tuumis

Lokakuu

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja eva » 19.10.2015 22:41

Heipparallaa! :D
Olenko selityksen velkaa??
Olen kyllä muistanut teitä ja ollut hengessä mukana.
Olipa tässä rytäkkä. Tämä oli sellainen, että oli yllättäviä ja varattuja matkoja, ynnämuuta.
Nyt tuossa leivonnaiset valmiina huomisia päiväkahveja varten. Kyllä emäntävuorossa olija leipoo yleisölle, mutta kun ei puhujalle ole antaa suuria lahjuksia, minä leivon. Nyt kyllä puhuja saa myös kirjan. Meille tulee säestämään sokea tyttö. Hän on ollut usein ja se on hänelle tosi mieluista. On niin taitava, että jos ei tunne jotakin laulua, me laulamme ja kuuntelee ja jo kohta soittaa täysin. Kerran eräs sanoi, kun lähti, että tämän soitto oli hänelle parasta evankeliumia.
Kiponniemen johtaja tulee puhumaan ja hän on niin sydämellinen, että on ihana olla taas remmissä.
Aamulla täytyy mennä järjestelyhommiin ja siivoamaan, kun tänään pitivät siellä "Naisia kaivolla"-illan.

Teitä lämpimästi siunaten ja hyvää yötä toivottaen väsynyt Eva,( joka käveli kotiin tänään kerhosta)
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja meju » 21.10.2015 11:24

Lapaset
"Nyt lähtee lapasesta", olette varmaan kuullet tälläisen lauseen joka merkitsee kai sellaista että menee vähän yli joku juttu. Tuli vaan mieleen tuollainen hokema, ajattelin että jotain naputan tänne kun niin hiljaista kuin huopatossutehtaassa täällä tuumiksessa, vai liekkö lapastehtaassa...

Oikein arvasitte että neulon nyt lapasia, yksi valmis ja toista yritän väkertää samanlaista.Aika jännä kun muka saman verran silmukoita laitoin niin pienemmältä näyttää toinen lapanen. Noh jospa seuraavista parempia tulee, nämä on harjoittelu parit vasta. Isommat oli tarkoitus neuloa mutta sekään ei onnistunut, jospa vähän venyttelen ja pikkasen raudalla höyrytän :P

Hyvä että Eva kävi moikkaamassa, ajattelinkin että näinköhän jo työlääntynyt tähän kirjoittamiseen ja kun pitempään pois niin voi käydä ettei enään innostakkaan tämä juttu. Itselle meinaa käydä niin että kyllä lukemassa käyn ja pettyneenä kun ei uusia juttuja tullut ja tuntuu etten taida viitsiä kirjoittaa, mietin jos vaikka kerran viikossa kirjoittaisin mut voi käydä niin että seuraavan kerran ajattelen jospa kerran kuukaudessa ja sit kerran vuodessa... Oikeesti eihän tämä olisi harrastus jos väkisin juttuja nyhtäisi eli ollaan vapaita tämän suhteen, jos käy niin joskus että kirjoittajia ei tule niin jäähän meille kivat muistot.

Tänään harmaa päivä muttei ainakaan vielä sada, ajattelin koiran kanssa käydä pienellä lenkillä. Huomenna pääsen kaupunkiin ja monia suunitelmia onkin. Ainakin uimahallille suuntaan ekana ja sunnuntaina seurakuntaan yms. Tietenkin neulomiset mukaan otan :lol:
Naapurin kanssa ollaa tehty joka ilta metsälenkki joka ollut terapeuttista, otsalamppu pitää olla sillä tosi äkkiä pimenee. Täällä on hirviä sekä metsäkauriita näkynyt ihan kammarin ikkunasta näkyy kun joskus vilahtavat meysän reunassa.
Tässäpä nämä juttuni jotka lähti lapasesta....
♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 21.10.2015 17:46

:( Älkää vain hyvät ystävät väsykö ja jää pois täältä.Olette tuleet niin rakkaiksi, kaikki, nekin joiden kanssa ei aina oltu samaa mieltö jostain.....
Rine oli tuonut tois kovan tietopaketin Israel osioon. Mutta kuten ei Ilmestyskirjaakaan kirjoitettu pelotteluun, vaan tiedoksi, ja että muistaisimme kuka on tulossa. Hän on tärkein. Maailmassa tapahtuu paljon, mutta Hän hallitse kuitenkin kaikkea, ja me saamme olla hänen omiaan. Rohkaistaan näillä sanoilla toinen toisiamme, siihen sana meitä kehoittaa. :idea:
kaiken keskellä kuitenkin itse kukin elämme jokapäiväistä elämäämme. Eva pyörittelee milloin mitäkin, jotkut työssään kokevat monenlaista, Meju lapastaan värkkää....
Tiina ei nyt värkkää oikein mitään. Ei harmita sekään, että loimilankoja ei vieläkään olla saatu puihin.....Ahkeroin näes liikaa niiden kolmen saviruukun kanssa, multien ja juurien poistamiseksi, että okapääni rasittui siihne pisteeseen, että sitä koko kättä ei juuri voi liikutella. Kirjoittaessanikin pitää tuoda näppäimistä niin lählle, että käsi toimii vain kyynärpäästä alaspäin :o siis pakollista lomaa kaikesta.
Olen kuunnellut netin kautta radiota, Deitä ja Patmosta. Joulunlapsesta paljon. Ja yritän innostaa jotakuta suvusta siihen.....yksi ystävä tekee puolestani paketin sinne. tosi vähäistä se on mitä yski Tiina voi tehdä, mutta tehdään se mitä voidaan
Eilispäivänä oltiin Annukan ja yhden Lean kanssa kaupungilla, kahvilla. Ja pääasia oli muka, se että Tiina etsii pitkää villatakkia, kun sai :mrgreen: synttärirahaa Oltiin vissiin Jerusalemin kalleimmalla putiikki ja kahvilakujalla, Mamillassa, Jaffaportin ulkopuolella. Väsytin itseni ja muutkin, käytiin läpi kaikki, melkein, kujan puodit, trendipuoteja kaikki.
Oli villatakkkia, mutta.....liian vanhanikaisia tai liiaan uudenaikaisia, liian halpaa tai liian kallista, tuli säästetyksi jopa satan euroon asti, kun en ostanut mitäään. N-in ne asiat hyppii, ylellisyydestä, toisten, toisten nälkään ja köyhyyteen :?
Maailan ja tämän maan poliittista ja turvallsisuustilannetta ajatellen, täytyy sanoa niinkuin tuo Lea ystäväni aina muistaa sanoa, että mitenkähän Jumala tämän asiaan reeraa? Se on varmaa, että hän sen tekee.
Psalmi 125
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja amanda » 21.10.2015 18:08

LEHTIÄ...LEHTIÄ. Kymmenet Isot koivut, vaahterat ja yksi vanha lehmuskin lennättelevät niitä ahkerasti
Meiju lähti lapasesta, meidän perheessä tuntuu olevan tressiä, kireitä siimoja.... Minulla paljon muistoja ajoista, jolloin on ollut niin vaikeaa, että halusi vaihtaa osansa kadun lakaisijan kanssa. Elämän läpi kulkeminen on todella monimutkaista. Eilen juttumme ystäväni kanssa menivät aika hurjiin muisteloihin. Nyt niille voi jo nauraa, mutta sillä hetkellä ne eivät naurattaneet.

Me kuljemme tämän elämämme läpi, lähdemme pois tyhjin käsin. Olemme rakentaneet sellaiset normit, miten ihmisen pitäisi elää, mitä saavuttaa. Sitten hirveä häly kun joku kulkeekin erilaista tietä. Ihana SANA vapauteen Kristus vapautti meidät. Meju on kirjoittanutkin kuinka normit ahdistavat, tuntuu että ei niitä täytä. Vapaudutaan olemaan Jumalan johdatuksessa, otetaan kaikki lahjana hänen kädestään.

Näyttää siltä että Jumalan aikataulussa on kääntymässä uusi vaihe, taivaassa valmistellaan suuria lopun aikojen tapahtumia. Lähi idässä ovat valmiudessa monet maailman mahtavat sota koneistot. Saamme jättää rukouksin itsemme ja läheisemme taivaallisen Isämme hoivaan.
Kiitos Päiville uudesta kuvasta varsin sopiva minulle ja iloisen valoisa.
Avatar
amanda
 
Viestit: 336
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja rine » 21.10.2015 23:01

Kiitos taas kerran tuumailuistanne ja elämänne jakamisesta .Evakin tullut matkoiltansa, muista levähtää.
Syksy on ollut ihana, sateita ei ole ollut enemmälti, tuuli viskoo lehtiä ja niitä riittää, ensimmäinen syksy,
kun emme ole kiirehtineet niiden haravoimisessa. Työmailla minulla menee vireimmät voimat ja aatokset :lol:
jos ne nyt silloinkaan kaksisia ovat. Paljon on päivän aikaan tiedettävä asioita ja tavattava ihmisiä, olen myös
valmistellut sitä esitystäni ja nyt se on valmis, olen ottanut kuvia ja liittänyt niitä esityksen piristykseksi.
Kyllä se vaan on vierasta aluetta.
Tiina liikkunut samoilla kanavilla, minun sydämellä ovat Intian tyttö lapset jos pienestikin voisi auttaa.
http://www.svk.fi/?sid=796&tid=1093
Tänään ja huomenna olen mennyt jo kuudeksi töihin, joten nyt unten maille.
Kuitenkin siunaten elämäänne, Tiinalle Herran kosketusta kipeään olkapäähän.
Amanda:AMEN
Me kuljemme tämän elämämme läpi, lähdemme pois tyhjin käsin.
Olemme rakentaneet sellaiset normit, miten ihmisen pitäisi elää, mitä saavuttaa.
Sitten hirveä häly kun joku kulkeekin erilaista tietä. Ihana SANA vapauteen Kristus vapautti meidät.

mejulle voimia ja muillekkin.
Tänään elän elämäni toista ruuhka aikaa, vaikka tiedän että jonakin päivänä on hiljaista,
nämä äänet ovat poissa ja ihmiset. Toisaalla elän luopumisen aikaa jatkuvasti,
toinen vaihe alkaa, toinen loppuu.
http://blogitaivas.fi/2015/09/20/milloi ... en-kanssa/

Voi, mikä riemu,
kun jälleen yhdessä vietämme juhlaa
soi kiitos korkeuksiin.
Voi, mikä riemu,
kun itse Jumala toivoaan tuhlaa
taas meihin toivottomiin.
Voi, mikä riemu,
kun synnit anteeksi annettiin.
-P.Simojoki-
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja pappa » 22.10.2015 22:18

Säätila on muuttumassa, näin säätieteilijä kertoili aamusella. Onko kauniit syyssäät vaihtumassa siihen märkään harmauteen ja räntäsateisiin?
Lehtien haravoimisella olisi kai kiire, mutta kun puut vielä pidättelevät osaa taakkanaan, sateen pieksettävänä.
Snapshot.png
Snapshot.png (103.05 KiB) Katsottu 123 kertaa
Avatar
pappa
 
Viestit: 352
Liittynyt: 05.03.2015 23:55

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 23.10.2015 10:15

Papalle tiedoksi!

Fagervikin ruukkikylässa olisi harava hommia reippaille eläkeläisille !

Kuva
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo
Avatar
Lasse
 
Viestit: 950
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja eva » 24.10.2015 08:16

Hyvää huomenta ja aamujen aamua! :D

Mutta voi ihmettä, mikä tämän koneen tekstin pienensi? On niin pientä, että tuskin näen. Onko konstia suurentaa tekstiä!? Ei jaksa tihrustella kauan.

Huomasin lehdessä ystäväni, Salmen 99 v, joka kuoli kesällä, että hänen kotinsa on myynnissä. Kyllä monet yhdessäolot tulivat mieleen ja sitten:" Eikä hänen asuinsijansa enää häntä muista." :( :(

Kiponniemen johtajalla oli toinen toistaan ihmeellisempiä kertomuksia elämästä, Jeesuksen kohtaamisista ja surusta ja ilosta. Pois tullessamme yksi sanoi: "Onhan ne totta, ei noita voi keksiä päästään." Elämähän on ihmeellisempää, kuin elokuvat.
:) Haimme tapamme mukaan kyytiläisen. Hän ei ollut pihassa ja soitin. Samaan aikaan tulee mies autolleen ja huomaa kassin maassa, avaa ja panee autonsa penkille ja lähtee. Ystävä tulee ja alkaa etsiä kassiaan. Mieheni sanoi, miten kassille kävi. Siinä oli kanerva suojaruukussa ja ystäväni hattu. Ystävä tiesi, kenen autopaikka siinä on. Sitten illalla soitti ovikelloa ja hattu oli hyllyssä ja kukka ikkunalla. Ystäväni sanoi: Hattu tuossa hyllyllä on minun ja pani päähänsä. Mies sanoi: "Minä ajattelin, milloin olen ostanut tuollaisen hatun." Kukista mies sanoi: "Ajattelinkin , kuka minulle on ostanut noin kauniita kukkia." Muistisairas mies tarvii nyt tukea. Kuinkahan paljon tällaista on. Juurihan puhuttiin uutisissa, että ajokortti annetaan liian helposti.
Kyllä pakkaa itselläkin asiat unohtumaan. Saa monesti palata lähtöpaikkaan, mitähän minä olin hakemassa. :shock:

Kuulin tilaisuudesta , jossa selitettiin pakolaistilannetta. Tilaisuudessa rohkaistiin tekemään tuttavuutta ja tervehtimään kaupungilla. Eräs vanhempi henkilö oli sanonut :"Eihän me täällä muutenkaan tervehditä." Näinhän se paljolti on. Tyttärellä on jo luokassa, missä näyttöään antaa juuri tulleita pakolaisia.

Kävin kuuntelemassa Mufindin ( Tansaniassa lastenkylä, jossa kävin viime lokakuussa) lasten kuulumisia, kun sinne lähtijät soittivat. Aids-sairaidenmäärä on edelleen sillä alueella korkea. Orpoja lapsia on paljon. Avustamme Leena-lääkäriä, joka tekee valistustyötä. Hänestä on ollut monessa aikakausilehdessä juttua.

Eilen Raamattupiirissä meitä oli yhdeksän. Paisunut liian suureksi. Pitäisi jakaa, että kaikki saisivat puheenvuoron. Luemme Johanneksen kirjeitä ja niin ihana, kun ihan spontaanisti yht`äkkiä laulamme: "On vaikeata rakastaa vaan oppivani soisin. Suo, että mielen itsekkään pois panna Jeesus voisin."

Tänään koko perhekunta lähtee mökille puhaltamaan lehtiä ja putsaamaa rännejä. Minä aion ehkä käydä noukkimassa puolukoita. Ruoat ovat valmiina vaikka syömme kotona. Kahvieväät vaan mukaan.
Uunipuuro on valmista, joten nousenpa tekemään sille marjakeittoa, kun tulevat aamupalalle.

Iloista päivää! Tänään on ulkoilupäiväsää tiedotusten mukaan. :D
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja meju » 24.10.2015 09:18

A
Alku, altis, Anja.....

Olette varmaan törmänneet netissä leikkiin jossa annetaan kirjain ja sinun pitää siitä muovata jokin ajatus henkilöstä jonka kirjaimen antoi. Eli vaikka näin "Eva, ahkera auttaja". :D Nyt kävi niin että Eva antoi tämän kirjaimen kun kysrli miten tekstiä saa suurennettua. Varmaan jokaisen koneella omat niksinsä mutta täällä foorumissa voi suurentaa tuosta ylhäältä oikealta jossa iso A kirjain, sitä kun klikkaa niin tekstin koko muuttuu.

A niinkuin Anja. Avasin kirjan jonka Tiinalta lahjsksi sain siitä välistä tipahti valokuva jossa Anja (Hanna )
vilkuttaa. Kuva on niin näköisensä ja koin että hän tahtoo vilkuttaa meille jokaiselle rohkaisuksi että emme lannistuisi Herran työssä, mikä se itsekullekkin sitten on. Kopsaan tämän Anjan kirjoittaman runon tästä kirjasesta.
"Vajavuus on minulle uskottu leiviskä,
Jumala on luottanut minuun niin paljon,
että on uskaltanut antaa hoitooni
näin painavan leiviskän.

Se painaa,
sitä on vaikea käsitellä,
mutta siihen on kätketty siunaus.

Päältäpäin se näyttää kovalta ja tylyltä,
mutta koska se on tullut Herralta,
se on arvokas
ja hän haluaa minun asioivan sillä."

Kiitoksia kirjoituksistanne ja kuvista, olette asioineet leiviskällänne tuoden iloa sekä jaksamista monien elämään. Ajattelin kuinka Anjankin kirjoitukset vielä tuovat lohtua vaikka itse vilkuttelee jo siellä kotona "tähti ikkunasta".

Kaupungin asunnossa olen ollut pari yötä yksikseni ja nautin täällä olosta. Tosin ei tämä ihan kaupunkia ole vaan 5 km keskustaan ja ihan hiljaiseloa ympäristössä. Rivitaloasunto ja eläkeläistä suurin osa asukkaista vain yksi lapsiperhe tässä taloyhtiössä asustaa. Onneksi keittiön ikkunasta näkyy leikkikenttä ja lastentarhakin , pikkasen elämääkin. Mummotettavani pääsivätkin tuohon tarhaan ja ensi kuulla alkaa uusi vaihe heidän elossaan, hyvä kun tuohon lähelle tulevat niin voin auttaa jonkin verran hakemisessa tarjadta yms. Uudet parakit nousivat tarhan pihalle syystä että tarha homeessa, joten aivan uuteen parakkiin pääsevät. Outoa nykyisin tämäkin rakennus juttu.

Eilen kävin pitkän sauvakävelylenkin ystävän kanssa jonka kanssa aikoinaan paljon lenkkeiltiin mutta nyt mennyt vuosia kun viimeksi yhdessä reippailtiin. Olipa mukava päivittää juttuja, tosin tuumasimme että emme muista mittään... ;)

Jospa nyt lopettaisi kirjoituksen a kirjaimella alkavaan sanaan eli AMEN
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Lokakuu

ViestiKirjoittaja rine » 24.10.2015 20:39

Sataa tihuuttanut eilen ja tänään, lehtimatto kastunut ja painunut maata vasten, näyttää pienemmältä :lol:
haravoitavaa on, ei tarvitse fagervikiin lähteä ;)
Kiitos kirjoituksistanne painoin A kirjainta nyt fontti on hieman suurempaa.
Onko teille käynyt niin, että uskova ihminen alkaa todistastamaan, minulle kävi näin.
Tulin bussilla töistä,vaihdoin paikkaa kun, jalkaa ei saanut suoraksi, oli pleksiseinä vastassa.
Minun edessä istui vanhempi nainen ja kysyi olenko kipeä, sanoin että jalassa on ongelmia ollut,
hän alkoi kertomaan sormestaan, joka murtunut ja Jeesus on auttanut sen parantumisessa, rouva oli puhelias
mutta ajattelin etten keskeytä, antaa todistaa, kun oli bussissa paljon nuoria.
Siinä samassa hän jäikin pysäkille, lupasi puolestani rukoilla ja vilkutti innokkaasti pysäkiltä. Se oli nopea tapaaminen
liekö ollut enkeli, joka tuli minulle kertomaan että Jeesus auttaa,,,,
Tilasin Sartolan kirjan Sinä päivänä Jerusalemissa, jonka sainkin, mutta en ole vielä aloittanut lukemaan.
Mejullekin olisi postia, kunhan saan aikaiseksi niin sitten tuon tutuun paikkaan.
Siunausta elämäänne, kiva kun miehetkin käyneet

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=46949
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron