanoo
Herra on minun osani,
sen tähden minä panen toivoni häneen.
Herra on hyvä häntä odottaville,
jokaiselle joka häntä etsii.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa
pelastusta Herralta.
Näin eteenpäin, ystävät.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja eva » 06.11.2015 09:52

:) Ajattelin illalla, että, jos herään aamulla, teen raamattupiiriläisille rakkauskirjeet Jeesukselta. Nyt ne ovat valmiit ja ihan kivan näköiset. Kyllä tuntui ensin typerältä. Me luemme Jeesuksen rakkauskirjeitä, eikä paholaiselle anneta tilaa.
Leena tuossa puhui Patmos radiossa. Lopetti jo, kun minä taas hävitin kirjoitukset.
Tuossa aamupalan valmistaja heräilee ja lähden kymmeneksi piiriin.
:) Karjalan mailta selvisimme hyvin vaikka pitkä oli ajo Lappeenrannasta. Olimme oikein tuplasynttäreillä. Olimme muutaman yön kylpylässä. Olipa ruuhkaa, kun pyhät ja naapurimaassa syysloma. Sekaan sovittiin, kun vesijuttuja ei voi väliin jättää. Laskin ison liukumäenkin.
Eilen suunnittelimme SenoiriFoorumia ja sitten kiertelin hakemassa huivia tai korua mekkooni, kun la on taas synttärit. Näillä mailla saisi olla jotain uutta. Illalla soitin taas "tuelleni" ja hän sanoi, tule hakemaan täältä.
Lahjaa mietin. Toivomus on, että jokainen muistelee synttärisankarin kanssa viettämiään hetkiä. Onhan niitä, mutta puepa se sanoiksi kaikkien kuullen. :o

"Minut itseni kahleista irroita Herra.
Minut tarkoitit toisia rakastamaan.
Minut puhdista, uudista, varusta herra.
Minut herkistä toisia kuuntelemaan.
-------------------------------------------
Olen kallis ja tärkeä sinulle, Herra,
tulit minua, lastasi, vapahtamaan.
Minut itseni kahleista irroita, Herra.
Minut varusta toisia rakastamaan.
------------------------------------------
Rakkauteesi uppoudun kokonaan, Herra.
Minä sinussa elämän täyteyden saan.
Minun henkeni, ruumiini, sieluni, Herra,
hoidat ehjäksi alttiiksi palvelemaan.
----------------------------------------------
Rakkaudesta ylistän sinua, Herra,
suurin lahjoista onhan se lapselle maan.
Minä kiitän ja riemuitsen sinussa, Herra,
sillä kaikkia täällä nyt rakastaa saan. Anja Järvi
:) :) :) :) Tätä kohti ja lupauksiin luottaen tähän päivään! Siu, siu
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja meju » 06.11.2015 10:02

Opi
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kanne ... /node/1471
Huomenta luokkatoverit ♡ Monellako luokalla olet sitä en tiedä mutta samaa kirjaa opiskellaan ja opettajamme Pyhä Henki meitä opettaa ohjaten totuuteen kirkastaen Jeesusta Kristusta.

Aamusta olen ollut "tukiopetuksessa" ja sain tosi hyvän oppimateriaalin kun vaan sitä käyttäisin. Hoksasin esitteen Jukka Norvannon Raamattu opetuksesta, olen kuunellut sattumoisin silloin tällöin Deistä kyseistä sarjaa mutta en muista sitä säännöllisesti kuunella. Nyt tajusin että voin ladata sarjan tähän tabletille ja lujasti päätin myös opiskella. Neuloessa on hyvä keskittyä opetukseen. Laitoin linkin tuohon alkuun jos joku toinenkin innostuu joskus.....
Hepreaa edelleen opiskelen mutta en vieläkään aakkosia osaa kuin ehkä 15 kirjainta jos niitäkään, mut onhan minulla loppuelo aikaa :lol:
Sukkia tulee ainakin parit viikossa ja lapasia kahdet parit väsäsin. Korvapuustia ja kääretorttuja tehty joka viikko jne.... Luettelen näitä uusia juttujani sen takia että nämä on sellaisia joita en olisi kuvitellut eläkkeellä tekeväni sillä ne ei ole koskaan kuuluneet juttuihini leipomiset, käsityöt, opiskelu. Mielenkiintoista mikä seuraava ahaaa ajatus kohtaa meikäläisen ja eteniin se että ei jää jämähtäneeseen olotilaan vaan yritän ainakin tsempata itseäni ja toivottavasti muitakin.

Kiitos kaikille kirjoittajille, olette tietämättänekin näitä tsemppaajia. Mukava kurkistaa teidän luokkatoverien elämään näin ruudun takaa, olemme etäopiskelija kavereita mutta opettajamme on sama ☆☆☆☆☆
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja rine » 06.11.2015 21:38

Täällä käyty jo varhain, Eva toiminut sydämenuskosta käsin ja jakanut rakkauskirjeitä,
lastenkaltaisten on taivasten valtakunta.
Mejun kirjoituksesta luokalle jäämisestä tulee mieleen aina E.Lemisen runo:
Sain koulussa ehdot
koulutoverit antoivat kasteessa
kielissä,ekumeniassa,ripissä,laissa.
He halusivat jättää minut luokalle kerran jos toisenkin,
sitten he eivät enää huolineet minua mukaansa;alaluokkalaista.
Opettaja kysyi kokeessa rakkautta,yritin vastata, mutta vasken helinä
ja kulkusen kilinä oli ainoa vastaus.Sain ehdot , jäin luokalle monesti.
Mutta opettaja ei ajanut ulos, eikä erottanut koulusta, hän vain rakasti.
Hän täytti sen lain, joka vaadittiin.
Opin uskomaan pienten tavalla ja sanomaan nimen Jeesus.
Enkä enää masentunut yläluokkalaisten katseistakaan.

Olen tänään ollut työstävapaalla, jo 8 aikaan lähdimme äidin kanssa lääkäriin,parturiin
ja muille asioille, kahvilassa odottelimme kyytiä lopuksi. Äiti sai kortisonia käsivarteen
siinä on suuria ongelmia kulumineen ja nestekertymineen, enää sitä ei kannata leikata
toinenkin käsi kuvataan ja tutkitaan vielä reuma mahdollisuus.
Olen viikonlopun töissä, joten toivottelen jokaiselle siunattua viikonloppua.

http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaar ... imaa.shtml
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 07.11.2015 18:11

Hyvää sekalaista lauantaipäivän jatkoa, sateista ja aurinkoistakin.
Kieli pitkällä olen odottanut kahta kirjaa Suomesta, ei ole viel
ä kuulunut. Ovat jo viikon matkalla olleet. Toinen on Pekka Sartolan uusin kirja, olikohan sen nimi Sinä päivänä.....
Tällä välin luin Wilkersonin vaimon kirjan. Kertoo lapsuudestaan., nuoruudestaan ja elämästään EWilkersonin, kuuluisan julistajan rinnalla. Monia asioita koki, myös Jumalan vastauksia, mutta myös moneen keraan uusineesta syövästä, kahden tyttären läpi käymistä syövistä......Lääkäreitten kautta heillä selvittiin, vaikka mies saarnasi Jumalan voimasta ja todellisuudesta.....
Ja siinä sitä uskoa vasta tarvittiinkaan. Ja sana antoi lohdutuksen.
Aamulla olin kokouksessamme. Kuuloni taas tällä hetkellä alentunut, niin että en juuri sanaselityksestä paljoa kuullut.
Laulut puhuivat.
Eka laulu oli Jesaja 60,2
Katso, pimeys peittää maan
ja synkeys kansat,
mutta sinun yllesi koittaa
Herran kirkkaus,
sinun ylläsi näkyy
hänen kunniansa.
Nämä sanat tosin sanottu Israelin kansalle,
mutta Jumalan lapsina saamme omistaa sen itsellemme.
Jos tunnemekin olevamm e välillä kuoleman varjon laaksossa,
saamme odottaa Jumalan valoa ja voimaa.
Ja sitä odottaessammekin saamme olla turvassa. :)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja pappa » 07.11.2015 22:33

Millä luokalla olet? kyseli palstaemäntä.
Tuohon en osanne vastata, koska niin usein oon unessa ollut vanhan lyseon kuudennella luokalla ja yhtä usein mut on lempattu sieltä pihalle. Joskus olen tavoitellut kirjoituksiinkin ja pelästynyt vapaaehtoisesti niin, että olen herännyt todellisuuteen. Viimeksi tänään kehotettiin live-elämässä suorittamaan jo vihdoin se lukio loppuun, kun sen voi nyt tehdä vaikka kannon päässä istuen.
Koulussa tänään istuin ja "vanhempi" rouva sanoi, kun kerroin, että hyvin vähän ymmärrän raamatusta, että miten sitä meikäläisen voi odottaa tuntevan raamattua, kun opettajakaan ei ymmärrä.
Minkä verran sitten tunnemmekin Jumalan sanaa, onko sillä ratkaisevaa merkitystä, kunhan tunnemme kirjoitusten päähenkilön omassa sisimmässämme?

Siis olen kaiketi edelleen kipuilemassa sen kuudennen luokan oven edessä...
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja amanda » 08.11.2015 17:19

Sunnuntai on kulumassa, Isänpäivä, soitin pojilleni onnittelut. Nyt on tullut märkä ja pimeä Marraskuu. Kiitos että te olette olemassa, tuotte iloa.

"Hamaan vanhuuteen asti minä olen sama", tänään kun lähdin koiran kanssa ulos, kompuroin portaissa paikat olivat niin kipeinä. Tämä Raamatun paikka nousi mieleeni lohdutuksena. Jos on elämässään lukenut Sanaa, sillä Sanalla meitä Pyhä Henki voi lohduttaa. Milloin laulu milloin Sana Raamatusta nousee mieleen. Minä olen nyt tällaisella luokalla että raihnaisuus tuntuu jatkuvana riesana. Mutta jokin ei muutu Jumalan uskollisuus.

Dei on auki ja Hannu Haukka kertoo ihmeellistä asiaa Libanonissa Beirutissa on IRTV:llä kaupunki missio. Kyllä ovat vaarallisessa paikassa. siinä meillä rukous tehtävää. Herra tee ihmeitä! Jospa saisi suuremman näyn ilo sanoman viemiseen.

Jeesus olkoon kanssanne.
Avatar
amanda
 
Viestit: 336
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja rine » 08.11.2015 21:06

Tänään julimme isiä kautta suomen, Onnea teille,
Laitan laulun, josta pidän..
https://www.youtube.com/watch?v=9zFm5WLsdrM
Amandan mainitsemaa lohdutusta teille jokaiselle, tule
Pyhä Henki ja lohduttaen ja vahvitaen.
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja meju » 09.11.2015 12:34

Johdatuksessa
Hoos 14:7 (14:8) Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.

" En osaa selittää, miten minä, heikko ihminen, voin saada olemukseeni voimaa pysyä Jumalan yhteydessä, mutta tiedän tämän olevan siitä huolimatta tosiasia. ( Virtoja erämaassa kelenterista )

Tänään koen jotain sellaista että virvoitun, jotain virtaa suonissani taivaallista voimaa lähteestä ikuisuuden. Ihmeellistä johdatusta olen kokenut viikonloppuna ja tiedän rukouksenne on paljon auttanut minuakin ja monia muita myös. Oikeesti on ollut niin pimeää jota ei sanoin voi kuvata, just just laahustanut päivästä toiseen peläten että erakoidun ja menen ihan lukkoon. Osaa en selittää mutta Raamatusta tiedämme että näitä pimeitä hetkiä on kokeneet vahvimmatkin uskonsankarit. Se tunne kun ei mitään vastauksia saa rukouksiin ja kokee hykäämistä "Jumalani miksi hylkäsit minut", tuli nämä Jeesuksen huutamat tuskan sanat mieleeni, tiedän että minun kokemukseni ei ole kuin aavistusta mutta kuitenkin kasvattavaa näin uskon. Emme koskaan voi turvata muhun kuin siihen ettei Jumala meitä hylkää lupaustensa mukaan vaikka elämämme tilanteet ehkä siltä näyttäisi jos emme itse hylkää Jeesusta ja hänen viitoittamaa tietään.

Tapahtui sellaista että läksin hirvipeijaisiin mieheni ja tämän ystävän kanssa joka on lenkkiseuranani maalla, päätimme tulla peijaisista kävellen pois ja matkaa ehkä noin 10 km . Yleensä en lähde npihin tilaisuuksiin mutta nyt koin että tarvitsen vaihtelua. Vastapäätäni tuli istumaan tämä pariskunta joka oli Orollakin ja tutustuin heihin pikkasen tietäen että sielläki kylällä on uskonsisaria, yhdellä naistenpäivillä olinkin tämän rouvan kyydissa mutta tutustumisemme on vasta alkuasteella :) Hänpä rupesikin kertomaan että lähtee Petroskoihin Anjan reissulle, samassa tuli valtava matkakuume että tahtoisin lähteä. Kuullut en ollut matkasta ja se varmaan jo täysi koska 20 pv lähtö. Heti kun peijaiset loppui ulos kiiruhdin Anjalle soittamaan ja 3 paikkaa vielä vapaana, eipä siinä joutanut empimään enempää vaan ilmottauduin heti ja...samassa hän kertoi että maaliskuulla Israelin matka. Itsekkään en tajua että sanoin " lähden mukaan varaa paikka". Autsssssss nyt menee lujaa ja yli varojen, mutta kuitenkin luja luottamus että tämä on johdatusta ja varmaan asiat järjestyy että saan matkarahat kasaan jotenkin. Mietin sitä että töissä ollessa puhuin kuinka hyvä eläkkeellä kun saa matkustaa milloin haluaa mutta nyt onkin monta muuta mutkaa matkassa. Tulin siihen tulokseen että niin kauan kun terveys antaa periksi niin yritän mennä ja vaikka pankkitiliin ei kerry säästöjä niin luotan huolenpitoon taivaalliseen kun en ihan järjettömiä juttuja hmmmm. Tieten kin pennoset olis tarpeen lapsille ja lapsenlapsille mutta olen hiukan itsekäs tässä elämäni vaiheessa sittenkin.

Siinäpä sitten kotiin kävellessä ystäväni ihmetteli kuinka nopsaan tein päätöksiä ja ihmeissään oli. Mutta sittenpä iinä kävellessä tulimme entisen koulun kohdalle jossa nykyisin hoitokoti, muistin että siellä on asustanut uskonsisar yli 10 vuotta ja kysäisin että voitaisiinko käydä katsomassa mennessä. Koskaan ennen en siellä ollut käynyt niin vähän arastelin jos vaikka sisar siinä kunnossa ettei voi vastaanottaa. mutta toisin kävikin, hän oli niin pirteä ehkä ylipirteäkin ja sanoi ensimmäiseksi "nyt rukoillaan", etsi meille tuolit ja sanoi siinä istukaa, itse meni petiin pitkälleen ja aloitti piiiiiiiiiiitkän rukoushetken. Olin tosi vaivautunut sillä tämä ystävähän ei ole uskossa ja vilkasinkin sivusilmällä miten reagoi mutta ihan tyyneesti istui, keskeyttääkkään en voinut tätä innokasta rukoilijaa. Lähtiessämme hänen silmänsä oikein loisti sanoen "Jumala lähetti teidät".
Pitkä matka oli käveltävänämme ja odotin kommenttia ja tulihan niitä " mitä ihmeen kieltä hän puhui", hän alkoi kyselemään rukouskielestä jota ei koskaan kuullut ja niinpä meille tulikin valtavan syvälliset keskustelut, kerroin omasta kokemuksistani kuinka epäilin kaikkea ja epäilen edelleenkin jos en löydä vahvistusta Raamatusta. "Eksytte jos ette tunne kirjoituksia", kehoitin häntä tutkimaan Raamattuaan mitä mainitaan armolahjoista ja Pyhän Hengen toiminnasta.
Arvatkaa mitä hän sanoi rukoilijasta " oli niin hyvä rukoilija ja onnellinen kun sai rukoilla, hyvä kun menimme". Olen todella aralla mielellä ollut tämän ystävän kanssa näissä uskonasioissa enkä olisi tohtinut olla noin rohkea kuin tämä "rukoilijasirkka". Muistetaan rukouksin tätä rukoilijaakin että hän jaksaisi olla tärkeällä paikallaan, hän on ikäiseni ja ajatelkaa joutunut olemaan laitoksessa jo 10 vuotta, naimisissa on mutta ei pysty kotonaan edes käymään.....*huoks* silti uskossa säilynyt. Emme aina ymmärrä näitä johdatuksia. Meikä ahdistuu niin vähästä......oli taas oppituntia liiankin kanssa.

Vanhin poikakin soitti isälleen eilen ja kutsui mietä katsomaan uuttaa koiraansa, uskomatonta että eilen kävin hänenkin luonaan. Eikö rukouksiimme vastata ihmeellisesti ja nyt on vanhin lapsenlapsi tuolla sohvalla nukkumassa kun ei voi mennä kouluun rokon takia. Eli tämäkin vastaus kun saan jonkinverran mummotellakin.

hups nyt tulee liian pitkä tarina mutta olen niin innoissani ja jännittynyt mihin seuraavaksi johdatetaan ja minkälaisten polkujen kautta. Vielä noista matkoista että ne niin ihmeellisesti tulee tietooni kuten nytkin ihan siellä ettäänperillä Tutjun erämökillä. Tämä puhutteli että emme ole Isältä piilossa ja Hän kyllä tietää missä olemme ja näitä viestinviejiä tulee etäisinpäänkin sopukkaan. Jos sinusta tuntuu ettei näin ole niin usko johdatukseen niissä epäuskon syöväreissäkin sillä voihan olla niin ellei me kohdattaisi vaikeuksia emme kulkeutuisi niille johdatusten teille jotka Jumala meille avannut-

Uusi viikko uudet kuteet....kujeet ;)
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Marraskuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 09.11.2015 13:08

Amandaa minä muistin ja lähetin huokaksen ylsöpäin hänen selästään! Kas kun oma selkäni kipeytyi YÖLLÄ niin että aamulla oli vaikea päästä petistä ylös. Ymmärtää heti toista paremmin. Viime yönä kääntyilin ja vääntyilin mukavampaa ja kivuttomampaa asento arsien, ja samlla muistin muitakin Tuumiksen ihmisiä.
Nyt on ilma viilentynyt, seköhän tuntui välillä jöhm3ttävän netinkin. Häipyi, mutta palasi. :o
Satelee vettä. käykaktuksen iurheasti työntää kolmea nuppua, jaksaneeko aukaista.
Perunapensaani, joka edelleen tosin hento, kuitenkin eka kerran sinä on kohtalaisen paljon kukkia. Just sellaiset kuin perunanvarsissa, samaa sukua se on.
LUonnossa näin vain jonkin keltaisen kukan, nimeä en tiedä, ja yhden pelliksen kanssa.
Kyllä niitä kukkia kohta lisää tulee, syklaamin lehtiä näkyy paljon.
Meillä oli aikoineen tapana jouluksi ostaa joillekin naapureille kasvatettuja anemoneja, oli vaikea vielä löytää. Ja nyt on vasta marraskuun alkua ja monessa paikassa ollaan nähty anemonekimppuja, etuajassa. :roll:
Mejull siunausta matkasuunnitelmiin. Jos minun nuoruuteni uudistuu kuin kotkan, niin
minäkin suunnittelen siten joitakin menoja :lol:
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
Ps.121,7, 1992 käännös.
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron