tuumis

Tammikuu

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 16.01.2015 13:23

Jo kaksi kertaa kirjoitus hukkunut tuuleen. Painan nyt jotain vahingossa, mutten suostu uskomaan ettei minun pitäisi kirjoittaa mitä yritän kirjoittaa... :mrgreen:

Ensinnä, Rinellä on kohta se kokous. Olet rukouksissani, voimia ja päättäväisyyttä ja oikeutta sinulle rukoilen.

Eva, oli mukava lukea sinustakin lisää. Näin tulemme läheisimmiksi toisillemme. Siunausta koko perheellesi.

Meju, kuulisin lisää tuosta nimiasiasta, sillä olen joskus sitä itsekin pohtinut.

Onko kellään henkilökohtaisempaa yhteyttä Araliaan, minäkin häntä kaipailen. Jos on, niin sanotteko rakkaat terveiseni.

Olin liikuttunut kummitätini kuoleman jälkeen kun tajusin, ettei hän ole enää rukoilemassa puolestani. Ne rukoukset ovat varmasti olleet tuttuja Jumalalle koko elämäni ajan. Ajatus on hirmuisen lohduttava ja kantava. On täälläkin ilahduttavaa lukea, kuinka rukoukset kantavat henkiöitä, jotka eivät välttämättä edes koskaan saa tietää, että heidän puolestaan on rukoiltu.

Mies oli eilen kirkolla kuuntelemassa opetusta armosta. Pappi oli verrannut, että armo on ikäänkuin ilma ympärillämme, eli aina siinä, aina tarjolla. On jokaisen ihmisen henkilökohtainen päätös, ottaako sen armon vastaan vai ei. On lohduttavaa ajatella, että yhä niin moni kuitenkin luottaa Jumalan armoon tänä vaikeana aikana. SIllä niin moni on julistanut jo sen, että uskonnot ja usko on mielenvikaisten hommaa, ettei kukaan järkevä ihminen nykyaikana voi muka uskoa tosissaan Jumalaan.
Kyseessä onkin uskon asia, ei järjen asia. Monta asiaa selviää järjelläkin sitten joskus. Mutta ennen sitä, mennöön yhtenä rintamana sen puolesta, mihin uskomme. Monelle ateistille tuntuu olevan kovin henkilökohtainen asia se, että meillä on vahva usko Jumalaan ja Jumalan ihmeisiin. Mutta jos olisimme väärässä, emme olisi menettäneet mitään täällä maan päällä, jos taas he ovat väärässä, he ovat menettäneet elämänsä.
Siunausta kaikille!
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 16.01.2015 16:42

Eräässä lastenlaulussa puhutaan Mörrymöykyn pesästä :mrgreen: Minusta tuntuu kuin olisin ollut ja halunnut olla vain koko ajan sängyn lämmössä kuin Mörrymöykyn pesässä. Niin tuntuu huoneilamkylmältä kun on pakko nousta ylös!

loa siinä okeastaan pitäisi lähteä, mutta kun mustat pilvet pelottelevat, että kohta tulee se sade jota lupailtu! Roskat sentään tulee aina kipaistuksi omaan laatikkoonsa.

Viime perjantaina meinasin panna fb hen ilmoituksen,e ttä tervetuloa saunaan. Onneksi en pannut, kun talom sähköt eivät kestäneetkään kaikkien lämmitysjuttuja, niin että saunominen jäi iltseltäänkin :(

Jostain satuin huomaamaan, milloin TV 7stä tulisi Tapani Malisen haastattelu, jopa kutsuin suomalaisen naapurinikin sitä katsomaan, ja kiitos Herralle, saimme katsoa sen pätkimättä. Tämä henkilö vielä sen lisäksikin tuttu, että olimme hänen puutuökurssilla, jota hän piti tuosta puupölyallergiastaan huolimatta. Teimme siellä pieniä juttuja, mutta jopa keinuhevoset!
En tiedä, milloin haastattelu tehty, mutta nyt saimme samalla rukoilla hänelle lohdutusta, sillä hän menetti äskettäin vaimonsa.
Jumalan nimistä vielä sen verran, tai hänen olemuksestaan, hänestä myös sanotaan, hän joka oli, joka on ja jka tuleva on. Siis ikuinen-
Ja se. että hän on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, kertoo siitä, että hän on valinnut Israelin julistajakseen, omaisuuskansakseen. Israelin kautta hän antoi meille sanansa ja Jeesuksen. Ja tulee vielä käyttämään Israelia hostoriassa.

No. tätä Israelia nyt tuli tähänkin osioon.
Taas on sauna lämpiämässä, toivoakseni ei tule sähkökatkoa. Kiitän Jumalaa saunasta.
Olen viime päivinä vähän laininlyönyt raamatunlukua, kun olen niin innolla lukenut englanninkielistä kirjaa Catch the Jew! Toimittaja Tuvia Tennenbaum kitjannut ylös haastattelujaan. Juutalaisia, palestiinalaisia, krisittyjä, muslimeja, vasemmistolaisia, oikeistolaisia.....Taitaa olla nyt best seller tässä maassa.

Niin, Raamattumme sanoo, että pitää koetella kaikki ja saa pitää sen mikä hyvää on. Näin yritän tehdä.
Psalmi 139 on oikein hyvä, silloinkin kun tunnemme olevamme erämaassa. Minne voisin mennä sinun henelksi ulottuvilta....sielläkin sinun kätesi munua johtaisi,
sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni.

Olkaatten siis turvassa!
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1146
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja rine » 16.01.2015 23:55

Kiitos rukouksistanne ja siitä että laitatte kauniita rohkaisevia ja lohduttavia lauseita psalmeja, kiitos oi,
Olin tänään kaksin päällikön kanssa ja koin tulleeni kuulluksi, lähdin siitä heti kotiin ja toinen osapuoli meni klo14.
Otin mukaan kopiot sähköpostista ja muun kerroin tapahtumista niin hyvin kuin muistin.
Muuten ei enää asiaan palata, mutta pyysin ottamaan yhteyttä jos oleellista.
Puolestani asia on ok, en halua jäädä näihin roikkumaan, ne hidastavat matkaa, minulla oli rauha sydämelläni,
ja raamatun tekstin kehoittamana, heittäydyin sen varaan:
Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen,
älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte,
sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.
Jumala on hyvä!
Meillä on satanut lunta, märkiä läikkiä pihalla, tuli suvi ja perään pakkaset.
Lunta on kaikkialla, onhan talvi.
Hieman väsyttää ja ajatus pätkii.
Herra sinua siunatkoon, yhteiselä matkalla ♥♥♥♥♥
Avatar
rine
 
Viestit: 1711
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja amanda » 17.01.2015 14:32

Kiitos taas teille , paljon ajatuksia herättävistä kirjoituksistanne. Olen joskus yrittänyt kirjoittaa tuumikseen, mutta todennut että nyt en jaksa. Joku kerta kirjoitus on häipynyt avaruuteen.
Mejun kirjoituksessa pohdittiin Jumalan nimiä. SE suurin nimi Jahve tai Jehova, on Juutalaisille niin pyhä, että he eivät lausu sitä ollenkaan, sen tilalla he sanovat, siunattu olkoon hänen nimensä, taikka Ha Sem. Määrätty artikkeli ha, ja Sem on nimi. Sen takia koska se nimi on niin outo krstikunta on käyttänyt kahta eri muotoa Jaffea ja Jehovaa. Tämä suuri nimi voidaan kääntää olla verbistä, Olla nyt ,Ollut aina ja tulee aina Olemaan. Hebrean kielessä on Jumala sana ELOCHIM ja Herra sana ADONAI.

Kiitos Rinelle ja muillekkin jotka olette raottanaat elämänne kulkua. Minullakin sota ajan lapsena on tunne että olin kovin yksinäinen sisäisesti, koska ennen minua oli kotiini syntynyt kymmenen poikaa. Oli mies enerkiaa ja minun piti polkea oma tieni, olin monta kertaa vihainen ja vieläkin se nousee pintaan helposti. Tuntuu myös siltä että kenelläkkään ei ollut aikaa kuunnella minua. Oli läheisten oman veljen kaatuminen sodassa, kahden naapurissa asuvan serkun ja vielä isän veljen häviäminen rintamalla. sodan aikana kuoli myös 13.v veljeni kummalliseen jalan särkyyn. Sodan aikana sairaalat olivat yli kuormitettuja. Nämä lapsuus-ajan hautajaiset ovat olleet koko elämäni surun möykkynä rinnassani.

Tiinaa jo kaipasikin tuumikseen on hyvä että jaksat kertoa meille mitä kuuluu. Kyökkipiian sujuva kirjoitus tyyli panee miettimään sinähän voisit kirjoittaa vaikka kirjan.

Joensuussa asuin Rantakylässä, lähellä oli Mejun kauppa, asion siellä usein ja näin Meijun, vaikka silloin en vielä tuntenut sinua henkilönä. Siinä koulun alueella oli nuoriso kahvila, jonka perustamisessa olin muutamien ystävieni kanssa mukana ja sen ylläpitämiseksi meillä oli kirpputori kauppakeskuksen eräässä huoneessa. Sitten muutimme lasten luokse Tampereelle Koska mieheni halvaantui sydänohitus leikkauksen yhteydessä, siitä sitten alkoikin elämääni uusi koulu.

Siis elämä on aikamoista koulua, siitä selviämme Jumalan Kaikkivaltiaan avulla ja tukien toinen toistamme.
Avatar
amanda
 
Viestit: 343
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja rine » 17.01.2015 21:40

Hebrean kielessä on kauniita sanoja, jonkun kerran olen seurannut opetusta tästä kielestä, mutta hebreaksi jäi, en ymmärtänyt yhtikäs mitään :o
Kiva lukea kun te avaatte noita sanoja/juhlia ja niiden merkityksiä Juutalaisille ja sitä kautta meille muillekin asiasta kiinnostuneille.
Amandan kanssa olemme saattaneet nähdäkin 70-80 luvulla, mejulla on ollut monia kohtaamisia kaupassansa. Monille lienee järkytys kun tutut iloiset kasvot
häviävät kassalta eläköitymisen vuoksi. Miten siitä selvitäänkään ;)
Sota-ajan kokemukset joista Amandakin mainitsi elämässään, ovat tuottaneet suunnatonta surua ja murhetta lukemattomissa kodeissa.
Äiti ja isäkin eivät voineet koskaan kertoa niistä ajoista itkemättä, Isäni itki myös juutalaisten järkyttävää kohtaloa keskitysleireillä Hitlerin toimesta.
Sota muokkasi kansaamme se on väistämätöntä. Hätää oli niin paljon sodan jälkeenkin, ettei lapsilla ollut kuulijoita, luonto ja eläimet,
vallaton mielikuvitus on hoitanut omalla tavallaan, kuinkahan monet itkut naiset ovat itkeneet lehmien kyljissä.

Meidän piha on muuttunut luistinradaksi, kaikkialla mustaa jäätä, pauke kuuluu kun katolta lumet lähtevät.
Siunausta elämäänne tänäänkin, ADONAI kanssanne,
Avatar
rine
 
Viestit: 1711
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja eva » 17.01.2015 23:51

Hei, kirjoitin tuonne RUKOUSOSIOON juuri Aralialta tulleen tekstiviestin. Katsokaa!
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 18.01.2015 01:18

Aralia on ollut mielessäni paljon viime päivinä. Rukoilen hänen puolestaan.
Luin tämän viestin jo tuolla ulkona koiraa kävelyttäessäni ja kävin pikaisesti rukousosiossa vastaamassa, mutta palasin takaisin kirjottamaan. Aralia on minulle "tuntematon", mutta kovin rakas. En ole häntä koskaan nähnyt (kuten en teitä muitakaan, vain Tarian tapasin aikanaan), enkä edes ääntä kuullut, mutta olemme kirjoitelleet joitakin kertoja Majiksen aikoihin. Aralia on ollut minulle aina hyvä ja hänen sairastumisensa oli minulle vaikea sulattaa. Mietin silloin että miksi tälläinen pitää olla kenenkään kohtalo, vaikea sairastuminen. Toivottavasti näemme Aralian kirjoittavan täällä taas pian <3

Amanda kirjoitti minulle kauniita sanoja. Lapsellisuuksissani itsekin joskus ajattelin että kirjoittaminen voisi olla juttuni- rakastan sanoja ja niiden kanssa leikittelyä ja rakastan hyviä tarinoita. Luulen kuitenkin ettei minulla ole vaadittavaa kunnianhimoa, oikein mihinkään mikä koskee ammatteja. Ei saa käsittää väärin, olen ahkera ja kai ihan hyvänäkin pidetty työntekijä ollut ja teen kaiken tarmolla ja huolella mihin ryhdyn, minussa on nimittäin vähän perfektionistin vikaa :(
Mutta en kaipaa kiitoksia enkä sellaista arvostusta, joita luovan työn tekijät käyttävät polttoaineenaan.

Olen kirjotellut omaksi huvikseni ja keksin itselleni tarinoita hyvän kirjan puuttuessa kädestä, mutta siihen se jääkin :) en usko olevani kuitenkaan niin lahjakas, että jaksaisin yrittää.
Hmmm... Mutta voin paljastaa, että sadut ovat se "minun juttuni" :)
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 18.01.2015 01:27

No nythän unohdin tuosta sota-asiasta kirjoittaa kun satuasioita aloin puhumaan. Hyvä muisti, mutta kovin on minulla lyhyt näköjään...

Sota-aika ja historia ylipäätään ovat myös kiinnostukseni kohteita. Joskus mietin ihmeissäni miten kukaan on voinut selvitä sodan aiheuttamista kauhuista. Mutta ihminen on tietyllä tavalla joustava ja onko muita mahdollisuuksia edes annettu. Jokaisella sota-ajan muistavalla on takanaan trauma josta on pitänyt selvitä jotenkin.
Katsoin jokin aika sitten dokumentin sotaorpojen lapsista. Suuria vaiettuja kipuja hekin ovat kantaneet sydämessään, monet vanhuuteen asti.
Vaikeita asioita, sydämeen käyviä. Ei kenenkään pitäisi joutua sotaan.
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 18.01.2015 20:59

Tänaan tuli vuoden eka ETlehti, takakannessa lukee, että fiilistely sallittu. Siinä kyllä tarkoitettiin vähän toisenlaista, mutta fiilistelty on täälläkin, mutta muistellen poismenneitä ystäviä, läheisempiä tai kaukaisempia. Ja miten vähän ihmisestä jää tähän maailmaan. Jotkut ovat monen muistoissa, jotkut taas eivät kovinkaan monen. Kävin joku vuosi sitten Lappeenrannassa, hautausmaalla. Siinä osassa, jossa tuhkat tai tuhkattujen muistolaatta. Jos ei ollut tuhkauurnalla paikkaa, niin oli vain tolppa, jossa noin kämmenen kokoinen laatta, nimi, syntymä ja kuolinaika. Kämmenen kokoinen muisto!!!!!!!
Mutta eipä hätää mitään. Raamattu kyllä sanoo sen Israelista, mutta aamme sen omia myös itsellemme, että Jumala on meidät piirtänyt kämmeneensä. Hän tuntee meidät nimeltä. monenlaista kaipausta koemme tässä maailmassa, mutta kerran se katoaa.
Kuuntelin Suomalaistamessua. Yhdessä säkeistössä sanotaan, ettei hyvästi sanaa sitten tunnetakaan. Sitten ei myöskään ole enää negatiivisia tunteita ketään kohtaan. Ja onneksi nytkin jo saa yrittää kääntää ne positiivisiksi tunteiksi. Ja yritämme katsoatoinen toisiamme Jumalan silmin.
En minäkään ole muita tavannut livenä, kuin Mejun ja Evan.....eipäs, olenhan Amandan ja Hanan ja Annukan. Hupsista, noin monta. Mutta siis Suomessa tai muualla asuvia......
Tänään ap sain kuulumaan Raamattuopiston jumalanpalveluksen. Olen kitollinen siitä.....muu päivä sitten tekikin pään sekalaiseksi kuin olisi mehiläispesä siellä kuhissut. Ihan akikkea ei voi kertoa..... :?
Tällä viikollaluvassa kauniita ilmoja. yritetään erään ystävän kanssa mennä katsomaan 90 vuotiasta ystäväämme hänen vanhainkotiinsa. ja jos uskaltaisi yrittää saada punakirjavan maton loppuun, miten kestänee olkapää. :roll:
Mutta eteenpäin elävän mieli. Armosta armoon, uskosta uskoon....juhlapäähinetuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan,ylistyksen viitan masentuneen hengen sijaan. :idea: :)
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1146
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja eva » 19.01.2015 10:44

Tänään on Heikin päivä, talvipäivä. Täälläkin pakkanen kiristyy. Aikoinaan meillä oli aina tänä päivänä nimipäiväkahvit, Haikein mielin nyt kotona vaan kahvit keittelemme.
Alkoi myös rukousviikko. Ajatuksena oli, että jos kävisi parissa eri kirkossa tällä viikolla.
Eilen olin kirkossa ja oli mukava, kun yksi tuttu pariskunta oli tullut kirkkoomme. Meille annettiin hyvä kysymys: Mitä merkkejä on Jeesuksen läsnäolosta? Monenlaista tuli esille ja se MITEN MINÄ OLEN MERKKI JEESUKSEN LÄSNÄOLOSTA???
:) Sitten kävin tänä vuonna 100 täyttävän luona. Hän jaksoi olla koko ajan ylhäällä vaikka onkin väsynyt. Hän oli taas antibioottikuurilla, kun korvaan oli tullut reikä. Siitä vuotaa mätää. Katsoin korvaaja aivan selvä reikä. Kyllä koetellaan. Hän haluaisi jo niin päästä kotiin.

On ollut tosi liukasta. Meillä koko etupiha ja tulotie on pelkkää kirkasta jäätä.
Nyt olemme ajaneet kuntopyörällä. Tv7 arkistosta puolen tunnin ohjelma ja matkaan. Aika hurahtaa nopeasti.

Tänään menen leikkauttamaan hiuksiani ja valmistelen huomista tilaisuutta. Meillä on puhumassa mies, joka pitää radio DEI:ssä saarnaajan puolituntista. Kutkuttavaa odotusta. :)
Teille kaikille ihanaa päivää ja viikkoa! " Saakoon sydämenne vahvistua armosta!"
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron