tuumis

Tammikuu

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja meju » 30.01.2015 13:42

Kuva
(Kampin kappelin sivustosta )

Huomenta ystävät Jumalan antamat <3 On tosi lohduttavaa huomatessa kuinka moni onkaan paikalla muistelemassa pois nukkuneita, todellakin jokainen meistä on jättänyt muistot kirjoituksillaan , moni asia putkahtaa mieleen aivan yllättäinkin. TMIV taisi mainita että muistaako häntä kukaan, varmaan muistamme ja usein kaivannut milloin piipahdat kertomassa kuulumisia. Näitä muistokirjoituksia lukiessa ihan hämmästyy kuinka paljon te muistattekin.

Kyökkipiika kirjoitti puolitiehen vastaan tulemisesta ja kuinkas ollakkaan tämä sama aihe tuli esille kuvan kera. Tätä tämä elämä on, opimme vastaan menemään ja odotamme vastaan tulijaa. Viimeisen rajan kun ylitämme tässä ajassa niin jokainen odottaa että meitä ollaan vastassa. Raamatun kirjoituksista aamme selville että näin on, meitä ollaan vastassa.
Täällä foorumissakin usein kokee että ystävät tulleet puolitiehen vastaan....

Onkohan Hannan hautajaistilaisuus tänään vaiko huomenna? Luulin että ne on olleet jo mutta Amandan kirjoituksesta ymmärsin että tänä viikonloppuna vasta. Varmaan Israelista tulee vieraita ja monilta eri paikkakunnilta. Muistetaan rukouksin tätä tilaisuutta ja Amandalle voimia. Odotamme että saamme kuulla enemmän tilaisuudesta kunhan Amanda jaksaa kirjoitella.

Pakkaillut olen kassia ´kylpyläreissua varten ja sitten ehkä useamman päivän maalla oloa. Minulla onkin sellainen kassi joka aina pakattuna valmiiksi näitä lähtöjä varten eli se on niin kuin vaatekomeroni maallakin, sängyn alle vaan kassi ja sieltäpä löytyy mitä löytyy... maalla ei ole kuin pieni vaatekomero ja siinä mieheni vaatteet niin minulla sitten sängyn alla :lol: Tietenkin välillä pitää purkaa ja täydentää. tosi vähän sitä loppujen lopuksi ihminen vaatetta tarvitsee.....

Tästä tuli mieleen Tiinan kirjoitus majan purkamisesta tuolla rukousosiolla jota olen mietiskellyt. Koen että vanhemmiten ei enään haluakkaan haalia tavaraa saati uusia vaatteita kuin tarpeellisen, ymmärtää pikkasen että on tärkeämpääkin "keräämistä" . Lueskelin Raamatusta tätä riisumis ja purkamis opetusta'

Jes. 38:12 Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista
Paavalin 2 kirje Korinttolaisille 5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Niinpä....
Kuten huomaamme ajatukset on tälläiset ailahtelevat ikävän, surun mutta myös onnellisuuden häiviäkin lentelee tietäessä että uskova siirtyminen tästä ajasta on sittenkin iloinen asia he ovat voittajana perillä. Kuitenkin omaakin loppua miettii ja tätä kilvoitusta juoksuradalla, onko kassissani liikaa tavaraa että kulkuni hidastelee, muistanko päämäräni....

Ihana kun kohta saamme kuulla Marjan vauva uutisia ja kirjoituksen aiheet muuttuu. Ymmärsiköhän Marja kuinka Hannalle olit tärkeä, hän usein hoivasi kirjoituksin ja kannusti. Samoin koin TMIV oli Hannan "lempi poika", hän joskus mainitsi siitä minulle kuinka fiksu mies hän on, ilmeisesti kerran tapasivatkin ihan livenä. taas muistot nousi esille aatoksiin.
Tärkeää kuitenkin kirjoittaa mitä ajatuksiin nousee, tietenkin jotkin asiat hyvä pitää omassa päässään :P Sanomattomat sanatkaan ei ole hyväksi sillä joku voi tulla iloiseksi hyvistä sanoista.
Kuva
Sananl. 25:11
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.


Jospa lopettelisi tältä erää tämän sanojen tuotannon, toivotan teille siunattu viikonloppua ilman turhaa hoppua.....
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 30.01.2015 14:44

Mietin TMIV sinua tässä edellisen kirjoituksen aikaan myös. Mitä kuuluu, miten voit jne. Mukava huomata että olet yhä mukana ja että voit hyvin. Hiljaisuudesta tulee kyllä mieleen sekin, että kaikki ei välttämättä olekaan enää hyvin ja siksikin oli ja on hyvä kuulla että näin ei ollutkaan.

Ja Helinä, etkös sinäkin ole vanha tuttu, vai oletko sama Helinä? Minulla saattavat tosin mennä vanhat keskustelupaikat suloisesti sekaisin päässäni. Niin tai näin, on mukava saada tännekin lisää porukkaa ja tuoreita juttuja luettavaksi. Vaikka ei vanhoissakaan mitään vikaa ole :mrgreen: .

Tiinaa ajatellessani minulle tulee aina kirjava matto mieleen. Mietin että onko jokaiselle maton värille ikäänkuin oma ajatus, oma rukous tai oma kertomus?
Marjan vauvaonni oikein pirskahtelee tänne, teillä on pian alkamassa vauva-arki. Toivottavasti ehdit kuitenkin tänne kuulumisiasi laittaa jatkossakin :)

Tuli tuosta Tiinan vauvajuhlista mieleen oman tyttären ristiäiset. Kohta jonka valitsimme vieraskirjaan on Psalmista 91: 11 Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, 12 ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Tyttärenihän oli täällä Rutosin suomalaisessa koulussa kaksi vuotta "näkymätön lapsi" ja tytär käpertyi sisäänpäin osittain vaikka yritimme kaikkemme ettei niin kävisi. Eivät tekemiset tai äiti, isä ja sisarukset korvaa täysin kavereita, sitä ettei kukaan halua olla kanssasi. Tyttären tilanne muuttui täysin kun hän vaihtoi koulun kansainväliseen. Tuli ystäviä ja perhonen levitti siipensä. Kuitenkin, aina ajoittain tuo juuri kriittisessä iässä koettu hyljeksintä nostaa hänessä päätään, vaikka olemme luulleet että se on mennyttä ja käsiteltyä.
Tytöllä on hyvä poikaystävä, jonka arvot ovat kunnossa. Elämä tuntuu hyvältä, mutta nyt lukion kolmannella paineet ovat suuret. Tytär on fiksu ja pärjännyt erittäin vaikeassa koulussa hyvin (osa opinnoista on yliopistotasoa, siis vaikeampaa kuin Suomen lukiossa), mutta tuelvat kirjoitukset ovat jollain tasolla pelottaneet häntä ja lannistaneet tulevaisuudensuunnitelmat. Olen ollut huolissani miten tyttö jaksaa ja olemme yrittäneet helpottaa hänen paineitaan pärjäämisen suhteen (molemmat tyttäreni ovat koekammoisia), tytär saattaa panikoida ihan tosissaan testeistä.

Tiinan kirjoitus toi kuitenkin mieleen tuon lupauksen, jonka tosin olen muistanut koko ajan, lapsille kun on sattunut yhtä sun toista matkan ja elämän varrella. Olen kuitenkin käsittänyt tuon Psalmin sanoman sellaiseksi konkreettisesti loukkaantumiseksi. Onnettomuudet, sairaudet... ja olen tavallaan jopa ihmetellyt tuota, sillä kahdelle vanhimmallehan se olisi pitänyt laittaa kirjoihin ja kansiin, heille kun sellaisia on sattunutkin. Mutta äsken tajusin: minun ei tarvitse olla huolissani tyttäreni jaksamisesta ja romahtamisesta sen enempää kuin olen muidenkaan jaksamisesta ollut huolissani. Jumala on luvannut antaa enkeleilleen käskyn varjella ja kantaa häntä. Se ei tarkoita, että elämä olisi hänelle silirimpsistä ja helppoa, vaan että mitä ikinä tapahtuukin, tyttäreni selviää siitä Jumalan avulla. Minun ei tarvitse stressata itseäni vanhukseksi lasteni takia.

Haluan kertoa avoimesti itsestäni.
Olen nyt yrittänyt ottaa rennommin. Lääkärini näki minussa selkeitä pitkän aikaa jatkuneen stressin merkkejä. Kaikki stressi ei ole huonoa, mutta elimistö ei tunnista romahtaessaan onko kyse huonosta vai hyvästä stressistä. Ja kun minun pääni on vahva kuin... no, mihin sitä nyt vertaisi? Mieleni on kuin kallio? En siis masennu helposti ja stressi tulee kuitenkin läpi jotenkin: kaikki stressi tulee ihmisillä ulos sairauksina ja kehon ongelmina tai mielen ongelmina, jos sitä on liikaa. Kilpirauhaset ovat aiheuttaneet minulle lääkityksestä huolimatta suuria ongelmia kaiken aikaa, yli kymmenen vuotta (15), mutta kyse ei luultavimmin olekaan kilpirauhasista, vaan niidenkin ongelmat ovat alunperin olleet oire, ei syy. Keho ilmoittaa käyvänsä korkealla ja kovaa, vaikkei mieli sitä tunnistaisikaan.
Onhan noita pahoja ja rankkoja asioita tapahtunut pitkin elämää, vaikka nyt kaikki onkin hyvin. Muuttojakin on ollut usein ja vaikka olen kokenut ne iloisena asiana, ovat ne olleet kuitenkin rankka elämänvaihe, muuttaa usein maasta toiseen.

Mutta joo. Kaikilla meillä on omat kivemme matkalla.
Jos en kirjoittele täällä, johtuu se siitä etten halua avata tietokonetta ollenkaan. Kuten huomasittekin ehkä, huonot uutiset ovat minulle tällä hetkellä hetken sellaisia ylitsepääsemättömiä, kehoni reagoi hyvin herkästi kaikkeen negatiiviseen. Yritän nyt erilaisin toimin saada myös kehoni järjestykseen ruoan, liikunnan, ajatusten ja mielenrauhan kautta. Iso työ, sillä esim. urheiluni saattaa karata käsistä ja sekin lisää elimistön kortisolitasoja ja sekoittaa hormonitoimintaa ja sitä myöten aiheuttaa sairauksia jne jne.
Ajattelen että se mitä Jumala sanoo turhasta huolehtimisesta, ei ole turhaan sanottu. Hetkessä on kuitenkin vaikeampi elää kuin mitä äkkiseltään ajattelisi. Rukous on hetkessä elämistä parhaimmillaan. Kun pääsen yksin tyhjään kirkkoon, aika häviää ympäriltä. Pohjoisen maissa tämä tyhjään kirkkkoon astuminen kesken kauppamatkan ei aina ole mahdollista, joten oma metsäkirkkoni on ollut minulle tiedostamaton keino vähentää myös stressiä :)

Siunausta kaikkien viikonloppuun ja rauhaa kaikkien mieleen ja sieluun toivon myös. Rukoilin tänään(kin) teidänkin puolestanne ja erityisesti liitin rukouksiini Tarian, Hannan ja Aralian toiveet- mitä ne sitten olivatkin :)
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 30.01.2015 15:47

Onpa taalla ollut vipinaa, oikein tulin iloiseksi, kun TMIV ja Helina ilmoitelleet itsestaan. Ette te niin akkia havia mielesta.
Oli monia kivoja sanontoja. Onnellinen melankolisten sarjassa, sinne minakin taidan kuulua.
Joku painoi avaruusnappulaa.... :mrgreen:
Itse olin tana aamuna "karussa", eli menin karkuun, etta sotilastyttosiivooja sai rauhassa siivota kampaani, olis varmaan pitanyt maata sangyssa ollen pois tielta jos olisin jaanyt.

menin siis kutomaan, pakosta, ja sain toisen punaisen matonpatkan valmiiksi. Siina on todella paljon kirkasta punaista, itse tykkaan sellaisesta rappusillani. En tieda vie4la, kenelle ne antaisin.
Olin vain kyllastynyt kutomaan sinista, joista ihmiset tykkasivat, joten halusin jotain iloista, raiskyvaa. Ei siina sen kummenpaa ollut.

Nyt jai lointa tosi vahan, mutta mietin kuitrenkin, mitka varit siihen patkaan panisi. Ihanat varit Jumala on luonut. :lol:
Eilisilta oli tosi hauska. Siis vauvashower. 3-6 lapsen aidit neuvoivat odottavaa aitia odotusajasta, lapsen syntymasta, lapsenhoidosta jne. Ei pelottelua ollut, silla nauru raikuin. Mukana oli myos juuri naiden aitien teini-ikaisia tyttaria, jotka jo nain varhain saivat kuunnella naista asioista. Taallahan usein mennaan tosi nuorina naimisiin, niin oli tamakin odottava aiti, 7-lapsisen perheen nuorimmainen. isosisko harvinaista kylla viela naimaton.
Ainakin sen on myos huomannut, etta lastenkasvatus ei nykypaivana ole halppoa. En ainakaan mina heita kadehdi. Rukouksin pitaa kantaa kaikia vanhempia.
Satunaista syista poydalleni on keraantynyt vino pino kirjoja, erilaisia. Yhdessa niista oli ohjeita paivan matkalle. Hyvia.

Tanaan sinun ei tarvitse huomista jaksaakaan.

Mina olen aina tie4, tanaankin.

Puutteistasi huolimatta ole minulle erittain rakas.

Nailla mietteilla siunausta viikonloppuunne. :)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja eva » 31.01.2015 09:58

:P Hei ja onnellista uutta armon päivää jälleen!
Kysyn heti, ettei kait teillä ole mitään sitä vastaan , että lähetän adressin Aralian perheelle ja kirjoitan siihen niitä tekstejä, joita olette kirjoittaneet suruvalitteluina. Eilen illalla luin miehelleni niitä ja hän kirjoitti ne, jokaisen "nimi" ja teksti. Nyt ovat kauniisti paperilla ja panen ne adressin väliin. Ne tuovat varmaan perheelle lohdutusta.

Täällä on ollut iloisia yllätyksiä ja kiitos kaikille kirjoituksista ja kuvistakin." Eteenpäin elävän mieli." Monesti huomaan miettiväni, kun kuulen jonkun poistuneen tai katson sunnuntain lehteä, miten minä täällä vielä elän ja miksiköhän minua täällä tarvitaan ja tarvitaanko? Pysähtymis- ja rukoushetket ovat kyllä tarpeen minulle, suorittajatyypille.

:shock: Heräsin taas "otsa hiessä." Kuulun 5% suomalaisia naisia, joilla tämä jatkuu. Siitä muistui mieleen Markku Ojasen kertoma tarina:

Lehdessä oli ollut ilmoitus: Etsitään kadonnutta koiraa. Tuntomerkit: toinen silmä sokea, toinen korva pois, turkissa takkuja ja karvaa poissa, ontuu toista jalkaa.
Puhelinnumero ja löytäjälle palkkio.
Eräs mies luki ilmoituksen ja kiinnostui, kuka ihmeessä kaipaa tommoista otusta. Hän soitti numeroon ja sieltä sanottiin, että koira on tosi rakas. Aikaa kului ja soittaja mietti, onkohan koira löytynyt. Hän soitti ja sieltä kuului vastaus, että TUOSSA SE MAKAA JA KUKOISTAA.
Arvaatte, mitä Markku kertoi jokaisen meidän ainutkertaisuudesta :!: ja kuka meitä rakastaa tämmöisenään.
Alakuloisuudesta:
Eilen luin ääneen Billy Grahamin kirjasta Tänään on toivoa: Lainattuja vaikeuksia. Mitkään vaikeudet eivät rasita mieltä ja kuluta hermoja
kuin lainatut vaikeudet. Kuten joku on kirjoittanut: Huoli on pää painuksissa kulkeva ihminen, joka kantaa harteillaan lyijyksi luulemaansa höyhentaakkaa.
Meillä näkyy "sibelius-asentoa."

Eilen menin ompelemaan mekkoani, mutta ohjaaja olikin työntekijäkokouksessa. Yhdessä sitten siivosimme. Sovimme tunti töitä ja puoli lepoa. Taisi kääntyä toisin päin. :cry:

Minäkin muistan TMIV:n, ihana kuulla hyvinvoinnistasi!
Kutkuttavaa odotella vauvauutisia.
Joh.6:68
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Vehnä » 31.01.2015 10:49

eva kirjoitti:Kysyn heti, ettei kait teillä ole mitään sitä vastaan , että lähetän adressin Aralian perheelle ja kirjoitan siihen niitä tekstejä, joita olette kirjoittaneet suruvalitteluina. Eilen illalla luin miehelleni niitä ja hän kirjoitti ne, jokaisen "nimi" ja teksti. Nyt ovat kauniisti paperilla ja panen ne adressin väliin. Ne tuovat varmaan perheelle lohdutusta.


Hyvä ajatus! Täällä on ollut monia paljon ilmaisevia surunpurkauksia ja foorumi oli Aralialle tärkeä.

Myös minä muistan TMIV:n, vaikka vain lyhyeltä ajalta. Ilahduin käynnistä.

Siunausta ja apua ylhäältä teille kaikille!
"Minä olen sinut nimeltä kutsunut."
Avatar
Vehnä
 
Viestit: 188
Liittynyt: 16.12.2013 19:23

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja rine » 31.01.2015 11:06

Vehnä kirjoitti:
eva kirjoitti:Kysyn heti, ettei kait teillä ole mitään sitä vastaan , että lähetän adressin Aralian perheelle ja kirjoitan siihen niitä tekstejä, joita olette kirjoittaneet suruvalitteluina. Eilen illalla luin miehelleni niitä ja hän kirjoitti ne, jokaisen "nimi" ja teksti. Nyt ovat kauniisti paperilla ja panen ne adressin väliin. Ne tuovat varmaan perheelle lohdutusta.


Eva, puolestani voit laittaa suruvalittelut näin, kuin olet sydämellesi saanut, saakoon Herra siunata ja lohduttaa sanojen kautta omaisia, Kiitos sinulle!
Tänään Hanna siunataan taivasmatkalle, siunausta ja lohduttavaa, Herramme Jeesuksen läsnäoloa tässä tilaisuudessa.
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja riitu » 31.01.2015 12:50

Eva, tuo oli kauniisti ajateltu. Minusta voit laittaa adressin Aralian omaisille. Kiitos että näet vaivaa asian puolesta.
Muistan tänään myös Hannaa, hänen viimeisellä matkallaan.

Siunausta alkavaan päivään

https://www.youtube.com/watch?v=9YBNYZ56n4I
Avatar
riitu
 
Viestit: 72
Liittynyt: 24.12.2013 22:54

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja marja84 » 31.01.2015 18:29

Moi huomasin tiinan kirjoituksen ja kyllä muistan kuinka Hannalta sain usein tsemppaavia viestejä yksityisesti ja julkisestikin hän kirjoitti kannustavasti. :)

Ihana huomata kuinka ympärilläni olevat lähituttavat ovat mukana odotuksessa aidolla innostuksella... :)
Se pitää mielen virkeenä ja iloisena :) vaik fyysinen voimavara onkin väsynyt, jäykkä ja muutenki hidasliikkeinen... :) ja tietty alkaa se väsymys käymään sisäisestikin mut voi mikä ihannuus kun maate ollessaan alkaa sisällä tuntua tömistelyä ja iloisen sekä pirteän liikkumisen merkkejä, tietää kaiken olevan kuten pitää. Et kaveri saa happea ja niin edelleen... :)
Keinuu tuulessa hiljalleen,lapseni pieni ja suloinen.
Kanssa enkelin etsiä saa, unta onnen rauhaisaa.

Helmassa tuulen pauhinan, unen saa hän rauhaisan.
Peittona siipi enkelin on lämmin, hento ja sortumaton.

-Marja- :)
Avatar
marja84
 
Viestit: 124
Liittynyt: 26.11.2013 15:13

Edellinen

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron