tuumis

Tammikuu

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Lasse » 27.01.2015 21:29

Amanda kirjoitti "Muistakaa Lauantai päivänä Anjan muisto juhlaa."

Kiitos ja Jumalan Siunausta - muistetaan rukouksin.

Kuva
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo
Avatar
Lasse
 
Viestit: 949
Liittynyt: 26.11.2013 21:26

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja HELINÄ » 27.01.2015 23:54

Oikein ihanaa Jeesuksen läsnäoloa ja Hänen seuraansa teille kaikille.
Pitää ihan kertoa, että olin tänään aamurukous- tilaisuudessa ja rukoilimme siellä Anjankin puolesta.
Nyt illalla kuulin, että hän on päässyt Isän luo, ja samalla sain tiedon tästä foorumista.
Tiesinkin, että hän oli H:linnassa ja aikomukseni oli, että kevään aikana, kun lumet lähtee ajelisin sinne ja etsisin hänet.
Mutta nyt ootankin aikaa, kun kohtaamme Herran luona. Herra luona on hyvä olla.
Meillä vielä tehtävää, joten rukoillaan, että saisimme kulkea edellä valmistetuissa teoissa.
Toinen toistamme rohkaisten ja kantaen Herran eteen.
Sanon jo heti :) olen vähän onneton näissä kirjoitus asioissa tämmöseen foorumiin, suonette anteeksi jos en usein käykkään.
Siunauksin Helinä
HELINÄ
 
Viestit: 2
Liittynyt: 14.02.2014 23:19

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja eva » 28.01.2015 09:01

Hyvää huomenta! :P
Tervetuloa Helinä! Ihana, kun olet, tulet ja kirjoitatkin. Täällä ei olla mitään "pilkunviilaajia" Jos olisi, minut olisi jo ajat sitten pumpattu pois.

Meju, sydänlämpöiset onnittelut!
Kyllä se mies sanoo sitten, "kun tilanne muuttuu." Näinhän se eräs mies vastasi, kun vaimo tivasi rakkautta ja sanoi ensin, " johan minä sen kerran sanoin, kun pappi kysyi."

Terveisiä Israel-risteilyltä! Olin suruissani ja "muissa maailmoissa", kun juuri ennen sitä juttelin Araliasta ja niistä viimeisistä hetkistä hänen miehensä kanssa. En oikein odottanut mitään. Oli halpa, koska su-ma ja upo uusi eli juuri korjattu laiva. Oli siistiä, tyylikäs ruoka ja parhaimmasta päästä oli se, kun oli mainioita tuttuja. Liisa Purakin oli miehensä kanssa ja meidän kiertomatkan johtaja ja tietysti opas.
Hannu Takkula puhui: "Nyt on maailman kirjat sekaisin." Ja toisen kerran " Israeliin matkustamisen merkityksestä vieraille ja isännille." Hänellä on paljon tietoa. Käy usein siellä siksikin, että siskonsa asuu siellä.

Riitta Keskimäen osuudesta vain se, että hän otti esille, kuinka juutalainen huumori on hyväntahtoista, he osaavat nauraa itselleen. Sitten me nauroimme, oli niin hyvää huumoria.

Reijo Telarannan aiheena oli "Raamatulla päähän vai sydämeen" Otan tähän:
KAHLEHDITTU LAUPEUS
Mitä mutkikkaampi usko ja
tiukempi teologia....
Mitä enemmän uskoa
OMAAN kirkkoon, seurakuntaan
ja herätysliikkeeseen...
.....sitä enemmän väittelyä
ja Raamatulla päähän lyömistä.

Organisaatiot ja laitokset eivät rakasta
tai osoita laupeutta.
Sitten hän otti esimerkkejä Jeesuksesta :idea:

Kävimme myös kirkossa, joka oli neuvosto aikana ollut urheilusali (esittelijän poika oli käynyt siellä treeneissä) Nyt siellä kokoontuu ruotsalainen ja suomalainen seurakunta. Ryytli 9

Eilen meillä oli SenioriFoorum ja onnellisuusprofessori Markku Ojanen puhui ihan hyvin. Sanoi itse olevansa onnellinen melankolisten sarjassa. Puheesta voisi paljonkin kirjoittaa. Häneltä on paljon kirjoja. Hän puhui ONNELLISUUSVARKAISTA. :idea: :idea: NYT jätän tämän mietittäväksi, mitä ne ovat, jotka meiltä vievät onnen????????

Tänään rasteina HUR, uinti ja rukouspiiri. Niin ja illalla pitäisi leipoa. Niin ja käydä katsomassa ystävää, joka kohta 100v.

SIUNAUSRIKASTA PÄIVÄÄ JEESUKSEN HELLÄSSÄ HUOLENPIDOSSA! :P
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja meju » 29.01.2015 11:46

Kuva

JEESUS ELÄÄ!
Huomenta rakkaat tuumislaiset <3 Voi, kuinka onkaan vaikeaa tämä kirjoittaminen näitten surullisten uutisten jälkeen, tosin ne pitäisi olla iloisiakin että ystävämme ovat päässeet Jeesuksen luokse, Hänen johon koko sydämestään uskoivat. Mielessäni on olleet Hanna ja Aralia amuin, päivin, illoin....niin valtava tyhjyys ja ikävä kun ei enään heidän kirjoituksiaan näy sekä sitä tunnetta ei voi kuvat kun ymmärtää että heidän esirukoustehtävä tässä ajassa loppunut mutta yksikään rukous ei ole häveissä vaan ne on kuultu. Nämä sisaret olivat oikeita esirukoiliojoita ja usein mainitsivat että muistavat rukouksin. Myös sen toivat ilmi että jatkakaa tätä nettityötä itsekukin paikallanne. Kieltämättä olo nytkin että jäinkö yksin......., Tiina niin ihanasti lohdutti tuolla toisaalla siitä että emme huomaa on toisia vielä seisomassa vierelläsi, vierellämme tässä elopellolla.

Aralian muistan aina näistä sanoista "Jeesus elää", sillä ne oli ensi lauseet mitkä hän kirjoitti edellisen foorumin alkuun. Edellinen foorumihan syntyi ihmeellisesti josta aikoinaan kerroinkin, meikä kun ei ymmärtänyt yhtään näistä jutuista ja yhtäkkiä edessäni kysely "mikä nimi foorumille" jne... Monta päivää Henin avustuksella opettelimme foorumiin kirjoittamista ja lopputuloksena se ettei tämä ole meidän juttu kun emme osaa ja sit vielä kaikki jututkin hävisi suitsait jolloin päätin lopettaa ja ihan oikeesti kuin tyhjästä ilmestyi teksti "Jeesus elää" , säikähdinkin mitä nyt tapahtuu.... Juttu meni niin että Aralia oli kirjautunut siihen foorumiin ja toi tuon todistuksen joka ole merkkinä tämä on Jumalan tahto ja hän lähetti Aralian paikalleen. Uskollisesti hän on ollut vuosia paikallaan muurinaukossa kuten jokainen tiedätte. Hän jätti meille sanoman JEESUS ELÄÄ, viekäämme tätä sanomaa eteenpäin ja uskon että tulemme lohdutetuksi itsekukin ymmärtäessä ettemme ole yksin, sekä sen että ystävämme eivät ole kuolleet vain tämä ajallinen majamme on riisuttu.
Vielä etsin Aralian viimeisen laulun jonka hän toi tuonne rukousosiolle. http://sley.fi/sk291
1. Sinun rauhasi anna, Herra, / elon kohtalot kirkastain. / Vaikka saisi en tyyntä tietä, / sinun tietäsi pyydän vain.
2. Isän silmä nyt hellin valvo, / Isän rakkaus johda, vie. / Koti taivaan jo kaukaa siintää, / kotipolku on armon tie.


Kotipolkumme on armon tie, kuinka kauniit sanat ja tämä on kjuin testamentti meille kaikille Aralialta, hän viitoitti tietä ja teki työnäs elopellolla ahkerasti, uupumatta, vaikka sairaus vei voimat niin rukoilemasta hän ei lakannut. Muistetaan me rukouksin hänen perhekuntaansa ettei yksikään heistä jäisi sivuun armon tieltä vaan ymmäräisivät Jeesus tien ja heitä on kannettu rukouksin sekä kannetaan edelleen.

Täällä on lunta tullut todella paljon, aamulla sai kahlata oikeasti :) Tänään oli aamu vesijumppa ja nyt onkin hyvä olo kun sain itseni liikkeelle vaikka vaikeaa se on joka kerran. Tämä päivä vielä töitä ja sitten viikon vapaata.
Pieni tytöntyllerö oli yhden yön taas seuranani ja meillä taas mukavia hetkiä hänen kanssaan. Hän vaan haluaisi mennä yöunille heti kun tulee meille, nytkin laittoi klo 14 yöpaidan ja sanoi että nyt mummo nukkumaan. Kotona ihmettelevät moista sillä siellä ei meinaa saada nukkumaan millään. Sain tosin siirrettyä nukkumaan menoa normiaikaan ja sitten hän nukkui 12 tunnin unet. " sinun vieressä on hyvä olla" nämä sanat taas koskettivat kun hän aamulla heräsi ja ensi sanoiksi nuo lausui.
Varmaan niin että kotona on melua sekä vilskettä sekä pieni veli vie huomiota niin kokee levon hetkiä kun saa olla täällä hiljaisuudessa ja nukkua mummon vieressä.
"Tulethan taas hakemaan minut" hän kyseli kun vein kotiinsa. Arvaatte varmaan että sydämeni iloitsee näistä lauseista kun ne tulee rehellisesti pieneltä mussukalta.

Tulethan taas kirjoittelemaan, tämäkin toivomus tulee koko sydämestäni. Jatketaan tuumailuja ja pidetään näinkin yllä Tarian, Hannan ja Aralian muistoa. Jokaisella miellä putkahtelee heistä muistoja sekä niitä mitä jakoivat meille, nämä muistot auttavat jatkamaan sekä jaksamaan.

Ilonpisaroita päivääsi!
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1266
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 29.01.2015 12:22

Meju sai minut kyynelehtimään, niin hyvin osasit kirjoittaa.
Itselleni tuli Hannan poismenon jälkeen sama ajatus päähän, hän haluaisi että täällä jatketaan. Hannasta muuten sen verran että kävimme yhdessä vaiheessa oikein hyvää keskustelua tuolla yksityisellä puolella Majiksen aikoihin. Minähän en häntä aina ymmärtänyt ja koin että hän napautteli minulle turhankin jyrkästi asioita. Tuolla hiljaisuudessa tulimme sitten molemmat toisiamme puolitiehen vastaan. Minä ymmärsin häntä paremmin ja hän minua. Sydänystäviä meistä ei koskaan tullut, mutta sisaruksia Majiksen kautta kyllä. Ja ymmärsin että foorumi oli hänelle tärkeä linkki Israelin ja suomalaisten välillä.

Taria ja Aralia olivat minulle kovin rakkaita, heidät tunsinkin kauemmin. Tarian kanssa meillä oli omat kiemuramme ja olimme kuin siskokset, välillä selviteltiin väärinkäsityksiä ja välillä halattiin lämpimästi ja supistiin salaisuuksia ja huumori yhdisti meitä myös. Tarian tapasinkin, samoin kun hänen miehensä. Kävivät meillä kylässä.

Tariallahan oli paljon koiria. Annoin hänen mukaansa isoja koiranruokasäkkejä joita itsekin olin saanut työskennellessäni. Taria oli kuulemma antanut omalle sukulaiselleen taas osan eteenpäin. Tarialla oli suuri sydän ja tahto auttaa muita, vaikka itsekin oli välillä avun tarpeessa. Sairaus teki hänen viimeisistä vuosistaan käsittääkseni melkoisen rankat.
Tarian mies, hänen poikansa ja eläimensä olivat Tarialle hirmuisen tärkeitä. Sekin yhdisti meitä kahta perhekeskeistä.
Yritin nähdä Tariaa uudestaan kun hän oli sairastunut uudestaan syöpään, mutta hän ei jaksanut tavata minua. Kirjoittelimme harvakseltaan ja Tarian mies vastaili minulle lopulta huonoimpina hetkinä.
Toivottavasti Taria kuitenkin tiesi loppuun asti että olin hänen ystävänsä.

Aralia oli kuin äitihahmo. Minulla on hyvä äiti, en oikeastaan kaivannut edes sellaista... mutta Aralian ja minun sielut kohtasivat jollain tasolla. Hänkin kirjoitti minulle kauniita asioita yksityisesti. Aralia oli ihminen, jonka periaatteita kantoi aina usko Jumalaan. Jeesus elää, se tosiaan oli hänen suuntakylttinsä aina.
Aralia osasi olla napakkakin, minua joskus hymyilytti salaa täällä kun hän kertoi juttujaan. Aina hänkään ei huolilta säästynyt ja murhe oli suuri kun luin hänen sairaudestaan.
Osasin odottaa uutista menehtymisestä, mutta silti se tuli mielestäni liian nopeasti. Ehkä ei kuitenkaan hänen omasta mielestään näissä olosuhteissa... Mutta. Uskon minäkin että Aralia haluaisi meidän edelleenkin rukoilevan hänelle tärkeitten asioitten ja ihmisten puolesta. Luulen ettei kukaan halua tulla unohdetuksi täällä, vaan voimme kuunnella jokaisen testamentin.

Hannalla se mielestäni oli foorumin jatkuminen. Aralialla rukous muiden puolesta ja Tarialla muiden auttaminen. Toki tämä nyt oli vain minun ajatukseni asiasta, totuus on paljon muutakin ja nämä rakkaat sisaret olivat paljon enemmän kuin muutamalla sanalla saa sanottua.

Siunausta kaikille!
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 29.01.2015 20:09

ilonpisaroita tässä välillä kyllä kaipaileekin, kun tuppaa välillä alakuloakin tulemaan. Muistellessa näitä täältä poistuneita ystäviämme, kun on vielä tuumiksen lisäksi viime aikona ollut muitakin, jonkun vaimo, toisen mies......Eli tulevat nämä muistutukset Jumalalta, tämän elämän katoavaisuudesta.
Mutta kaikki tuumislaiset, olette ihania, kukin omalla tavallanne. Eräs täkäläinen laulu, ihan tavallinen, mainitsee, että milloin, millooin minä, eli itse kukin vöistä tarvitsemme lohdutusta. Silloinkin kun tuntee olevansa huono rukoilija, vain huokailee toisten ja omasta puolesta.

Jonakin päivänä juuri nuo laulun sanat Kotipolku on armontie lohduttivat.

Amerikkalaislta on tullut jännä tapa ns. Babyshower, sis lahjojenantotilaisuus ja rukoukset vauvaa odotellessa perheeseen. Tänä iltana on kutsu sellaisiin tässä naapurissa. En tiedä, kumpi on tulossa tyttö vai poika.Samalla voi nyt muistaa Marjaa vauvoinensa ja koko perhettä. :idea:

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa......sinä olet minun kanssani. Voimme ja saamme tukeutua toinen toiseemme, mutta loppujen lopuksi avun pitää tulla Jumalalta, ja sieltähän myös ihmisten taholta tuleva apukin on.

Uusi Tie lehdestä luin, että nyt on meneillään taivaassakäyntibuumi, kirjojen perusteella. Jitakin noista kirjoista on jo poistettu markkinoilta, koska joku lapsi sanoo keksineensä koko asian vain saadakseen huomiota. Ja todella, Raamatussa meillä on oikea tieto myös taivaasta, Jumalan itse antama tieto. Ja kaikki muu tieto, mitä annetaan, pitää tarkastella Raamatun valossa. Ei me tiedetä taivaasta kaikkea, mutta varmaan se on jotakin tosi hyvää ja kaunista, kun jo tämä syntiinlangennut maailmakin on joskus tosi kaunista. En usko, että siellä on yksitoikkoista. :roll:

puutarhahommat ovat unohtuneet, kukkase jääneet kastelematta, jossakin ovat rikkaruohojen välissä. Ne mitkä jäivät eloon lumien keskeltä, paljon ruskeaa näkyy. Helmikuun neljäs päivä täällä on ns. puitten uusi vuosi. Ehkä silloin pitäisi katkoa pelargonioista eli pelakuista oksia. samoin ruusuista, jotka jo kerran ehtivät kukkia, milloin sitten muut rikkaruohot pois :mrgreen: aika näyttä, mitä ehtii ja jaksaa,.lähinnä jaksaa.

Pölyt lentelevät pitkin lattiaa, kun on siivoaminen siirtynyt eri syista, huomenna pitäisi siivousavun tulla. Tässä toivossa eletään.
siinä Särkyneiden majatalolaulussa sanotaan, ettei tällä asu uljas kansa
ei ketään löydy tahratonta....mutta tupa saisi väliilä olla vähäm siistimpi. Vaikka niittä trinsessojakaan ei käy, mutta naapuri välillä....mutta tervetuloa silti jokainen, edes tuumiksen kautta.
Niitä ilonpisaroita toivottelen. Rieulaulu soimaan vaikka kasetilta, niin alakulokin voi hävitä. :D
,
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1139
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja TMIV » 29.01.2015 21:34

Piiiiiitkästä aikaa terveisiä minultakin. Mahtaako joukossa enää montaa sellaista ollakaan, jotka minut muistavat :).

Melkein "pelottaa" tulla kirjoittamaan omia kuulumisia tällaisella hetkellä, kun joukosta on lyhyen ajan sisällä poistunut kolme ystävää, ja suru ja kaipaus ovat monilla edelleen aivan pinnassa. Sitä kokee melkein kuin epävarmuutta, että millä oikeudella minä saan olla elossa ja voida hyvin, kun täällä on juuri kerrottu tällaisia suru-uutisia.

Mutta toisaalta; asioita voi katsoa monista näkökulmista. Taria, Hanna ja Aralia ovat kaikki nyt perillä. Heillä on kaikki hyvin - paljon paremmin kuin tässä maailmassa olisi koskaan voinut ollakaan. Kaikki kärsimys on päättynyt. Siitä olen iloinen ja kiitollinen kaikesta huolimatta. Rukoilen kaikille Tarian, Hannan ja Aralian ystäville ja läheisille voimia surun ja ikävän kanssa jaksamiseen. Haluan uskoa, että meille kaikille annetaan voimia selvitä tästä niin, että lopulta saamme pelkästään iloita siitä ajasta, jonka me saimme heidät tuntien viettää. Kaikelle on aikansa, niin surulle kuin ilollekin, ja nuo tunteet voivat kieppua mielessä ihan sekaisinkin, ilman mitään järjellistä järjestystä. On tärkeää muistaa, että kumpikin tunne on lupa kokea ja käydä läpi ihan siinä ajassa, mitä niiden läpikäynti kultakin vaatii. Sitä ei voi kukaan toinen ohjata.

Vihjasinkin jo, että itse voin hyvin, vaikka minulle nyt tämä uusi pitkäaikainen "ystävä" - krooninen lymfaattinen leukemia - ilmaantuikin "rinnallakulkijaksi" silloin 2011 vuoden lopulla. Tilanne on sen jälkeen edennyt siten, että viime vuoden heinäkuussa jouduttiin aloittamaan hoidot, kun veriarvoni kävivät niin huonoiksi, että hoidon aloittaminen oli perusteltua. Minun oli tarkoitus saada kuusi kierrosta sytostaatti- ja vasta-aine -hoitoja neljän viikon välein, mutta nämä jouduttiin lopulta jättämään neljään kierrokseen, kun luuytimeni ei sitten enää elpynytkään riittävän nopeasti viidettä hoitokierrosta varten. Onneksi joulukuun alussa suoritetussa tietokonetomografiasssa ilmeni, että onnistuneista kierroksista saatiin ihan hyvä vaste, ja mm. imusolmukkeeni ja pernani ovat pienentyneet selvästi. Veriarvonikin ovat paranemaan päin, vaikka vielä ihmetelläänkin kovin matalalle painuneita valkosoluarvoja, ja yritetään saada niiden tuotantoa käyntiin. Tällä hetkellä tähdätään siihen, että voisin palata työhöni maaliskuun alusta. Silloin tulen olleeksi sairaslomalla n. 7,5 kk.

Tässä minun sairaudessani ei ainakaan toistaiseksi ole ilmaantunut mitään kovin vaikeita piirteitä, eli fyysinen vointini on kaiken aikaa ollut ihan kohtalainen. Sytostaateista tietenkin aiheutui pahoinvointia aina silloin, kun niitä piti syödä viiden päivän ajan kerrallaan, ja loppuvuodesta hurjan alas painunut hemoglobiini sai olon tuntumaan siltä, että en jaksa tehdä yhtään mitään - mutta varsinaisia kipuja tai muuta kamalampaa en ole joutunut kärsimään. Siitä olen kiitollinen, samoin kuin siitä, miten hyvää ja asiantuntevaa hoitoa olen saanut osakseni koko ajan. Meillä Suomessa on asiat tässä mielessä todella hienosti järjestetty. Nytkin joudun käyttämään tosi kalliita lääkkeitä, jotka kuitenkin maksavat minulle vain 3 euroa kerralta. Monissa muissa maissa tällaiset joutuu kaikki hankkimaan omalla rahalla, tai jonkin kalliin sairasvakuutuksen turvin. Tällaisista asioista ei huomaa olla kiitollinen, ennenkuin sen saa kokea itse.

No mutta, tässäpä näitä tärkeimpiä kuulumisia minulta. En uskalla luvata mitään siitä, milloin seuraavan kerran poikkean palstalle, mutta ehkäpä joskus taas, kun nyt tämä polku on saatu auki ;).

t. TMIV
TMIV
 
Viestit: 3
Liittynyt: 20.01.2014 16:54

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja marja84 » 30.01.2015 00:19

Heips!!! :)

Hyvä kun TMIV kävit moikkaa pitkäst aikaa, vaik itekki kuulun näihin harvemmin käviöihin (monestakin syystä, mut ei liity kehenkään täällä oleviin ystäviin/tuttaviin)...

On vaan sellasii kausii vaiheittain et halu on suurempi ku voima ja sit ei saa sitä voimaa puristettua vaik kuinka yrittää ja tietää kyl et tuolla ylhäällä on hän joka auttaa jaksamaan ja auttaa selviimään edes nuista perusasioista arjen pyörityksessä... :)

37+5 huomenna (perjantaina) ja olo on hyvä ja tyytyväinen kun kullannupulla (masuasukilla) on edelleen kaikki hyvin, eikä isommalla nupullakaan huonosti mee, kun hän vaan jaksaa paneutua tärkeämpiin asioihinsa, ettei kaikkia aatoksiaan ja toimintojaan viritä virtuaalimaailman pyörteisiin pelaamalla yhtenään kännykästä tablettiin vaihtaen ja sit valita tekemättömyyttä ku rajoitetaan kaikessa kohtuudessa... :)

Olo tosiaan on hyvä, mielikin suhteellisesti mutta vähän alkaa tuntuu seinien kaatuminen ku oikee saa itsestään irti tehdä mitää ku yöt vähän menee pipariksi vaihdellen, eikä aina edes vauvelin takia... niin aamut menee ku iteksiään on, ni aikalailla ihan vaan ollessa, edelleen täytyy muistaa että se on lääkärinmääräys ja sen vuoksi itselleki annettava se lupa et jos ja kun ei jaksa, ni ei tee...

Tää koko viikko nyt menny aikalailla ihan vaan ollessa.. mut pitäis opetella olemaan ottamatta sitä sillai et ei ois huono omatunto siitä, jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään... mut se on varmaan tällaisten omillaan toimeen tulevien ja itsenäisenä selvinneiden ikuinen probleema, kun halu tehdä on suurempi, mihin voimat riittää, tän raskauden myötä se on ollut jokseenki helppo sivuuttaa et ne mitkä on tekemättä ja jos tuntuu etten jaksa tehdä niin en tee... et kai tää on sit opetus jumalalta. :) ajatuksella et "pysähdy nyt hyvään aikaan" :)

Hei mut eipä täs muuta ku tsemppiä ja siunausta jokaisen viikonloppuun ! poikkeen taas tääl ku saan ajatukset ja muut sellaseen tunnelmaan et oikeesti saa jotain aikaiseksi... :) <3
https://www.youtube.com/watch?v=-J55e25 ... c3QwGUoPeo
Keinuu tuulessa hiljalleen,lapseni pieni ja suloinen.
Kanssa enkelin etsiä saa, unta onnen rauhaisaa.

Helmassa tuulen pauhinan, unen saa hän rauhaisan.
Peittona siipi enkelin on lämmin, hento ja sortumaton.

-Marja- :)
Avatar
marja84
 
Viestit: 124
Liittynyt: 26.11.2013 15:13

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja rine » 30.01.2015 00:34

Alkuillasta kirjoitin tänne, nousin katsomaan, kun kolme pupua kävivät kaura-apajalla ja painoin palatessani sitä avaruus nappulaa kaikki hävisi....
Muisteluita olette pitäneet, kuin myös mieleeni palautuvat Hanna ja Aralia, Tarian iäisyysmatkasta on jo pidempi aika, muistan hänen kivuliaan syöpätaistelunsa ja hänen sinnikkyytensä, taistelujen keskellä, hänen miehensä oli valtava tuki, josta Taria jaksoi aina kiittää.
Iloitsen myös siitä, että täällä on syntynyt tuttavuuksia ihan tapaamisiin saakka, verkostoja on syntynyt ja sananen kuulumisia on pitänyt ajan tasalla. Koen teistä useat luotettavina kanssakulkijoina, eikä tämä foorumivaihe unohtune koskaan, minulle te kirjoittelijat olette merkinneet paljon ja koen tässä mestarin suunnitelman ja tarkoituksen, miksi minkä tähden juuri me olemme täällä tavanneet, olemme oppimassa toinen toisiltamme teistä olen saanut sisaria, jotka jakavat elämääni, tukien oikealla hetkellä, sanoilla jotka jäävät sydämeen asumaan. Oma siskoni ei ole vuosiin pitänyt yhteyttä. Ihmeellistä, kaikki minkä täällä ajassa menettää saa moninverroin takaisin. Sisaruksilla olisi paljon puhuttavaa, kun meilläkin on elämää enemmän takana kuin edessä, entäs äitini osa, Herra armahda kohmettuneita sydämiämme, emmekö näe, mikä tekee sokeaksi?
Eilen tuuli ja tuiskusi, olin koiran kanssa ulkona, Aralia nousi mieleeni ja rukoukset mummotettavien puolesta, tässä jäähyväisten ja surun hetkellä ja jatkossakin, samoin hänen miehensä, joka rinnalla rukoili puolestamme.
Tmiv on aina tervetullut, muistan kyllä sinut ja iloitsen että vointisi on kohentunut, työhönpaluu on noinkin lähellä, Kiitos Jumalalle saamastasi avusta. Olemme myös olleet kela-tuesta kiitollisia, miehen lääkkeet maksoivat välillä minun kuukausipalkan verran, silloin kiitti kelasta jolloin tarvitsi vain omavastuun maksaa,kun katto täyttyi. Toivottavasti käyt täällä useamminkin kun ovi avautui.
Samoin Helinä, kiva lukea kuulumisia, tule uudelleen.
Eva käynyt risteilyllä jonne haluaisin joskus lähteä, luin jostakin ohjelman ja se oli mielenkiintoinen, onnelisuusvarkaasta pitää etsiä googlesta tietoa. Vaihdemies on yksi onnellisuusvarkaista, on sillä nimikin synti, joka tahtoo kietoa täällä ajassa lonkeroihinsa, kiitos Jeesuksen, joka verensä vuodatti syntiemme tähden ja tähän saamme turvata tänäänkin.
Tiina lukenut Uusi-Tie lehteä, jonka tilasin juuri määräaikaisena, pidän Leif Nummelan ajatuksista,päätoimittaja tässä lehdessä, samoin Evan mainitsemasta Reijo Telarannan viisaasta opettavaisesta tyylistä.
meju:
Kieltämättä olo nytkin että jäinkö yksin......., Tiina niin ihanasti lohdutti tuolla toisaalla siitä että emme huomaa on toisia vielä seisomassa vierelläsi, vierellämme tässä elopellolla.

Yhdessä jatkamme matkaa, kokoonpano muuttuu, Jeesus aina keskellämme, tuumailuissa ja rukouksissa, olkaa siunattuja!
Marjakin käynyt samaan aikaan, huomasitko Tiinan kirjoituksen:
Amerikkalaislta on tullut jännä tapa ns. Babyshower, sis lahjojenantotilaisuus ja rukoukset vauvaa odotellessa perheeseen. Tänä iltana on kutsu sellaisiin tässä naapurissa. En tiedä, kumpi on tulossa tyttö vai poika.Samalla voi nyt muistaa Marjaa vauvoinensa ja koko perhettä. :idea:

Sinulla on synnyttäminen lähellä, tarvitset lepoa, se on luonnollista, muistan sinua rukouksin
Avatar
rine
 
Viestit: 1692
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja riitu » 30.01.2015 09:53

Hyvää huomenta!

"Lähdettyäsi menetys on moninkertainen. Et ole enää siinä. Ääntäsi ei voi kuulla. Sinua ei voi koskettaa. Kanssasi ei voi enää nauraa eikä edes väitellä. En enää koskaan saa nähdä sinua tässä elämässä. Se on käsittämätöntä, kestämätöntä, sietämätöntä. Se tekee voimattomaksi. Kuulen toistavani toisten mukana: "Ainakaan hänen ei tarvinnut kärsiä. Kuolema on väistämätöntä. Se kuuluu elämään."

Mutta sisältä olen hukassa kuin kotimetsään eksynyt lapsi, jonka ympäriltä kaadetaan puu toisensa jälkeen. Mikään ei tuo sinua takaisin. Mikään ei myöskään voi viedä muistoja, joita minulla on niistä päivistä ja vuosista, jolloin elimme vielä samassa maailmassa. Sinne minne menet, en minä voi sinua seurata. Lähetän sinut matkaan, käsiin, jotka ovat omiani kestävämmät, syliin, joka on kaikkia sylejä suurempi. Lähetän sinut ja kiitän, että elit."

Teksti: Anna-Mari Kaskinen


Täällä on muisteltu poistnukkuneita. Kauniisti olette heistä kirjoittaneet. Tarian lähdöstä olen lukenut vasta nyt. Tarian muistan aina hyväntahtoisena ja sellaisena, joka kirjoitti lämpimään sävyyn ja aina kiitollisena, vaikka saiskin lopussa kärsiä kovista kivuista. Onneksi hänellä oli puoliso tukemassa ja auttamassa vaikeinpina hetkinään.
Hanna oli ystävä ja hyvä opettaja. Hän oli rauhallinen ja maltillinen, sellainen johon saattoi luottaa.
Aralia jo lapsena uskon saanut, pysyi uskollisena uskossaan loppuun saakka. Pääsi lopulta Jeesuksen luokse, minne pääsyä odotti hartaasti. Jotenkin koen Aralian poismenon valtavana menetyksenä, vaikka ikääkin hänellä jo oli ja varmaan oli jo väsynyt ja paljon kärsinyt, mutta koskaan hän ei vaipunut itsesääliin vaan urheasti kantoi ristinsä loppuun saakka.

TMIV myös oli käynyt. Toivottavasti käyt useamminkin. Hyviä vointeja sinulle taisteluusi oman sairautesi kanssa. Jumala antakoon sinulle voimia.
Itse olen tänne myös harvakseltaan kirjoittanut, mikä oikeastaan on sääli. Monia hyviä uusia kirjoittajia on tullut mukaan, jotka ovat minulle vieraampia, mutta yritetään korjata tilanne käymällä täällä useammin.
Tämä on kuin levähdyspaikka levottoman maailman keskellä. Mihin vielä meneekään tai mihin joudutaan. Tilanne ei näytä kovin hyvältä, mutta olkaamme uskolliset ja rohkeat käy sitten miten käykin.

Marjalle onnellista odotusta ja "jaksamista". Kyllä se odotus aikanaan palkitaan kun saat sen pienen nyssykän sinne vierellesi.
Itse tässä mummon päiviä viettelen, ja kiirettä on eläkepäivinä enemmän kuin koskaan työaikana. Perävilkkaa kun siinä pöydän alla kontataan, niin vanhat polvetkin saavat kyytiä.

Siunausta kaikille kirjoitajille, niin sinne kauas Israeliin kuin tänne kotomaahankin.

https://www.youtube.com/watch?v=HK1J4s2GesA
Avatar
riitu
 
Viestit: 72
Liittynyt: 24.12.2013 22:54

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron