tuumis

Tammikuu

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Tiina » 08.01.2015 12:58

Ei tullut kovin paljoa lunta, tuli kumminkin, ja kylmäääääää :mrgreen: Kaikki tosin suhteellista. Kiitin taas omasta lämpimästä vuoteesta kun näin juttuja Tel Avivin kodittomista, joila teltat pystyssa jossain pohjoiosassa. Sadetta, ei lämmitystä mitään.....entäs sitten Libanonissa, Jordaniassa tai Turkissa olevat pakolaiset.....Miten heille apu menisi paremmin perille???????

Minä olen hyvin kiitollinen noista linkeistä, mitä annatte, varsinkin Yle Areenan, niitä ohjelmia kun ei tyile etsityksi, ja joskus linkki antaa sen nakyville, mitä suoraan ei saa. Noita uskonnollisia ohjelmia tulee enemmänkin kyllä seuratuksi. Aika aikaa kutakin, Kyökkipiika. Kun tulee vanhemmaksi eikäjaksa juoksennella tilaisuksissa, suomenkielisiä ei tietysti täällä niin paljoa olekaan, niin mielellään sitten seuraa netistä....jos vain saa näkymään ja kuulumaan :roll:

jku kanava välilä häippäsee ja jää ihmettelemään, että mitäs nyt. Sitte nkokeilee vielä kerran muutaman päivän päästä ennenkuin alkaa kysellä apua kiireisiltä miehiltä, niin kappas vaan, taas ilmaantuikin. Pieniä ihmeitä nämäkin.
Niin Hannasta. Jos en olisi tietänyt ja tuntenut taustoja, olisin varmaan useamminkin loukaantunut, kun loukkaannuin välillä nytkin. Uskon että kirjan lukeminen valaisee jotakin. Mutta
jokainen meistä on tavallaan raadollinen, traumojja täynnä, joita toiset eivät näe. Itse aina sanon ystävilleni, että kaikki omituisuudet tai muut johtuvat sotalapsena olosta, ja sen kokemuksista. Kiva kun voi jotain syyttää :oops:

Mutta hyvä kun Raamattu muistuttaa, että olemme Jumalan lapsia uskoessamme Jeesukseen, eikä vielä ole käynyt ilmi mitä meistä tulee.
Muuten, eräs ystävä tokaisi hauskasti....keittiköhän ystävämme H Hannalle kahvit? Niin siellä taivaassa, Herran luona. Yämä toinen H. oli aina vieraanvarainen, keitteli kahveja ja ruokaa.
Mutta eivät nämä H ja H täällä aina ymmärtäneet toisiaan. Mutta siellä varmaan.

Sain vanhainkotiin joutuneen suomalaisen ystävän kirjahyllystä kirjan Ystävyydellä sinulle, Anna mari Kaksisen runoja. En osaa niitä tänne panna, kun en sillä tavalla täällä foorumilla ketään tunne. Mutta kauniita sanoja ja kaunita kuvia!

Päivän Tunnussanasta
Emmehän me julista sanomaa itsestämme
vaan Jeesuksesta Kristuksesta
Jeesus on Herra.
2Kor.4,5.

Herra kanssanne!
Avatar
Tiina
 
Viestit: 1140
Liittynyt: 17.12.2013 13:26

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 08.01.2015 14:45

Tiina, totta puhut: Kukapa meistä täysin ehjä olisi. Tai viaton, tai täydellinen. Uskovina me kuitenkin haluamme kaikki kilvoitella hyvää tekien ja ajatellen, eikös vain :) jos joskus jalka lipsahtaakin, asiat pitää selvittää. Ja niin minä ainakin olen tehnyt, tai yrittänyt tehdä, kaikkien kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan samalla tavalla ajattele, suurin osa onneksi kyllä. Mutta vaikeaa se silti on, jos ojentaa käden ja siihen sylkäistään. Ihan noin siis elämässä yleensäkin, en puhu nyt tuumiksesta. Hyvä on, jos osaa peilistä katsoakin myös sen toisen kuvaa, ymmärtää taustat ja nähdä menneet arvet, mutta niistä ei saa tulla tekosyytä huonolle käytökselle tai itsekkyydelle. Jokainen meistä kamppailee jonkun asian kanssa, ihmisen elo kun harvoin on sitä hopsulaheijaata. Mutta joskus voi kyllä itseään armahtaakin, ymmärtää että käyttäytyy tietyllä tavalla vanhojen takia. Mutta jos jotain satuttaa, pitää siitä huolimatta asia selvittää eikä jäädä kilven taakse piilottelemaan ja selittämään itselle kaikki hyväksi.
Elämä kulkee eespäin, tai sen pitäisi kulkea eteenpäin. Jos kantaa mukanaan kaikkea mitä matkalla on kertynyt, ei askel ole kovin kevyt. Taakat painavat mieltä ja fysiikkaa alaspäin. Jeesus lupasi ottaa meiltä ne taakat pois, onko ne sitten ihmiselle niin arvokkaita että niistä väkisin pitää kiinni...

Tiinasta minulle ainakin on jäänyt aina sellainen iloinen ja reipas kuva :) En olisi ajatellutkaan, että sinussa mitään omituisuuksia ;) on. Mutta ehkä meissä kaikissa vähän jotain löytyy jos oikein kaivelee?

Riitu, minullekin Helmen aikalaiset ovat jääneet mieleen tuttuina ja turvallisina, ainakin suuri osa. Sellainen erityispaikka sydämessä- koin niinä aikoina paljon, oli surua ja murhetta ja huolta ja te aina tukena.
Mutta onneksi sydän on täynnä niitä erityispaikkoja, uusillekin ihmisille. Täällä Tuumiksessa arvostan erityisen paljon teitä jotka ylläpidätte tulta takassa, että meillä piipahtelijoilla on lämmin ja kotoisa ja ennenkaikkea tervetullut olo tulla tänne aina. En minä läheskään aina ymmärrä kaikkea mitä puhutte ja taukojen jälkeen sitä on vähän pihalla muutenkin mitä kellekin kuuluu, mutta nopeasti täältä aina kiinni jutun syjästä saa.

Lissua ja Olaa minäkin tässä ajattelen, kuten Mejukin. Mitä teille kuuluu? Entä Aralia? Oletko linjoilla?
Mitä muille kuuluu? Mitä sinulle, juuri sinulle siellä ruudun takana kuuluu :)?
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja marja84 » 09.01.2015 10:20

Synttäriaamu on alkanut vähän unisesti, kymmenen pintaa illalla nukkuu, heränny yhdeltätoista,
Sitten 1:10 ja sit heänny en tiedä kelloa, mut sellaiseen aikaa ku isäntä jo lähteny töihin ja oli kello soimas
6:45 ku huolehdittava et poika malttaa muistaa herätä omaan kelloonsa 7:15 ja starttailla ihtesä kouluun 8:15 mennnessä.

Nyt köllöllään sohvalla ja vauveli duudelin liikehdintää seuraillen, tuolla masussa tuppaa tömistää, nyrkkeilee alas ja potkii kyljille :) jos kohta jaksais käynnistyä astinpesuun kun tiskikone hajosi tässä jokin aika sit ni nyt käsin tiskattava. Tosin neuvolahoitajan ohjeitten mukaan ni oman jaksamisen mukaan. Kehotti tosin et vaik oisin kuin virkee ja energinen olotilaltani ni antaisin olla kaiken tekemisen, mut ei musta oo koko päivä makkoilijaksi. Eikä tos paljoo oo tiskiä kertynyt.. :) ja onhan täs aamu aikaa tehdä pienissä erissä. Appivanhemmat tulee kahville klo 14 tienoilla, eräät tuttavat vasta klo16 jälkeen ja toiset tuttavat pääsevät vasta huomenna illalla käymään. :)

Sellaista minun päivääni tänään.. Mitäpäs muille? <3 :)
Keinuu tuulessa hiljalleen,lapseni pieni ja suloinen.
Kanssa enkelin etsiä saa, unta onnen rauhaisaa.

Helmassa tuulen pauhinan, unen saa hän rauhaisan.
Peittona siipi enkelin on lämmin, hento ja sortumaton.

-Marja- :)
Avatar
marja84
 
Viestit: 124
Liittynyt: 26.11.2013 15:13

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja meju » 09.01.2015 13:48

Lunta valkeammaksi ps 51:7

Maalla istuskelen kammarin löhötuolissa miettien mitä kirjoittaisin tänne, aihetta ei tuumismyssyssä mitään :? Ulos näen tästä kohden kolmesta ikkunasta ja siitäpä aihe hyppäsikin aatoksiini eli lumi häikäisevän valkeana hohtaa, sitä on satanut tosi paljon. Pihassamme käynyt kaksi traktoria lumitöissä, aivan uskomatonta täällä naapureitten auttaminen, pyytämättä käyvät ohimennen auraamassa.
Ps 51:7 kertoo kuinka Jumala antaa synnit anteeksi vaikka ne olisi kuinka mustia niin ne muuttu lunta valkeammaksi, eli täysin hohtavaksi tulemme. Tiina mainitsi että ovatkohan sovussa ja keittääköhän kahveet Hannalle sellainen kanssakulkija jotka ei tässä ajassa toimeen hyvin tulleet, sata varmasti kaikki kitka on pois siellä perillä eikä edes ajatella niitä. Täällä me hioudumme juuri särmikkäiden ihmisten kanssa kun omat särmämme hipaisevat vaikka pikkasen, tulos voi olla kivuliastakin kun hioutuu.

Katsoin yhden ohjelman jossa ex vanki kertoi uskoon tulostaan . Hänellä oli itsemurha ajatus kunnes kaikki muuttui kahden tapauksen myötä. Hän näki auringon laskun sellin ikkunasta johon ei ikinään ollut kiinittänyt huomiota. Tämä puhutti häntä että on olemassa luoja, toinen juttu oli kun hän haistoi kevään tuoksun, eli kohta luonto herää ja nousee uutta. Uskomatonta kuinka Jumala puhuu luonnon kautta ja näin pysäytti tämän vangin itsetuholta ja tämä ymmärsi kääntyä rukouksin pyytämään apua Jumalalta. Tänään tämä vanki tekee evankeliumin työtä, on naimisissa eläinlääkärin kanssa jne.... Kyökkipiika usein kertoo metsäkirkosta, uskon että koet Jumalan Hengen läsnäoloa ja puhetta siellä.

Amanda, oletko menossa Hannan hautajaisiin? Varmaan heillä sukuhauta jonne haudataan. Israelissa varmaan olisi haudattu Syväntöjen viereen siihen kukkulalle. Amandalle halirutistus sillä sinulla on iso ikävä ystävääsi, paljon kävitkin hänen luonaan ♡

Hyvä kun Riitu tiladit kirjan, Amandastakin siellä kerrotaan ( juonipaljastus ), tosin meikäkin tajunnut sen vasta äskettäin... :) Nämä foorumit on kuin sanaristikoita, menee aikaa ennenkuin ratkaisee oikein. Meikä ei kyllä osaa ristikoita ratkoa niin täälläkään en yhdistä moniakaan kuka kukin on. Pääasia että Jeesuksen omia ollaan ja toimeen tullaan rakentuen sekä hioutuenkin....

Nyt lähden lenkille metsään koirulin kanssa, sinne metsäkirkkoon :idea:
Avatar
meju
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1267
Liittynyt: 24.11.2013 10:19

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja amanda » 09.01.2015 19:19

Olen lukenut kirjoituksianne ilolla, :D itse olen ollut väsynyt, vaikka halua on kirjoittaa ei vaan jaksa. Eilen menin apteekkiin ja ostin erilaisia vitamiineja. Tänään tuntuu jo paremmalta olo. Kaikki varmaan tiedättekin että suositellaan suomessa kaikille D-vitamiinia jatkuvasti otettavaksi.

Meju kirjoitti että valtavasti on tullut lunta, asuin joen kaupungissa kuusi vuotta. Siellä oli ihanat talvet, sai hiihtää, asuin lähellä Pielisjokea siellä hiihtelin. Täällä on siitä ikävä talvi, että ilmat äkkiä vaihtelevat pakkasesta vesi sateeseen.

Tammikuun loppupäivänä on Hannan hautajaiset, sukuhauta on Hämeenlinnassa, olen menossa, jos JS. Kyyneleitä on vuotanut, ei tule enää Hannalta puheluja tyhjältä tuntuu.
Mutta asiassa on toinenkin puoli, kiitos Herralle! Hanna on perillä! Jadistakin on tulossa joitakin.

Olen ollut sydän tutkimuksissa niitä jatketaan vielä. Minulla on ollut rikas elämä, iloa, tuskaa ja kaikkea siltä väliltä, sitä se elämä usein on. Iloitsen siitä että henkolökohtaisia suuria vaikeuksia ei nyt ole, nämä vanhuuden vaivat kuuluvat tähän ikään. Tiinan tavoin yritän tehdä kaikki mitä vain jaksaa. Even tavalla käyn HUR-porukoissa. Hengellistä ruokaa saan paljon TV 7.sta. Muutamia ystäviä asuu täällä Tampereen seudulla. Suuri suku soittelee ja kyselee kuulumisia. Muutamia puhelin ystäviä ympäri Suomen. Paljon muistoja.......joita vielä muistan, paljon on unohtunut.

Olkaa siunatut Jeesuksen nimessä. Hän rakastaa ja seuraa kulkuamme päivästä päivään, SANA opettaa ja PYHÄHENKI johdattaa.
Avatar
amanda
 
Viestit: 335
Liittynyt: 18.12.2013 18:46

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja eva » 10.01.2015 09:52

Hyvää huomenta! :)
Yritän kirjoittaa ennen kuin lumityöt kutsuu. Näkyy, että sitä on tullut, ei kovin paljon kuitenkaan. Kutsu lumitöihin on paremminkin sisäinen. Naapurit on niin kerkeäviä ja mieskin monesti hiipii, etten heräisi mukaan.
Kiitos kirjoituksistanne, on ilo kuulua tähän porukkaan. :D

:o "Jos Jumala suo, teemme sitä ja sitä." Tuntui, että minua muistutettiin tästä. Kirjoitin viestin puhujalle ja panin, kuten tapani usein on:" nähdään ja kuullaan."
Hän vastasi kauniisti, jJs. Niin se on,

Olen lukenut Hanna / Anjan kirjan. Viime yönä luin loppuun. Hän on avoin ja nyt ymmärrän, ettei ole ollut helppoa. Anja kyllä oli kunnioitettavan sitkeä, uskalsi puhua ja etsiä. Hän teki ainutlaatuisen elämäntyön. Siunataan hänen muistoaan.

Mielessä on , ystäväni, joka täyttää 100v tänä vuonna. Nyt taitaa olla jotain pahaa. Sairaanhoitaja kävi ottamassa kokeita ja odotetaan tuloksia. Kotona yksin edelleen ja kerran tai kahdesti päivällä käy ruoan lämmittäjä.

Orolla on Talvipäivät. Mieleni tekisi sinne. Siellä on Hannu Päivänsalokin. Viimeksi, kun olimme oli napakka pakkanen. Ei ole varauksia. Miten meitä johdatetaan, odotellaan.

"Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla
ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo
Pyhän Hengen voiman kautta. " Room.15:13
Avatar
eva
 
Viestit: 523
Liittynyt: 24.11.2013 18:10

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja rine » 10.01.2015 21:34

Kuva
Halaus teille jokaiselle, iloitsen myös tästä yhteydestä, aamulla kirjoitin jo tänne mutta taas se napin painallus ja kirjoitus hävisi muistojen joukkoon.
Amandalle erikoihali, onhan rakas ystävä poissa, mutta onnellisesti perillä.
Kyökkipiika oli ajatellut minua mukavana ihmisenä se tietenkin hivelee......Mielelläni näkisin itseni tällaisena,
olen oman aikakauteni lapsi niinkuin meistä jokainen, olen elänyt lapsuuden jota varjosti äidin sairaus, isä käytti alkoholia reippaasti, hoiti työnsä,
mutta oli paljon poissa kotoa tai joskus tuli porukoita meille juhlimaan,äiti teki siihen lopun lähes viskomalla ukot pihalle. Vanhemmat olivat myös usein käsirysyssä
silloin se pelotti ja siskon kanssa juoksimme milloin metsään, milloin naapuriin, yleensä isä oli se jota tikattiin.
Tulin äidiksi 16 vuotiaana,presidentin luvilla naimisiin itseäni 12 vuotta vanhemman merillä ja vankilassa olleen miehen kanssa.
Ensimmäisellä avioviikolla hän joutui sovittamaan vanhaa tuomiotaan ½ vuodeksi, sukevalle, jona aikana vanhin poika syntyi,
Olin ajatellut että kodin ahdistava ilmapiiri muuttuu kun pääseen omaan elämään, mutta 11 vuotta tätä liittoa kesti, elin maanpäällisen helvetin.
Molemmat käytimme runsaasti alkoholia, sen kaikkine lieveilmiöineen, minulla olivat silmät mustina usein lyömisen jäljiltä, poikamme
elivät tämän kauheuden keskellä, sain voimia ruveta hankkimaan avioeroa, joka oli hyvin raskas prosessi, muutin poikien kanssa pois.
Mies lähti helsinkiin meni myöhemmin naimisiin ja kuoli 93. Eron aikana hakeuduin AA-kerhoon jossa olin vuoden ja siinä vaiheessa tulin uskoon
elin lähes 7 vuotta poikien kanssa uudenlaista elämää, kun nykyinen mieheni astui elämääni kauppareissulla.(mejun kauppa)
Ensi kesänä meillä on hopeahääpäivä, olemme saaneet kaksi tytärtä.
Menneisyys ei koskaan jätä, se muistuttaa silloin, kun jonkun ihmisen sanat avaavat haavat, löytyy kipeitä kohtia, kenties itkemättömiä itkuja.
Kaiken on Jeesus sovittanut, minunkin elämäni synnit ja se päivä jolloin Hän astui elämääni ei unohdu koskaan,
Hän otti pois päihdyttävän pikarin, eikä minun koskaan ole tarvinnut enää juoda. Kun katson taaksepäin en tunnista tuosta itseäni, lapsena oli hiljainen ja kiltti
ettei vain tulisi riitoja, mutta lapsi on voimaton näissä asioissa ja imee itseensä piirteitä ja ominaisuuksia jotka varjostavat koko elämän.
Jumalan sanassa on että uudeksi hän luo kaikki, luomistyö minussakin jatkuu ja Jumala on avannut ovia ja mahdollisuuksia toimia näissä tehtävissä joissa nykyisin olen.
Muutama vuosi eläkeikään, olen vielä hyvässä työkunnossa, tästä minä jään eläkkeelle, en osaa enää ajatella muuta, paljon on työvuosia takana ja siinä tuo eletty elämä.

Meilläkin on tullut lunta mies tekee lumityöt tarkoilla rajoilla, lunta ei viskota mihin sattuu :D
Hän antoi aamulla lehden jossa luki:
Kinoksissa oma kuntosali

Missäpäin joen kaupunkia amanda asui ja milloin?
Luin myös Hannan kirjan, meju laittoi sen kiertoon ja pysähtyi minulle, luen sitä aika ajoin uudestaan. Israel osiossa on myös jadista juttua.
Marjalle iloista siunattua odotusta edelleen.
Olkaa siunattuja
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja Kyökkipiika » 10.01.2015 22:16

Rine, tarinasi on osin kovin tuttu. Ei kaikilta osin tietenkään, sillä se on sinun tarinasi ja minulla on omani. Mutta hieman samanlaisia polkuja olemme kulkeneet, minä en AA:ssa tosin ole käynytkään, nautin lasillisesta viiniä tai sherryä silloin tällöin. Alkoholistien lasten tarinat ovat monesti yhtä surullisia kuin omasi, mutta meitä on lapsuudenperheessäni kuusi lasta eikä yksikään meistä ota alkoholia kuin satunnaisesti, eikä kukaan halua olla humalassa. Nuorena tosin tuli välillä humalluttuakin, mutta en ole koskaan ollut mitenkään erityisesti alkoholin perään. Sanotaanko näin että "join isäni kurkusta alas" sellaiset määrät alkoholia ja tukahdutettuja traumoja, etten ole koskaan kokenut tarvetta itse juoda niitä oikeasti. Minulle oli lapsesta asti selvää, että mitään ei saa jättää sisälle pesimään. Kaipa sekin on jonkinlainen lahja, sillä usein mietin surullisena muiden juttuja lukiessani, että mikseivät muut päästä irti. Ajattelen itse, että se mikä minua muokkasi, oli kai Luojankin mielestä tarpeen. En olisi sama ihminen ilman kokemuksiani. Asian voi nähdä tänään myös näin.

Olen Rine käsittänyt kyllä, että eläkeikäsi lähestyy ja sanoin siitä huolimatta sen mitä sanoin. Ymmärrän vastauksesi :) mutta halusin silti muistuttaa, ettei työn tarvitse merkitä niin paljoa, tai ettei siitä saisi ottaa itselleen sydänsairautta. Työstä poisjäänti ei ole ainoa vaihtoehto, vaan oman arvomaailman ja asenteen muutos voi olla myös sellainen. Jos työ ei merkitsisi niin paljon, jos ikävien ihmisten mielipiteet eivät merkitsisi niin paljoa, emme koskaan stressaisi työstä. Tiedän että helpommin sanottu kuin tehty, stressittömyys siis. Siihen kuitenkin kannattaa pyrkiä. Jeesus on ollut hyvä opas tässäkin asiassa. Hän teki työtään eikä välittänyt valittajista, vastustajista ja kieroilijoista. Hän teki mitä hyväksi näki ja mikä Hänen tehtävänsä oli, päättäväisesti, aikansa hyvin käyttäen, mutta ainakin oman näkemykseni mukaan melkoisen stressittä :mrgreen:

Eva, siunataan Hannan muistoa ja siunataan kaikkia muitakin Tuumislaisia. Hanna on kotona, mutta muilla on vielä matka kesken. Jatketaan... tai jatkakaa te jotka osaatte, sitä Hannan työtä täällä joka hänelle oli tärkeää- siis syy miksi hän Majiksessa ja Tuumiksessakin oli :) Näin kunnioitatte varmasti parhaiten hänen muistoaan ja... noh, uskaltaisinko sanoa että hänen työnsä jatkuu yhä, vaikka emme häntä täällä enää varsinaisesti näe. Mukana, vaikkei silmin nähdäkään.

Meille tuli tänään talvi. Lunta tuprusi ja tuiskusi. On täällä Tukholmassakin pari kertaa jo talvi piipahtanut, mutta seuraavana päivänä pois sulanut. Suksia en vieläkään ole uskaltanut ostaa, jos sitten nurkkaan jäävät niin harmittaisi. Olen kai tarpeeksi vanha nyt, kun haluaisin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen hiihtää kuin lapsi :lol:
Kirje hebrealaisille 13:25
Avatar
Kyökkipiika
 
Viestit: 84
Liittynyt: 27.04.2014 00:53

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja rine » 10.01.2015 23:28

Kyökkipiika kiitos kokemusten vaihdosta. Olen myös ajatellut, että ilman näitä kokemuksia en olisi sitä mitä tänään olen.
Ehkäpä tätä kautta ymmärrän ihmisiä tavallani.
Keskustelin esimieheni kanssa vaihtoehdosta, mutta hän yllättyi ja oli eri mieltä,
tiedän että hänelle siirtyvät osa tehtävistäni ja kentällä olen tehnyt nimenomaan ihmisten parissa käytännön työtä,
ollen yhdistävä tekijä tässä välissä ja kokenutkin onnistuneeni.
Esimiehessäni on se vika, ettei hän halua tulla esiin puolustamaan, vaikka on sanonut että olen toiminut oikein,
haluaa olla kaikkien kaveri, silloinkin kun olisi värinsä näytettävä,
Sanoin että nyt en mene yksin tässä jutussa eteenpäin, jonkun on tultava mukaan kertomaan mitä tapahtui,
minun lisäkseni.
Vaihtoehtoja on hyvä punnita, kaikella on tarkoituksensa, tällekin ihmiselle haluan antaa anteeksi.
Katsoin aamulla ohjelman:
Kun jokin asia menee rikki,
kenelle soitamme? Korjaajalle.
Sydämessäni, kodissani asuu superkorjaaja.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=42883
Jumalan siunausta perheellesi ja johdatusta elämääsi
Avatar
rine
 
Viestit: 1693
Liittynyt: 24.11.2013 14:09

Re: Tammikuu

ViestiKirjoittaja marja84 » 10.01.2015 23:49

Viime päivien aikana olen miettinyt sellaista linjaa, mitä mahtuu
31- vuotiseen elämääni...
Ja siihenhän mahtuu vaikka mitä, 10- vuotias kun olin
Niin meillä oli silloin hoidossa 1-vuotias pikkuinen naapurista, jonka kanssa
Kulutin aikaani pihalla ja muutenkin. Siitä eteenpäin alkoi arkeni koulun
Ohella hoidellen naapurin lapsia, josta myöhemmin muihinkin perheisiin ja seurakunnalla.
Sitten tuli isompien opiskelujen ohella viikonloppuosin jatkui lastenhoito
Sekä muu avustus perheissä, koulun työharjoittelut ja kesätyöt perheissä kotiapulaisena,
Lapsenvahtina sekä kunnan töissä keittiöapulaisena, ym.

Opiskelujen loputtua kokonaan alkoi arjen pyöritys liittymällä parisuhteeseen miehen kanssa, jolla
Silloin oli huollettavana 7 kk - ikäinen poika, jonka äiti oli jättänyt lapsen isälle. Sylikummista äidiksi
Kaikessa käytännöllisyydessään. Sitten aloitin työhommat pomppien ruokapalvelutyöntekijästä keittiöapulaisena laitoshuoltajan rooliin, jonka välissä yritin pitää omaa yritystä, mutta jo puolen vuoden kokeiluna joudun tekee
Ikäänkuin oman elämän konkurssin, kun se ei lyönyt leiville niinkuin oli tarkoitukseni. Satunnaiset keikat
Keittiöapulaisena jatkuivat, kunnes minulle tarjottiin paikkaa suomala oy siivouspalvelussa, joka ostettiin ISS:lle
Ja myt siinä olen työskennellyt 6 vuoden ajan laitoshuoltajana.

Uusin elämän käänne omana saavutuksena kasvaa nyt sisälläni, jonka on määrä syntyä lasketun ajan pohjalta
15.2, se ei tule vähentämään huomiota eikä hoivaviettiäni tällä hetkellä tänä vuonna 11v täyttävästä pojasta, mutta
Tulee muuttamaan arkeamme kuitenkin, koska 10v poikamme jo osaksi osaa jo hieman huolehtia itsestäänkin ja ainakin välillä tulee sanoo " joo joo, kyl mä osaan jo".. "Ei sun tartte sanoo siitä"... Tällaisia vastaväitteitä ja toisaalta ihan hyvä. Kun ajattelee että kohta oikeesti on uusi tulokas, jota tarvitsee vahtia koko aika.

Pojan biologinen äitikin eilen synttärikahvillani käydessään sanoikin pojalle et kun "Leenalle syntyy se vauva kohta, ni ei se jouda sinun touhujas koko ajan vahtia, että on alettava vähän jo kahtoo itsekki mihin hölmöyksiin lähet mukaan ja ajattelemaan itse mitä kirjoittelet kelle ja yleensä mihin osallistut"...
Tässä olen samaa mieltä ja sanoinki tosin myös (välillä nalkuttaa pojalle turhasta) ettei poika oo kaikista pahin, et on häntä nuorempiakin, joilta ei saa minkäännäköistä kiitosta ku heitä auttaa jossain tai tervehdyksiä vastaan tullessa ja kuulee jos minkäkilaista kiroilua ku ohi kävelee. Et Eetu on reipas ja kiltti poika pääosin, et toki ei oo kiellettyä, jos joku kaveri käy ärsyttäväksi puheissaan tai muuten ni ei oo kiellettyä kysyä meiltä et "mitä voin sanoo hälle et lopettais, sen sijaan että kirjoitaa kiroillen tai muuten rumilla sanoilla toisille vastaan. Ja jos koulussa joku sanoo/tekee jotain ni opettajille voi aina sanoo, jos se ei auta niin kotonakun kertoo ni voimme kouluun ottaa yhteyttä ja selvittää yhdessä opettajan ja sen häiritsevän oppilaan vanhempien kanssa. Ei tartte lapsen alkaa pahaksi sanoillaan tai teoillaan. Ei silti eipä Eetu oo koskaan saanu merkintää tappelusta, paitsi muutaman kerran mennessä väliin puolustaa kaveria ja sillonki kyse vain tönäisystä kiusaaja pois kaverinsa kimpusta tai kiusaaja/härnääjä pois läheltään, mutta nykyään töniminenkin on koulussa luokiteltavissa väkivallaksi/toiseen koskemiseksi. Ja usein se tappelu alkaa sitten siitä ku härnääjä kiivastuu fyysisestä kosketuksesta... :(

Mutta tällä hetkellä elämä on okei kaikin puolin vaik mieliala tahtoo ailahdella (on kuulemma sekin tyypillistä raskaudenkin aikana) , mulla muutoinkin välillä, mut nyt on ollut pitkän aikaa hyvä meininki elämän matkalla. :)

Toivottavasti teilläkin... :) <3
Keinuu tuulessa hiljalleen,lapseni pieni ja suloinen.
Kanssa enkelin etsiä saa, unta onnen rauhaisaa.

Helmassa tuulen pauhinan, unen saa hän rauhaisan.
Peittona siipi enkelin on lämmin, hento ja sortumaton.

-Marja- :)
Avatar
marja84
 
Viestit: 124
Liittynyt: 26.11.2013 15:13

EdellinenSeuraava

Paluu Tuumailuja

  • Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa